Hae
Palasia Arjestani

Miksi verrata itseään muihin?

Olen tässä jo viikon päivät ihmetellyt, kun olotila on ollut kovin alavireinen. Alkuun luulin, että olen tulossa kipeäksi, mutta ei tämä siltä tunnu. Mieli on vähän matala ja viihdyn paremmin tällä hetkellä omien ajatusteni kanssa kuin seurassa. Pikkuhiljaa olen oppinut tunnistamaa tällaiset olotilat ja tiesin heti, että jotain on meneillä mutta en kyennyt hahmottamaan mitä. Päätin odottaa, sillä asioilla on aina tapata selvitä tavalla tai toisella tai haihtua omia aikojaan pois.

Eilen sitten sain ajatuksen päästä kiinni kesken treenien. Tällainen savolaissyntyinen tyyppi on yleensä suuna päänä joka paikassa ja juttua riittää vaikka harjanvarresta. Nyt huomasin kuitenkin olevani hiljainen ja poissaoleva. Tein sen mitä piti, mutta kaikessa hiljaisuudessa. Jossain vaiheessa treeniä huomasin murehtivani miksi olen niin paljon huonompi kuin muut? Miksi mun treenipainot ei ole yhtä isot kuin monella muulla? Miksi olen näin paska edelleen? Silloin tajusin sen. Olen taas alkanut vertaamaan itseäni muihin, vaikka sitä ei todellakaan kannattaisi tehdä. Päätin vajaa kolme kuukautta sitten palatessani takaisin treenien pariin etten tee sitä virhettä enää koskaan, mutta niin sitä vaan ollaan taas tässä tilanteessa näiden ajatusten kanssa. Mitään järkeähän siinä ei ole ja ymmärrän sen itsekin. En koe olevani kovin kilpailuhenkinen, mutta joissain asioissa näköjään olenkin.

Mä en koskaan vertaa itseäni muihin millään muulla elämänalueella niin miksi vertaisin treeneissäkään? Jokainen varmasti tekee parhaansa, niin minäkin. Pitäisi aina muistaa peilata omia tuloksia vain ja ainoastaan omiin tuloksiin. Siinä vaiheessa, kun lähdetään vertaamaan itseään muihin missä tahansa asiassa (talous, ulkonäkö, menestys, treenaaminen…), mennään pahasti metsään. Toki kilpailut on ihan erikseen, mutta harvoin tällaisella vertailulla ainakaan hyvää mieltä itselleen saa! Jouduin käymään itseni kanssa eilen melkoisen keskustelun, että saan ajatukset taas reilaan ja fiiliksen paranemaan. Ei tässä elämässä voi tehdä kuin oman parhaansa, oli kysymys mistä tahansa.

Pikkasen paremmin mielin treeneihin ja viikonlopun viettoon!

2 kommenttia

  1. ulla kirjoitti:

    Hyvin kirjoitit, Kiitos. Piristi mun iltaa. Tänään ollut aíka alakuloinen olo. syystä.. mun elämässä niin isoja muutoksia, välillä menee niin matalaliitoo. 🙁 Mutta minä positiivisuuden perikuva olen tottunut selviimään. Vaikka välillä on menty nyt niin alhaalla, että siipi meinaa ottaa maata. Jolloin hetkittäin itsekin alkaa epäilemään omia voimia. Olen opetellut nyt kuuntelemaan nimenomaan minua, itseäni . Minä olen minä, enkä muuksi muutu :):)

    • Jonna kirjoitti:

      Elämä on melkoista aallokkoa. Välillä mennään pohjalla, mutta kummasti sieltä aina noustaan! Itse käyn tällä hetkellä melkoista tunteiden aallokkoa enkä edes tiedä miksi 😀 Sä olet todella rautainen nainen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *