Itseensä tyytymätön typerä ämmä

Itseensä tyytymätön typerä ämmä, se minä olen. Noin niin kuin rumasti ilmaistuna enkä pidä tästä yhtään. En halua olla itseeni tyytymätön enkä vähätellä itseäni. Haluan voida hyvin omassa pääkopassani sekä kehossani. Tavoittelen siis jonkinlaista kokonaisvaltaista body + brain positivitya. Elämä on kaikinpuolin mukavampaa, kun on tyytyväinen siihen mitä on kokonaisuudessaan. Ei, en tarkoita tässä nyt mitään ulkonäköä, vaan kehoa joka toimii hyvin, on kivuton ja tekee sen mitä pyydän. Sen lisäksi haluan, että pääkoppa on kunnossa ja virkeä. Se tuottaa järkeviä ajatuksia, mieli pysyy kirkkaana ja omat ajatukset ajavat kehoa hyviin ja vahvoihin tekoihin. Toimivat käsi kädessä. Sellaista minä tavoittelen.

Olin joskus vuosia sitten hyvin malttamaton ihminen. Vaadin itseltäni liikaa ja petyin, kun en kyennyt siihen mitä vaadin. Tavoitteet olivat liian kovat eikä mun kroppa vain yksinkertaisesti kyennyt niihin. Ja kun kroppa ei kyennyt, mieli oli maassa. Tietenkin. Nämä olivat niitä fitness-aikoja, kun oli pakko koko ajan kehittyä. Pakko saada lisää lihasta. Pakko ja pakko. Huomasin, että mitä enemmän yritin takoa itseeni lihasta sitä enemmän myös kroppa laittoi vastaan. Mieli ja kroppa eivät tehneet yhteistyötä. Ja kun mieli ei ole oikeasti edesauttamassa tavoitteiden saavuttamista, tavoitteita ei myöskään saavuteta.

Enää en halua vaatia itseltäni liikoja, varsinkaan urheilun parissa. Työ vie multa niin paljon kapasiteettia, että elämässä on oltava asioita, jotka pitävät pään kasassa ja kropan terveenä. Treenaaminen on mulle juuri sellaista omaa aikaa. Eräänlaista hauskanpitoa. Nautin siitä suunnattoman paljon ja olen huomannut, että kehitystä treenaamisen parissa alkoi taas tulla ihan uudella tavalla, kun uskalsin heittää kaiken maailman tavoitteet romukoppaan. Omalla kohdallani toimii parhaiten se, että teen mitä milloinkin huvittaa ilman sen suurempia suunnitelmia. Menen fiilispohjalla treeneissä ihan niin kuin muussakin elämässä. Joskus huvittaa räiskiä sata lasissa ja joskus taas ei yhtään. Ei ihminen ole mikään kone. En minä ainakaan. Enkä edes halua olla. Haluan olla elämääni tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ihan jokaisella elämän osa-alueella. En halua pakottaa itseäni yhtään mihinkään.

Ja eilen minä huomasin olevani itseensä tyytymätön typerä ämmä. Juuri noilla sanoilla itseäni maireasti nimitin. Huomasin, että olin taas alkanut miettimään, että miksi minä olen näin huono, miksi minä en kehity ja sitä samaa vanhaa rataa. Sitten vilkaisin pieleen ja tarkastelin itseäni. Huomasin, että kyllähän sitä kehitystä on tullut, jos vaan viitsii marisemisen sijaan tarkastella asiaa kunnolla. Miettiä lähtökohtia. Puolessa vuodessa on tapahtunut aika paljon ja olen hemmetin ylpeä siitä. Kaikki kehitys on tapahtunut pitämällä hauskaa ja urheilemalla fiilispohjalla, ilman pakottamista tai itsensä ruoskimista. Nyt on aika taputtaa itseään olalle, kiittää pääkoppaakin hyvin tehdystä työstä ja ymmärryksestä mikä on minulle oikea tapaa elää ja tehdä asioita.

Jatkan samaan malliin.

Ps. House of Brandonilla nyt -20% kaikesta!!! Tsekkaa valikoima täältä.

Edellinen postaus: Rullaisipa arki täydellisesti

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka