Välillä elämässä pitää tehdä jotain muutakin kuin vaan keskittyä treeneihin, syömisiin ja kunnon tarkkailuun. Mulla tähän muuhun elämään kuuluu hyvin vahvasti lukeminen. Kirjat on ollu mulle aina suuri intohimo ja kahlaan kirjoja välillä melkoisella tahdilla läpi. Koko ajan on joku opus kesken. Välillä jopa useampi 🙂

Lukasin pari todella hyvää kirjaa peräjälkeen. Ensimmäisenä oli Karin Slaughterin Riistetyt.

”On kesälauantai Heartsdalen pikkukaupungissa. Rauhallinen ilta saa dramaattisen käänteen, kun kahden teini-ikäisen riita päättyy toisen kuolemaan. Nuoren tytön ruumiinavaus paljastaa järkyttäviä asioita, joille tytön lääkäri ja kaupungin patologi Sara Linton on ollut täysin sokea.


Sitten katoaa uhrin teini-ikäinen ystävä. Tutkimusten edetessä uhrien perheet ja ystävät kääntävät selkänsä ja vaikenevat. Kaupunki kätkee hirvittäviä salaisuuksia, jotka koskevat useita perheitä. Kun poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver löytää kadonneen tytön, karmea totuus paljastuu kokonaisuudessaan.”

Tää kirja oli todella mukaansa tempaava enkä olis malttanut lopettaa sen lukemista ollenkaan, kun alkuun pääsin. Aihe on välistä aika raskasta luettavaa ja ainakin mulla vääntyi naama inhon irvistykseen tämän tästä. Suosittelen, jos jännityskirjat kiinnostaa. Ne on parhaita 🙂

Eilen illalla sain päätökseen toisen varsin loistavan kirjan, Lars Keplerin Hypnotisoijan.

”Tukholmalaisen lähiön urheilukentältä löydetään raa´asti murhattu mies. Myöhemmin myös miehen vaimo ja tytär löytyvät yhtä julmasti murhattuina kotoaan. Perheen poika Josef on elossa, mutta vakavasti loukkaantunut.


Rikoskomisario Joona Linna pyytää traumoihin erikoistunutta lääkäriä Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, jotta murhaajan tuntomerkit saataisiin selville. Bark suostuu, vaikka on aiemmin vannonut ettei enää koskaan hypnotisoi ketään. Samalla hän joutuu mukaan painajaismaisten tapahtumien ketjuun.”

Tän kirjan luin vieläkin nopeammalla aikataululla kuin edellisen. Juoni on melko nopea käänteissään, mutta sen mukana on helppo pysyä. Loppuratkaisua en kyllä olisi arvannut millään… Hyvä kirja on just sellainen minkä loppuratkaisu yllättää!

Alkuviikosta käväsin taas vaihteeks penkomassa kirjaston hyllyjä. Tällä kertaa ei mukaan tarttunut kuin yksi romaani (siis kirja :D) ja lisäks vähän muunlaista luettavaa.

Toi Parantavat voimat vaikutti takakannen perusteella mielenkiintoiselta, mut oli loppujen lopuks silkkaa paskaa. Selasin sen läpi ja nakkasin nurkkaan odottamaan palautusta. Auyrvedaa naisille on myös vielä avaamattomana sängyn vierellä, mutta sen kyllä aion lukea kunhan aikaa riittää. Selailun perusteella vaikutti varsin mielenkiintoiselta ja kun aihekin vielä kiinnostaa niin pitäähän siitä sitten lukea. Voiman tien olen lukenut jo kertaalleen läpi. Se käsittelee kundaliinijoogaa ja oompa muuten tehnyt jo yhden joogasarjan kirjan opastuksella 🙂 Elämäni ensimmäisen vieläpä! Joogaa olis kiva harrastaa, en vaan ole vielä saanut aikasiks. Syksyllä olis tarkotus lähteä… Stretching käsittelee otsikkonsa mukaisesti venyttelyä. Sen alotin eilen ja aika hyviä vinkkejä oon saanut omaan venyttelyyni jo ensimmäisiltä sivuilta. Mary Higgins Clarkin Isän tyttö on nyt ankaran lueskelun alla. Alotin sen tänään junassa matkalla Tampereelle ja oon jo vissiin jonkun reilut sata sivua sitä lukenut 😀 Higgins Clarkilla ei muuten taida olla yhtään huonoa kirjaa mitä hänen teoksiaan olen lueskellut.

Leffoja ei hirveesti enää tulee kateltua, ei riitä aika eikä kyllä mielenkiintokaan. Lukeminen on paljon mukavampaa. Kirja käteen siis!

.. kun elämä hymyilee, dieetti on ihanaa, treenit tuntuu juuri oikeissa paikoissa ja kuntokin edistyy pikku hiljaa?

Nyt on muutama päivä mennyt TODELLA loistavasti ja se näkyy kunnossakin. Paino pysyttelee edelleen melko ylhäällä, mut eipä anneta sen vaivata. Painollahan ei tässä lajissa ole muuten väliä kuin että mahtuu painorajaan.

Oon treenannut pää punaisena joka treenin ja saanut liikkeet uppoomaan just sinne minne pitääkin. Salilta sain taas noin miljoona hyvää vinkkiä suoraan jenkeistä ja hyviä vinkkejä olivatkin! Pääsin paria niistä testaamaan eilisessä takajalkajumpassa ja on takajalat koko matkalta aivan kipiät.

Aamuaerobisetkin on köpötelty entiseen tahtiin. Muutama päivä sitten eksyin nurmikentälle ja otin muutamat spurtit. Olis pitänyt jättää ottamatta. Meni nimittäin molemmat lonkankoukistajat aivan juntturaan! Nyt neljä päivää myöhemmin alkavat vasta olla normaalit…

Ruokarintamalla uusia ihastuksia ovat kaali ja kirsikkatomskut!Punajuurikin on monta kertaa saanut kuolan valumaan, mut toistaseks oon jättäny ne kaupan hyllylle. Vihreetä salaatti eri muodoissaan tulee suuhun tungettua varmasti enemmän päivässä kuin normikansalainen vuodessa. Eipä siinä, hyväähän se on. Miks ei dieetin ulkopuolella tule syötyä niin paljon kasviksia kuin nyt? Kyllä niitä massuun sillonkin mahtuis vaikka kuinka.. Mitäpä jos dieetin jälkeen pitäis kasviksen määrän ennallaan ja vähentäis muuta höttöhiilaria, kuten leipää, pastaa yms ja pitäytyis vaan bataatissa, riisissä, quinoassa ja muissa hyvissä hiilarin lähteissä? Yritystä tulee ainakin olemaan!

Tänään on viikon ainoa totaalilepi. Kävin töiden jälkeen pyörähtämässä salilla harjottelemassa vaparia ja poseja ja sit nopeasti meripäivä-kansan jaloista omaan möksään ihmettelemään. Mä sitten vihaan kaikkea ihmispaljoutta..

Huomenna luvassa kuntotsekki valmentajan tykönä ja varmaan jotain ”kivoja” muutoksia tulossa dieettiin. Mielenkiinnolla ja mieli sekä kroppa nöyränä otan kaiken vastaan mitä minulle annetaan sillä kuntoonhan minä aion päästä ja keretä! Nih, ettäs tiedätte.

Nyt laittamaan ruuat ja kamat valmiiks huomista varten.