Kadonnut kilpailuvietti

Mä olin nuorempana todella kilpailun haluinen. Lapsena piti osallistua jokaiseen hiihto- ja maastojuoksukilpailuun vaikken todellakaan ollut mikään lahjakkuus kummassakaan. Teini-iässä treenasin vuosia itsepuolustuslajeja ja sielläkin piti käydä kisoissa. Mun temperamentilla ei koskaan hyvä heilunut, jos otin osumaa. Hermot paloi välittömästi. Punttiaikoina suroastaan janosin kisaamaan ja kävinkin parit kisat pyllistelemässä bikineissä. Crossfitin alkuaikoina kisaaminen oli koko ajan vahvasti mielessä, mutta sairastelukierteen alettua kilpailuvietti on laskenut kuin lehmän häntä. Nyt siitä on jäljellä enää rippeet. Katselin töllöstä winter warin koosteen ja vaikka kuinka olisikin hienoa päästä sinne asti niin ei musta taida enää sellaiseen olla. En tiedä onko ikä tehnyt tehtävänsä vai mikä, mutta nykyään ihan itsensä kanssa kilpaileminen treeneissä on riittävää. Leikilläni olen monta kertaa heittänyt, että mun kisatavoite on Karjalan kovimman masters-sarja vuonna 2023. Veikkaan, että tuo on aika lähellä totuutta 😀

Omat treenit on olleet nyt aika vähissä. Ensin tulehtui peukalo ja jouduin sitä hoitelemaan useamman päivän. Melkein heti perään iski tämä flunssan pentele ja kuumeen noustessa viime viikolla tulehtui peukalokin uudestaan. Duunissa viriteltiin mulle eilen kunnon tuki peukaloon, jota pidin eilisen päivän ja koko yön. Tänään sormi on ollut jo huomattavasti parempi enkä työpäivän aikana joutunut sitä käyttämään ollenkaan. Ehkä tämä elämä alkaa tästä taas helpottaa ja pääsen jotain kevyttä jumppailemaan jo tällä viikolla 🙂

En edes muista mitä treenijuttuja olen täällä viime aikoina kertonut kun tuntuu etten juuri ole treenannut. Toissa viikolla tehtiin Bring Sally up eli kyykättiin musiikin tahdissa. Oli ihan yhtä hapokasta kuin muistinkin, mutta meni paremmin kuin ekalla kerralla. 40kg tangossa ja vedin koko biisin loppuun. Muutama kerta jäi menemättä alas, kun jalat vaan ei totelleet mut heti seuraavalla taas jatkettiin. Tän saman setinhän voi tehdä vaikkapa punnertamalla!

Mun viimeisin treeni taisi olla viikko sitten maanantaina. Kävin tekemässä sen East body Malmilla. Olin jo lähdössä sähkötielle treeneihin, mutta pyörän kumi oli sit mennyt puhki viikonlopun aikana. Kevyesti kiroten hyppäsin bussiin ja ajoin Malmille kyykkäilemään. Ohjelmassa oli 3×3 ja vikassa kiloja 75. Kyykyissä on tullut nyt ihan hyvin kehitystä, mut katsotaan miten tämä flunssa on vaikuttanut voimatasoihin. Toiveena olis päästä perjantaina kyykkimään 😉 Kyykkäilyiden lisäksi paljolti lihashuoltoa ja yksi selfie.

Mä oon aina luullut ettei kilpailuvietti katoa, mutta näköjään olen väärässä. Musta on tosi hienoa katsella meidän salin uusia, nuoria ja lahjakkaita tulokkaita ja nähdä miten he kehittyvät. Ehkä musta on sit tullut mukavuuden haluinen tai jotain, mutta ne suurimmat tavoitteet on tällä hetkellä omassa hyvässä olossa ja terveenä pysymisessä.  En toki pistä pahakseni, että peilikuva miellyttää ja lihaksetkin ehkä kasvavat siinä sivussa 😀 Kiva kuitenkin huomata etten ole enää niin armoton itselleni kuin joskus nuorempana! Pikku vinkkinä erään meidän salin nuoren lupauksen, Anniinan eli Tikis-Annin blogi! Kannattaa käydä tsekkaamassa 😉

Ootteko te kovin kilpailuhenkisiä? Näkyykö se joteinkin arjessa tai treeneissä?