Hae
Palasia Arjestani

Kuinka teillä riidellään?

Kuinka teillä riidellään? Riidelläänkö teillä paljon?

Olen miettinyt jo tovin näitä riitelyasioita. Muistan, että lapsuudessa meillä huudettiin aina riitojen keskellä. Ehkä siksi olen vielä nykyäänkin varsin kovaääninen. Ainakin miehen mielestä. Omasta mielestäni puhun normaalilla äänellä, mutta hänen mielestään huudan. Hän taitaa olla normaalia herkkäkorvaisempi tai minä normaalia kovaäänisempi. Mene ja tiedä. Tässä asiassa tyttö on tullut minuun, sillä hänenkin äänenvolyymi nousee melko herkästi. Silti en itse koe sitä huutamiseksi. Mies on toista mieltä. En ole yllättynyt.

Kuinka meillä riidellään?

Olen luonteeltani todella äkkipikainen joskin tasoittunut iän myötä aika paljon. Sytyn hetkessä ja hihat palaa asioihin todella nopeasti. Olen tosin opetellut malttamaan mieleni useimmissa tilanteissa, mutta aina se ei onnistu. En halua, että tyttö oppii tätä tapaa minulta, mutta taitaa olla jo myöhäistä. Hän on ihan yhtä temperamenttinen kuin minäkin. Tällä hetkellä jopa pahempi, mutta se kuulunee ikään. Mies taas on rauhallisuuden perikuva. Niin rauhallinen, että joskus jopa ärsyttää. Kun hän suuttuu, on tosi kyseessä. Joskus mietin miten kaksi näin temperamentilta erilaista ihmistä on pysynyt yhdessä melkein 12 vuotta. Ehkä ne on ne kuuluisat vastakohdat? Meidän isot riidat näiden vuosien aikana on laskettavissa yhden käden sormilla enkä enää muista mistä ne edes alkoivat. Varmaan jostain ihan normaaleista asioista. Kyllä meilläkin ääntä nostetaan kun riidellään, mutta yleensä se loppuu lyhyeen, kun kumpikin alkaa hetkeksi mököttämään ja miettimään asiaa omassa päässään. Sen jälkeen kumpikin saa kertoa oman mielipiteensä ja solmitaan rauha.

Oikea tapa riidellä?

Niin, tapoja riidellä on varmasti tasan yhtä monta kuin on riitelijääkin. Jokaisella omansa, ehkä lapsuudesta opittu. Pakko sanoa, että olen vuosien mittaan kehittynyt riitelyssä. Aikaisemmin lukkiuduin täysin enkä saanut sanaakaan suustani. Olisin halunnut puhua, mutta en jostain syystä kyennyt. En vain saanut sanaakaan suustani. Tässä vuosien mittaan on ollut pakko opetella puhumisen jalo taito ja nimenomaan opetella kertomaan mitä omassa mielessä liikkuu. Toinen ei voi minun ajatuksiani lukea, vaikka se paljon helpompaa olisikin. Korotan edelleen ääntäni suutuspäissäni, mutta se on minun tapani purkaa paineet ulos. Sen jälkeen rauhotun ja puhun suuni puhtaaksi. Näin meillä toimitaan ja tuntuu olevan sopiva keino meille, koska mitään ei ole jäänyt riitojen jäljiltä hampaan koloon. Tytön kanssa yritän olla maltillisempi, mutta vaikeaahan se välillä on, kun kaksi samanlaista äkkipikaista luupäätä on vastakkain. Mies sanookin, että me ollaan tytön kanssa kuulemma kuin kissa ja koira, aina nahistelemassa. Mun ja tytön nahistelu on kuitenkin vain lähimmäisen rakkautta ja mulla menee hermot, koska haluan huolehtia hänestä, mutta hän pistää kaikessa vastaan. Sitten tytöltäkin menee hermot ja kinastellaan aikamme, kunnes puhutaan asia halki, halataan ja rakastetaan. Ja sitten tulee taas uusi asia, josta nahistella.

Riitely puhdistaa ilmaa kun se tehdään oikein ja toista osapuolta loukkaamatta. Olen opetellut sen ettei äkkipikaisuuksissaan kannata sanoa mitään sellaista, jota katuisi myöhemmin. Se on kannattanut. Ehkä senkin takia meidän riidat on nopeasti ja helposti käsiteltyjä eikä niistä jää koskaan paha mieli. Puhumisen jalo taito on myös sellainen, joka kannattaa ehdottomasti opetella. Se on vaikeaa jos sitä ei osaa, mutta palkitsee kyllä. Sen voin luvata! On niin paljon helpompaa jatkaa yhteiseloa, kun mitään ei jää sanomatta tai hampaankoloon. Pätee muuten ystäviin ja sisaruksiin myös 😉

Kuinka teillä riidellään? Pistäkäähän kommenttiboksi laulamaan!

Lue myös:

Miksi puolison exää vihataan?

Parisuhdematkalla Tallinnassa

Ehkä vähän rupsahtanut

En ehkä koskaan mene naimisiin

Ja sitten meni kuppi totaalisesti nurin

Mistä löytyy täydellinen kumppani?

Helvetin parisuhde

Lue myös Maaret Kallion kolumni asiaan liittyen!

10 kommenttia

  1. Maria kirjoitti:

    Nykyään tunnistan parhaat ystävät siitä, että he ovat rohkeasti eri mieltä kanssani. En kutsuisi sitä riitelyksi, mutta esimerkkinä siitä, miten aitojen tunteiden osoittaminen on parasta, mitä voi tehdä!! Ja juu, naiset saattaa olla kovaäänisiä! 😉

    Oli kyllä kiva lukea tämä! Tsemppiä päivään!
    -Maria, uusi kirjoittaja
    http://www.lily.fi/blogit/rohkaisua-sinulle/enta-jos-arvostelun-sijaan-arvostaisin

    • Jonna kirjoitti:

      Juuri näin, hyvien ystävien kanssa voi ja pitääkin olla rohkeasti eri mieltä! Itse en ainakaan ole mikään joojoo -tyyppi 😀

  2. JormaKalevi kirjoitti:

    Voihan sitä tempperamentiksikin kutsua mutta yleensä ihminen joka on epävarma itsestään/asiastaan rupeaa huutamaan käyttäen sitä tehokeinona riitelyssä/väittelyssä.

  3. Anni kirjoitti:

    Olen yrittänyt opetella sen, etten riitatilanteissa, tai muulloinkaan käyttäisi niitä kahta lausetta josta aina parisuhdeoppaissa varotellaan: sinä aina ja sinä et koskaan. Olen opetellut siihen, että kertoisin että ”minusta tuntuu että..” vaikka kieltämättä välillä tulee suusta kehittävän keskustelun sijaan suora huuto. Miehen lapsuudenkodissa on tapeltu aina, joskus pahastikin, eikä hän ole oikein oppinut, että joskus riitely on ihan jees eikä tarkoita maailmanloppua ja sen suurempaa uhkaa. Meidän lapsuudenkodissa isä ja äiti tappelee 45 vuoden kokemuksella joskus rakentavasti mutta yleensä aina näin ulkopuolisen silmin superlapsellisesti. Sekin on toisaalta hyvä, olenpa oppinut mitä en ainakaan omassa suhteessani halua toistaa! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Tuota samaa olen opetellut itsekin ja ”minusta tuntuu…” toimii huomattavasti paremmin kuin nuo kaksi muuta mainitsemaasi vaihtoehtoa. Mieluummin itsekin riitelen rakentavasti, mutta ainahan se ei mene niin…

  4. Eve kirjoitti:

    Kyllä minä olen vähän erimieltä JormaKalevin kanssa. Kyllä se meissä on ihan temperamentissa, empä ole itsestäni epävarma ja joskus ne volat vaan nousee kaakkoon. Kyllä olisi mielenkiintoista tavata sellainen ihminen joka ei ole koskaan missään tilanteessa korottanut ääntään. 🙂 Mulla on aika lyhyt pinna jota kyllä olen saanut venyteltyä jo pidemmäksi ihan hyvin. 😀

    Mun mies on myös tosi rauhallinen, olen miettinyt meidän häävalssiksi (ei ole siis kosittu vielä ;)) sitä Halla & etelätuuli kappaletta, kuvastaa meitä.. 😀 Meillä ei silti riidellä juuri koskaan ja vähän sama kuin teillä että yhden käden sormilla on laskettavissa ne riidat kun oikeasti on riidelty. Toki kinastellaan ja väitellään joskus mutta ei mitään ihmeempiä.. Toki meillä on aina puhuttu kaikki asiat ja annettu toisen mennä ja elää myös omaa elämää. 🙂 Tämä on ainakin meillä toiminut hyvin.

    • Jonna kirjoitti:

      Kuulostatte pelottavan paljon samanlaiselta pariskunnalta kuin me 😀 JA joskus ne volat nousee vaikkei haluaisikaan ja se on välillä mun mielestä ihan okei.

  5. Outi Karita kirjoitti:

    Sullakin hyviä kuvia blogissa ?
    Meidän taloudesta löytyy kaks mököttäjäriitelijää, saas nähdä mitä tulokas tuo ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *