Hae
Palasia Arjestani

”Arvasin, että luovutat”

Arvasin, että luovutat

”Arvasin, että luovutat ja jätät keton kesken”. Tällaisen kommentin sain viime viikolla instagramiini, kun kerroin, että minusta tehdään juttu IL:n Hyvä olo -osioon, jossa kerron mitä ajatuksia ketogeenisen ruokavalion lopettaminen minussa herätti. Luovuttaminen ja epäonnistuminen olivat minullakin alkuun ne päällimmäiset tunteet ja mietin pitkään miksi näin on. Ruokavalio on kuitenkin vain ruokavalio, ei sen kummempaa ja mitä se loppujen lopuksi kenellekään kuuluu mitä minä tai naapurin Kerttu syö?

Mietin tämän kommentin saatuani, että miksi luovuttaminen tai kesken jättäminen mielletään aina niin negatiiviseksi asiaksi? Miksi asiat pitäisi puskea läpi hammasta purren ja jopa oma terveys vaarantaen? Ihanko vain sen takia ettei vain luovuta, sillä se ei ole hyvä ominaisuus ihmisessä? Paskat, sanon minä. On täysin eri asia luovuttaa jokaisessa ryhtymässään asiassa ilman että edes yrittää kuin kokeilla jotain ja todeta asia ajan kanssa toimimattomaksi juuri minulle.

En ole mikään superihminen

Olen 100% varma, että jokainen on joskus luovuttanut jossain asiassa tai jättänyt jotain kesken ellei kyseessä ole superihminen. Todettakoon, että juuri nämä ”superihmiset”, jotka eivät haluaisi luovuttaa missään asiassa palavatkin usein ennemmin loppuun kuin jättävät asian kesken, vaikkakin sitten terveyden uhalla. Minä en todellakaan kuulu näihin ihmisiin. Minua ei ole siunattu moisella luonteenpiirteellä ei sitten yhtään. Tykkään kokeilla asioita ja todeta ne joko toimiviksi tai toimimattomiksi. Olen jättänyt kesken (eli luovuttanut) kaksi koulua, sillä ne eivät olleet loppujen lopuksi minua varten. Miksi olisin väkisin opiskellut ammatin, jossa en olisi kuitenkaan viihtynyt? Ihan vain sen takia ettei minua ainakaan voisi sanoa luovuttajaksi tai koska joku muu niin halusi? Juu, ei kiitos. Minusta ei siis tullut kauneusalan yrittäjää saati ympäristöpuolen insinööriä, mutta tulipahan kokeiltua ja todettua ettei kumpikaan ole minua varten! Sen sijaan välivuoden jälkeen löysin unelma-ammattini, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin.

Arvasin, että luovutat

Mitä haluat opettaa jälkipolville?

En todellakaan halua opettaa lapselleni, että luovuttaminen on vain luusereita varten. Sen sijaan haluan opettaa, että omaa sydäntään täytyy seurata ja kokeilla asioita, joista on kiinnostunut. Vaikka siitä ei tulisikaan sitä omaa mieluisaa juttua, tuli ainakin kokeiltua ja todettua se itse. Tärkeintä ei ole onnistuminen, vaan yrittäminen. Tähän ikään mennessä erilaisia epäonnistuneita yrityksiä on kertynyt vaikka kuinka paljon: minusta ei ollut oman yrityksen pyörittämiseen saati parturi-kampaajaksi. Minä en pysty parantamaan alkoholisoitunutta sukulaista tai noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota. Minä en pysty (enää) seisomaan kovin pitkään käsilläni tai laihduttamaan sitä viimeistä viittä kiloa. Jotkut asiat ehkä pystyisin kuitenkin tekemään jos haluaisin, mutta kun en halua ja sekin on ihan ok. Se sen sijaan ei ole ok, että antaa toisten mielipiteiden sanella omaa elämää. Jokainen on vastuussa vain omasta elämästään ja päättää ne asiat, joissa on tai ei ole ok luovuttaa. Ei isä, äiti, pomo tai se instagramin ilkeä Riina., vaan juuri sinä itse.

Minun mielestäni ei ole noloa luovuttaa. Sen sijaan on rohkeaa kokeilla uusia ja erilaisia asioita. Kaikesta uudesta oppii aina jotakin. Ruokavalioista olen tähän mennessä oppinut ainakin sen ettei minun suolistoni kestä vegaanista ruokavaliota, keto vie minulta unet ja palautumiskyvyn ja tykkään, kun ei ole mitään ylimääräisiä rajoituksia. Toisaalta taas täytyy pitää järki päässä jottei elä pelkällä Benkkujerryllä ja lasi viiniä hyvässä seurassa on aina ok! Mikä sun ruokafilosofiasi on tai mitä ajattelet luovuttamisesta?

Kivaa viikkoa just sulle!

Edellinen postaus: Lopetin ketogeenisen ruokavalion – Mitä tapahtui?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

10 kommenttia

  1. Nina kirjoitti:

    Super hyvä teksti!

  2. Qwerty kirjoitti:

    Käy kerta toisensa jälkeen ”tunteisiin”, kun teitä bloggaajia riepotellaan. Ehkä tämä luovuttaja- pilkka ei ole edes karseimmasta päästä, mutta silti kohtuuton! Voimia syksyyn ja iloa arkeen – liikkuen, syöden ja harrastellen mielen mukaan! ?

    • Jonna kirjoitti:

      Silloin tällöin taitaa unohtua, että mekin ollaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka nyt vaan sattuvat kirjoittelemaan harrastuksekseen….Kivaa syksyä sulle!

  3. Taijku kirjoitti:

    osuva kirjoitus,mä mietin monasti tuota samaa ja en koe luovuttamista ainoastaan negatiivisena asiana,vaan minusta se on osoitus rohkeasta ja avoimesta ihmisestä,joka haluaa oppia itsestään ja elämästa paljon,sillä jos ET oo kokeillut et voi tietää mitä mikäkin on.elämä on tarkoitettu elettäväksi,jokainen ottaa välillä niitä”harha”askelia ja vain etsimällä ja kokeilemalla löytää oman polkunsa ja tietää mikä on hyväksi minulle ja minun elämälleni. jokaiselle meistä,kun sopii niin erilaiset asiat,jokaisella onni ja onnellisuus tulee eri lähteistä. oma hyvä olo on tärkeintä,silloin jaksat olla hyvä myös muille.

    • Jonna kirjoitti:

      Veit sanat suustani! En ymmärrä miksi asioita ei voisi kokeilla? Kaikesta oppii aina jotakin ja asioita voi ottaa vähän sieltä täältä käyttöön omaan elämään ja rakentaa niistä juuri omanlaisen juttunsa 🙂

  4. Terhi kirjoitti:

    Mun mielestä tässä ei edes ollut kyse luovuttamisesta, vaan systeemin muuttamisesta. Miten se olisi luovuttamista, että et jatka jotakin, joka ei tee sulle hyvää? =/ Ääh, ihmiset….

    • Jonna kirjoitti:

      no just näin!! Mutta ilmeisesti meistä osa ajattelee asioista melko mustavalkoisesti…

  5. Ansku kirjoitti:

    Heippa,
    mikä ihmisiä vaivaa..itse olen samanlainen kuin sinä, saatan kokeilla jotakin ruokavaliota vain todetakseni, että ei ole mun juttu. Liikun paljon ja mun kroppa vaan ei toimi liian vähäisillä hiilareilla, kokeiltu on sitäkin. Kirjoituksesi oli oikein hyvä, tykkäsin!
    Sun ruokapäiväkirjoja kaipailen. Poimin niistä aina vinkkejä ja ideoita omiin syömisiin. Laita taas joskus sellainen postaus =)
    Kiitos kivasta blogista!

    • Jonna kirjoitti:

      Moi,

      laittelen taas ruokapäiväkirjaa! Vaikka sitten muutamalta päivältä kerrallaan, sillä tuntuu ettei nykyään ole aikaa mihinkään ylimääräiseen ja nuo ruokapäiväkirja -postaukset vie aika paljon aikaa. Mutta laitan kyllä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *