Hae
Palasia Arjestani

Painonhallinnan helppous

Mun piti tänään pitää blogivapaa päivä, mutta niin vain kävi että lueskelin Annan mielettömän hyvän postauksen Ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän ja inspiraatio iski. Mä olen elämäni aikana vetänyt dieetin jos toisenkin ja stressannut ulkonäöstäni ja painostani ties kuinka kauan. Mun oli aikaisemmin todella vaikaa pitää paino kurissa ja jouduin tekemään aivan hitokseen töitä kroppani eteen. Laskin kaloreita, tein aerobisia ja treenasin salilla monta kertaa viikossa. En voinut koskaan lipsua suunnitelmista, koska paino ampaisi nopeaan nousukiitoon. Muistan tuon elämänvaiheen todella stressaavana, mutta mitäpä en olis tehnyt ulkomuotoni ja fitness-harrastukseni eteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKun aloitin crossfitin niin kaikki ulkonäköpaineet katosivat sen siliän tien, vain tulokset merkitsivät jotain. Kuin huomaamatta ruokavaaka jäi pois käytöstä ja kroppa alkoi muotoutua enemmän crossfitiin sopivaksi. Opin pikku hiljaa kuuntelemaan elimistön signaaleja: milloin on aika syödä, milloin juoda, milloin voi herkutella ja milloin täytyy kiristää ruokavaliota. Ja kaikki tämä ilman stressiä ja ruokavaakaa! Moni teistä on tänne blogiinkin kommentoinut ja ihaillut mun rentoa elämänasennetta ja suhtautumista ruokaan, mutta samalla sanonut ettei voisi varmasti koskaan elää ilman ruokavaakaa. Että vapaasti syöminen ahdistaa ja kauhistuttaa, mutta minkä ihmeen takia? Uskon, että omalla kohdalla aivan asia painonhallintaan on ollut juurikin ruokavaa´an hemmettiin heittäminen ja uskallus luottaa omaan elimistöön. Uskon, että kun yksi suuri stressitekijä (ulkonäköpaineet) katosivat mun elämästä niin kroppakin alkoi toimia paremmin (tämä lienee tieteellisestikin todistettua).

Annan blogissa oli hyvä linkkaus Patrik Borgin haastatteluun Iltalehden sivuilla, tässä suoria launauksia siitä:

Mitä enemmän ihminen kontrolloi ja stressaa syömisiään, sitä enemmän luontainen nälän säätely menee pieleen. On paradoksi, että ihminen joka pyrkii syömään vähemmän, syökin enemmän kuin olisi tarpeen, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg sanoo.

Borgin mielestä syömisestä pitäisi riisua kaikki ”ajatushärpäkkeet” ja syödä sen verran kuin haluaa hyvällä mielellä. Laihduttajan on lähes mahdoton ymmärtää, että laihtuminen ei vaadi kyttäämistä tai ruoan syömistä määrällisesti vähemmän.

Kun Borg neuvoo omia asiakkaitaan ottamaan rennosti ja syömään sen verran kuin mieli tekee, suurin osa kauhistuu. – Silti se on ainoa oikea tie. Kieltäymysten kautta ei tuloksia saa.

Moni yllättyy, kuinka aikaisempaa rennommin ottamalla löytää uusia tuntemuksia – ja kuinka vähempi syöminen yhtäkkiä riittää.

Pikkulapset ovat mainio esimerkki siitä, kuinka nälän säätelyn tulisi toimia. Moni aikuinen on sen kadottanut, kun syömiseen on tullut mukaan turhia ajatusmalleja.

Jonain päivänä lapsella ei ole yhtään nälkä, jonain toisena taas on iso nälkä. Päivänä, jolloin ruoka ei tahdo lapselle maistua, vanhempi helposti sortuu tuputtamiseen.

– Nälkä ei ole tasaista, eikä sen vaihtelu ole ongelma, ellei siitä tee sellaista. Lapsen nälän säätelyä ei pitäisi mennä sekoittamaan tuputtamisella tai rajoittamisella. Lapsen voi antaa syödä omalla rytmillään, Patrik Borg sanoo.

Kokonaisuudessaan artikkelin voit lukea TÄÄLTÄ.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViisaita sanoja Patrik Borgilta, todella viisaita sanoja. Itse huomaan silloin tällöin sortuvani tuohon ruuan tuputtamiseen tytölle, mutta hän osaa jo aika hyvin sanoa jos on nälkä tai ei huvita syödä. Olen huomannut, että itselläkin nälän tunne vaihtelee päivittäin ja töissäkin saattaa mennä 5-6 tuntia helposti syömättä. Tiedän itseni jos en verran hyvin etten lähde nälän yllättäessä hakemaan suklaalevyä kaupasta vaan syön ensin ison satsin kunnon ruokaa ja mietin asiaa uudestaan. Kaikki nämä elimistön signaalit on vaan pitänyt opetella. Aikaisemmin joku muu oli tehnyt minulle ruokavalion ja elin täysin sen mukaan. Totta kai alussa oli haastavaa, koska mun täytyi opetella kuuntelemaan kroppaa eikä lukea ohjeita lapusta, mutta se kannatti! On huomattavasti helpompaa ja mielenkiintoisempaa elää omien kokeiluiden ja kropan signaalien varassa kuin jonkun toisen ihmisen tekemän ohjelappusen varassa. Mun paino on pysynyt about kaksi vuotta samoissa lukemissa ja tiedätte, että mä herkuttelen aika paljon! Vapaasti syöminen ei siis ole todellakaan vaikeaa, täytyy vaan uskaltaa kokeilla 😉

Mites teillä siellä, meneeko kaikki ruoka puntarin kautta? Stressaatko syömisistä tai painonnoususta?

Haastan kaikki kokeilemaan ruokavaa´atonta elämää ainakin viikoksi! Ei se oli niin kauheaa kuin tuntuu. Kokeilkaa ja kertokaa miltä tuntui. Itselläni on menossa sokeriton viikonloppu, mutta taidan pidentää sitä sokerittomaksi viikoksi. Mitäpä jos sinäkin testaisit viikon elämää ilman ruokavaakaa ja jos hyvältä tuntuu niin pidennät aikaa kahteen viikkon? Tähän stressaamattomaan (ruoka)elämään kun pääsee kiinni niin paluuta ei enää ole ja ruokavaaka saa homehtua kaapin perukoilla ihan rauhassa 😉

Ps. Mun sokeriton viikonloppu lähti hyvin käyntiin. Sain jäätävän pullalähetyksen Pågenilta ja tänään mies toi yllätyksenä mulle uuden Maraboun Japp-suklaalevyn 😀

* Pågenin maistiaiset saatu blogin kautta.

9 kommenttia

  1. Hannele kirjoitti:

    Mun mielestä on todella kummallista että melko moni punnitsee nykyään ruokansa, ymmärrän tämän lyhytaikaisena ratkaisuna esim dietillä, mutta monella se ilmeisesti jää päälle? Itse en punnitse ruokia, olen joskus kokeillut mutta se aiheutti turhaa stressiä. En ole koskaan myöskään tietoisesti laihduttanut, jotenkin osaan säädellä syömisiäni luonnostaan. Terveelliset elintavat ovat ilmeisesti minulla niin selkärangassa että niitä ei tarvitse erikseen ajatella. Eli sanoisin syöväni melko vapaasti kolo ajan, minulle vapaasti syöminen ei tarkoita kuitenkaan että joka päivä söisin karkkia tai pitsaa, sillä niitä minun harvoin tekee mieli. Mua kiinnostaa paljon miten muut säätelee tai pohtii syömisiään, hyvä postaus aihe. 🙂

  2. Henna kirjoitti:

    Hyvä postaus, itse en tiennyt, että sinullakin oli ko. taustaa ruokavaa’an kanssa! Hienoa kuulla, että pääsit siitä irti ja, että se todellakin kannatti. Itse jätin vaa’an pois noin 1kk sitten kun meinasi aivot ja oma järki jo sanoa itsensä irti ja kun aloin tunnistaa itsessäni syömishäiriön piirteitä! Sellaisia, joita en ikinä ruokavaliota tilatessa luullut minulle tulevan mutta niin vaan vaaka koukutti ja elämästä tuli todella hankalaa! Nyt tosiaan kuukausi mennyt ilman ja herkutellutkin olen kerran viikkoon! Kaikki tuntuu paljon paremmalta, ruoka se mitä saa syödä ja mitä pitää syödä ei ole enää kenenkään määräämää! Ihana vapaus ja ihan sama vaikka painokin nousisi, crossfittiä myös harrastan ja tällä vaakahommalla vaan rasva% laski ja oltiin sitten senkin kanssa jo vaaravyöhykkeellä! Eli normaalia ja terveellistä ruokaa sekä kohtuullista herkuttelua kehiin, meillä on vain yksi elämä! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, mä olin naimisissa monta vuotta ruokavaa´an kanssa kun treenasin pelkästään salilla ja kisasin fitnesslajeissa. Sit tuli kyllästyminen, vaihto crossfitiinja samalla lensi ruokapuntari perimmäiseen laatikkoon 😉

      Haha, mulla ei kyllä tota ongelmaa ole, että rasva% lähtis liikoja laskemaan 😀 On vissiin ruokailut sit kohillaan..

  3. Merja kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Itse en ollut ennen viime syksyä punninnut ruokia. Tuolloin lähdin mukaan puolen vuoden ryhmävalmennukseen ja saatiin ruokavalio, jota noudattaa. Ekan viikon/kaksi punnitsin ruoat, niin että opin silmämääräisesti tuntemaan tuolloin ”oikeat” määrät. Tuon puolivuotta noudatin melko säntillisesti k.o. ruokavaliota ja helpotti toki omaa tavoitetta saada kroppaa parempaan kuntoon. Nyt on treenit olleet loppu 1,5kk ja edelleen melko samoilla syömisillä menen perus kotiruokaa toki höysteenä, ja herkkujakin sallin itselleni enemmän. Koen, että tavoitellessa tiettyä kondista, on minulle ruokavalio kohdallaan, sitten kun pyrin tavoitetussa kondiksessa pysymään, en tarvitse niin tiukkaa ruokavaliota. Katsotaan, miten kondis pysyy! 😉 Kesäksi olen kyllä taas aloittelemassa pt-jaksoa ja ruokavalio tulee tutuksi, mutta oikeasti, maltan tuskin odottaa! 3 kk painetaan tiukkaa duunia, sitten pärjään taas omillani hyvillä saaduilla ”eväillä”; terveellisellä ja liikuntaa tukevalla ruokavaliolla, herkkuja unohtamatta!

    • Jonna kirjoitti:

      Tuohon tarkoitukseen ruokavaaka on erinomainen eli opettamaan oikeanlaisia annoskokoja! Turhan usein ruokien punnaaminen kuitenkin jää päälle ja mun mielestä se on vähän turhaa, varsinkin jos ei ole mikään dieetti päällä.

      Tsemppiä sulle projektiin! Huippua, että oot noin innoissasi 🙂

  4. minttu kirjoitti:

    Mulle kävi samoin, kun sulle 🙂
    Kun harrastin lenkkeilyä ja kamppailulajeja, stressasin ruuasta ja painosta.
    Sitten hurahdin crossfittiin.. vaasta on ollu patterit loppu kohta puolivuotta, ja jotenkin kaupasta ostaa kaikkea mikä on terveellistä ja reeniä tukevaa, oikeastaan ihan ajattelematta!

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, sitä vaan haluaa jaksaa treeneissä ja automaattisesti ruokavalinnat on hyviä ja terveellisiä! Helppoo kuin mikä 🙂

  5. Jaana kirjoitti:

    Hyvä postaus, asiaa puhut. Minä en käytä vaakaa kuin ainostaan silloin tällöin kun teen ”missä mennään” -testin. Eli luotan nälkään ja siihen mitä keho sanoo sekä perstuntumaan, mutta välillä pitää testata että ollaan oikeilla raiteilla. Ja omalla kohdallani tämä tarkoittaa nimen omaa sitä, että ruokaa tulee tarpeeksi ja monipuolisesti. Kannattaisiko sunkin tehdä ”missä mennään testi”? Jotenkin näyttää vieläkin kovin vähäiseltä tuo syöminen kulutukseen nähden. Toki silmä voi hämätä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Ehkä kannattais joo! Mutta toisaalta, koska olen energinen ja treenitehot pysyy koko ajan kohillaan niin uskon että ruokamäärät on mulle sopivat. Eikä toi paino ainakaan laske niin en voi mitenkään syödä liian vähän 😀 Täytyy muistaa etten mä ole mikään jättiläisihminen niin en ihan kauheita määriä tarvitse ruokaa. Pyrin siihen, että aina kun syön niin syön vatsani täyteen ja treenin jälkeen syön jättiannoksia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *