Hae
Palasia Arjestani

Tästä se lähtee!

Vajaa kaksi viikkoa jakaantumisesta ja nyt alkaa olo olla jo suht normaali. Vähän haaavan alue kiristelee ja kipuilee iltaisin, mutta särkylääkkeitä ei ole tarvinnut nappailla moneen päivään! Vauva nukkuu suhteellisen hyviä yöunia (5-6h yössä) eli nukuttuakin saan paremmin kuin hyvin. Lisäksi otetaan joka päivä reilun tunnin päikkärit vierekkäin köllötellen 🙂 Sain kirjakerholta luettavaks ennakkoon Victoria Hislopin kirjan Saari ja siitä pitäis kirjottaa arvio 10.4 mennessä. Tällä tahdilla saattaa vähän kiire tulla, koska kirjaa kerkeän lukemaan vain ennen päikkäreitä.. Noo, ei oo enää kuin 400 sivua jäljellä 😀

Valotetaas vähän tilannetta missä mennään mahan koon osalta.

6 päivää ennen synnytystä.
8 päivää synnytyksen jälkeen, -7,8kg

Toi vajaa 8kg lähti heittämällä, mut sen jälkeen ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. 12kg olis kuitenkin vielä jäljellä lähtöpainoon + muutama kilo siitä vielä tavoitepainoon. Töitä on siis tehtävä! Eilen palasin kuta kuinkin samaan ruokavalioon, jota noudatin viime keväänä. Kalorit tosin on hieman korkeammalla jo senkin takia, että maitoa neidin ruokkimiseen riittäis mahdollisimman pitkään. Haavan takia alavatsaan jää vielä erittäin seksikäs ”alavatsaröllö” – joka naisen unelma 🙂 Kunhan rasvaa saadaan pois niin sekin kyllä häviää. Yllättävää kyllä, vatsan löysyys ja raskausarvet ei ahdista tai haittaa mua yhtään. Tiedän, että ne lähtee aikanaan pois, jos vaan jaksaa tehdä töitä. Aikaahan tässä on loppu elämä. Raskausarvista tuskin pääsee koskaan täysin eroon, mut kyllähän ne tästä vaalenee ajan myötä. Jonkin sortin ulkonäkökeskeisestä ajattelusta on siis päästy eroon 🙂 Ja eihän niistä voi stressata, koska ne ovat seurasta maailman ihanimman olennon maailmaan saattamisesta <3

 Tarkoitus on palata salille heti kun haavan alue on täysin kivuton eli ehkä parin viikon päästä vois alotella kevyet treenit. Tarkotuksena on heilutella todella pieniä painoja ja välttää kaikkia keskivartaloon painetta aiheuttavia liikkeitä. Viisaammilta sainkin vinkkejä käyttää mahdollisimman paljon koneita. Toivottavasti saan neidin sit nukkumaan sopivasti aamupäivästä että voin käydä hiljaisimpaan aikaan treenaamassa..

Valmentajan kanssa olin myös yhteydessä ja uutta treeniohjelmaa on tulossa. Alkuun tosiaan teen vain niitä liikkeitä kevesti mitä pystyn ja hiljalleen lähetään lisämään liikkeita ja painoja. Vähän suunniteltiin, että alottelen 3-jakoisella ohjelmalla tahkoamaan lisää perusmassaa ja lajitreeniä ajatellen athletic fitnesstä. Fitnessfysiikkaan mulla ei taida olla mitään asiaa näillä lihasmassoilla. Pikku hiljaa alan kiristellä itseäni kohti kisakuntoa ja suuri suunnitelmahan on kisata sit syksyllä 2013. Mielenkiintoista nähdä miten onnistun yhdistämään lapsen hoidon, työn ja vielä treenit ja dieetti siihen päälle 🙂

Nyt on muuten pieni muotoinen urheilukin aloitettua vaunulenkkien muodossa. Tänäänkin kävin köpöttelemässä tunnin lenkin! Vielä huomaa hyvin ettei keskivartalo ole ihan kuosissaan, koska loppulenkistä alaselkä alkaa väsyä ja vähän kipeytyäkin. Kyllä se siitä, kun pääsee treenaamaan keskivartaloakin ja tuossa kävellessähän se pikku hiljaa vahvistuu. Torstaina saan neuvolassa ohjeet miten syviä lihaksia ja lantionpohjalihaksia kannattaa lähteä treenaamaan niin siinähän sitä on sit hyvä alku keskivartalotreenillekin 🙂 Venyttelyäkin vois hiljalleen alkaa harrastaa kunhan vaan uskallan könytä tonne lattian rajaan…

Nyt koppaan neidin kainaloon ja painelen päiväunille!

13 kommenttia

  1. Laura kirjoitti:

    Hyvältä kuulostaa ja hyvä ettei oo tressiä! Se on hyvä myös, että reenimotivaatio taitaa olla tallella 🙂 Tsemiä vaan jatkossakin.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Oon seurannut sun blogia jo pidempään, mutta oon näihin vähän huono kommentoimaan.Mut oon tykännyt tosi paljon sun blogista ja siitä, että täällä on noita treenijuttuja ja sit välillä jotain ihan muutakin.Toivon ettet muuta mitään. 🙂 Oli tosi mielenkiintoista lukea raskauden ja treenin yhdistämisestä, ja nyt sitten äitiyden ja treenien ja kisavalmistelujen combosta! :)Jaana

  3. Jenni kirjoitti:

    Tosi paljon tsemppiä matkaan!! Ihana lukea tuoreesta äidistä, joka on jo täysillä menossa reenaamaan heti kun pystyy. 🙂 Mulla yksi suurimmista ”ongelmista” olla hankkimatta lapsia on ajatus siitä etten pystyisi enää liikkumaan kuten ennen…(tiedän että tämä on mustavalkoinen ajattelumalli, eikä se oikeesti välttis ole niin, mutta…) mielenkiintoista seurata sun treenejä siis. 🙂

  4. Anonymous kirjoitti:

    Siehän toimisit hyvänä kliinisenä kokeena arpiöljyn testauksessa! Pitäisköhän laittaa postissa tulemaan… Haluatko kokeilla?Apteekin-täti 😉

  5. Anonymous kirjoitti:

    Kauan mietin kommentoinko mitään,ja ehdottomasti tämän ei ole tarkoitus olla negatiivinen palaute vaan jäin vain miettimään muutamia asioita kirjoituksessasi :)Itse mainitsinkin aiemmin että saleilemaan kyllä pääsee pian synnytyksen jälkeen ja kilot kyllä imetyksen myötä lähtee liikkeelle,ja ehdottomasti samaa mieltä olen edelleen vaikka synnytystavat nyt meillä erilaiset olikin.mutta olen kyllä huomannut että mitä isommaksi neiti kasvaa,sen haastavammaksi treenaaminen itselle käy aikataulullisesti,ja väsymyskin verottaa melkoisesti vaikka sen takia en itsekään suostu treeneistä tinkimään.saati että ehtisi omaan ruokailuun joskus panostaa :Omutta melko homma on kyllä kisaa varten treenata,saati dietata sitten vauvan kanssa,joten tuli vain mieleeni että oletko valmis ”uhraamaan”vauvan eka vuoden kisaprojektiin,sillä aikaa ja panostustahan se vaatii hulluna?itse nimittäin huomaan nyt,kun neiti alkaa 5kk olla,että tekemistä haalii alkuun ihan liikaa(itsellä tulee 3-4 treeniä ja 3 jumpan ohjausta päälle,lisäksi päivittäin 1-2h vaunulenkkejä koiran kanssa)ja itse väsyy,plus ettei treeneistä saakaan kaikkea irti:/ puhumattakaan että huomaa toisen kasvaneen ihan huomaamatta!entäs meinasitko imettää?silloinhan dieetti ei oikein kuvioon passaa..mutta ehdottomasti hienolla asenteella oot liikkeellä ja iso hatun nosto jos lavalle vuoden päästä kapuat,vaikka neuvoisinkin vielä harkitsemaan ajan kohtaa ;)itse kirjoittelen tuolla Mannisen blogiyhteisössä juurikin treenin ja vauva-arjen yhdistämisestä,käy ihmeessä kurkkaa jos kiinnostaa :)-Riitta

  6. Jonna1983 kirjoitti:

    Laura: juu, kyllä on motivaatio kohillaan ;)Jaana: moni muukin on toivonut samaa niin taidan jättää kaiken ennalleen! :)Jenni: itse ajattelin ihan samalla tavalla ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Nyt odotan mielenkiinnolla miten saamme kaiken järjestettyä kahden treenaavaan ihmisen taloudessa. Uskon, että kaiken saa järjestettyä jos sitä oikein haluaa. Täytyy vaan tehdä entistä enemmän kompromisseja miehen kanssa puolin jos toisin. Etusijalla on kuitenkin toi pieni neiti :)Apteekin täti: no ihmeessä laita! Mielelläni kyllä testaan ja raportoin 🙂 Uskon, että moni muukin haluaa tästä asiasta kuulla ;)Riitta: Hienoa, että kommentoit! Itse olen myös miettinyt treenien ja vauvan hoidon yhdistämistä kun hän tuosta alkaa kasvaa.. Meillä kun on vielä kaksi treenaavaa ihmistä taloudessa ja molemmat haluaisi jumpata sen 5 krt/vko. Mullahan kisaaminen vuoden päästä on lähinnä haave, ei mikään pakollinen juttu. Sitä kohti toki mennään muttei vauvan kustannuksella. Jos saan kaiken sujumaan ”suunnitelmien” mukaan niin hyvä mutta jos en niin ei se maailman loppu ole. Kisalavat ei katoa minnekään. Yhtä hyvin voin kisata vasta kun neiti menee kouluun :)Imettää aion niin pitkään kuin se hyvältä tuntuu ja se neitiä kiinnostaa 🙂 Missä vaiheessa sä lopetit? Vuosi taitaa aika monilla olla se ”normaali” imetysaika vai olenko ihan väärässä?Oonkin aina välillä kurkkinut sun blogia ja nyt taidan pistää sen tarkempaan seurantaan! Vinkkejä saa tulla aina antamaan, niitä tuskin voi koskaan saada liikaa.Jaahas, nyt vaatii taas neiti huomiota 🙂

  7. Anonymous kirjoitti:

    kiva jos et pistänyt pahaksesi,jotkut ottavat niin herkästi nenään kaiken vauvaan liittyvän kommentin :Dmeillä kans molemmat treenaa aktiivisesti,joten melkosta sumpilimista se vaatii…ensimmäinen kuukausi toki meni ihan helposti kun neiti vaan nukku ja söi,mutta sitten kun ei enää nukuttanutkaan ja isäntäkin palasi töihin,muuttukin arki melko kiireiseksi.kyllä sitä treenaa toki pääsee,mutta ei aina silloin kun oli suunnitellut,eikä aina edes yhtä monta kertaa,sillä lähinnä mietin miten sujuu kisoja varten suunnitelmalliset treenit.itse olin uhonnut että minähän toki otan neidin heti salille mukaan,siinähän nukkuu samalla,mutta kerran kokeiltu ja erittäin huonoksi vaihtoehdoksi todettu kun eräs huusi koko ajan vaikka yleensä malttaa hereilläkin rauhassa katsella vierestä:Ditse imetän vielä,ajattelin siihen vuoteen pyrkiä mikä suositus on,varsinkin kun meillä neiti on allerginen tapaus eikä sopivaa korviketta edes olla löydetty.tämän takia olen itse tarkalla ruokavaliolla,ennemkin haaste on todella syödä tarpeeksi kun näyttää kilot karisevan vähän turhankin tehokkaasti kun kaikki raskautta edeltävätkin vaatteet pyörii päällä;)mulla kans kisat ollu aina haavena,mut totesin kyllä heti neidin kanssa ettei sen aika ole vielä.mutta ehkä teillä on helpompi tapaus,mistä sen ikinä tietää :D-Riitta

  8. Jonna1983 kirjoitti:

    Kyllä asialliset kommentit otetaan aina kiitosten ja kumarrusten kanssa vastaan 🙂 Ja niin kuin sanoin niin olen itse niin noviisi tässä vauvajutussa, että otan neuvoja kyllä mielihyvin vastaan eli aina kun tulee jotain mieleen niin kerro ihmeessä!Voi olla, että mäkin katselen vielä tätä vauvaelämää vaaleanpunaisten lasien läpi ja suunnitelmat menee aivan uusiksi 😀 Siihenkin olen varautunut ja se on vaan hyväksyttävä. Tarkotuksena on hankkia meille kotiin käsipainot, tankoa, leuanvetotankoa jne että voin tarvittaessa tehdä jonkin treenin myös kotosalla. Meillä on myös tuossa parin sadan metrin päässä uimahallin sali, jossa voin joskus käydä jonkun treenin heittämässä. Sinne ei ainakaan matkoihin kuluisi paljon aikaa. Joustoahan tämä vaatii tosiaan molemmilta. Aina joutuu toinen treenaamaan iltamyöhällä…Ruokailuiden kanssa on tosiaan jo nyt vähän ongelmia. Ruokailuvälit venyy helposti eikä aikaa tai mahdollisuutta ruuanlaittoon joka päivä ole. Onneks syödään kummatkin samalla tavalla niin toinen voi sit laittaa vähän isompia satseja. Mäkin alkuun murehdin painon junnaamista, mut näköjään loppu viikosta se tärähti taas alas päin vähän turhankin paljon! Hiki päässä täälläkin saa neitiä imettää, eilen illalla tankkailtiin taas tunti ja mä pääsin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen ;)Nyt just yritän neitiä saada unille, että voisin tehdä vähän kotihommia mut hän on asiasta vähän toista mieltä :DMissäs päin sä asustat?

  9. Anonymous kirjoitti:

    joo sitä suunnittelua se tosiaan teettää,ja joustoa.niin kauan kun neiti suostuu päivisin päiväunille,ei ongelmaa,mutta nyt meillä on vaihe että päivällä nukutaan puol tuntia-tunti kerrallaan,JA sit tietenkin pitäs heti taas tissiä saada,joten yritä siinÄ salille ehtiä:D Eri asia jos korviketta pystys antaa lisäksi,meillä vaan sekin on poissuljettu vaihtoehto allergian takia:(meillä on kans sama ruokavalio nykyisin osaltaan juurikin tämän takia.ja onhan se sitten kun neiti kunnon ruokaa syö,helpompaakin kun koko perhe voi samaa ”normaalia”ruokaa syödä.itsellä ihan samaa,saattaa huomata että ruokailusta kulunut tuntikausia ja sitten ei pääsekään syömään vaikka kiljuva nälkä olisikin.nykyisin päivällä jo helpompi kun neiti viihtyy itekseenkin lattialla tai sitterissä,mutta iltapalaa saa itse kyllä odottaa kun meillä neiti tankkaa yötä varten tunnista kahteen joka ilta…enkä minäkään vauvoista mitään tiennyt(varmaan tiedä vieläkään:D)mutta kokemus opettaa ja kantapään kautta moni asia pitää näköjään kokeilla.sen ainakin huomannu että suunnitelmat ei pidä koskaan,joten siitä yritän opetella pois vaikka kuinka mielelläni haluaisin tietää seuraavan päivän ohjelman etukäteen:DOulun seudulla asustellaan,paljon myös Kainuussa majaillaan välillä kun sieltä olen kotoisin…-R

  10. Anonymous kirjoitti:

    Mukavaa lukea tätä sinun blogia ja nyt kun vauvelikin mukana meiningissä niin vielä mielenkiintoisempaa ainakin minulle. Hyvä, että otat selkeitä tavoitteita, mutta vauvan ehoilla sitä kuitenkin mennään. Kun on selkeä tavote niin motivaatiokin on parempi. Kyllä se sieltä lähtee ja kyllä tuo treenauskin onnistuu jos pää itellä kestää. Kalenteri käteen ja ruksimaan.Itellä on 2 poikaa, 2,5 ja 4-vuotiaat. Ensimmäisen jälkeen kilot lähti helposti ja toisen jälkeen oli vaikeampaa. Salille lähin 2 viikkoa ekan synnytyksen jälkeen joka oli alatiesynnytys ja toinen oli sektio joten siinä meni se kuukausi. Kaks peräkkäistä raskautta kuitenkin otti selkään aika paljon, että suuret painot oli jätettävä ja tekniikkaa vaan pääasiassa tehtävä. Tämä ei oikein omalle luonteelle passannut, joten edessä oli väliaikainen lajinvaihto. Maratooniin aloin treenata kun nuorempi oli reilun vuoden. Aikataulun sovittaminen oli välillä aika raastavaa kun kävi kokopäiväisesti töissä, opiskeli ihan aikataulussa ammattikorkeassa, treenasi ja parisuhekki pitäs hoitaa. Noh, siinä alkoi mennä treenit sitten jo siihen että kello 4.30 lähettiin aamulenkille. Ja töistä pääsee illalla seittemältä. Sinnillä meni puoli vuotta ja maratoonin juoksin ja tulokseen olin tyytyväinen. Puulta se homma siis juoksu kuitenkin alkoi jo maistua kun aikaa ei vaan ollut yksinkertaisesti. Mutta kaikkeen sitä ratkeaa, jos sitä ottaa itteä niskasta kiinni ja päättää jotakin. Älytöntä rumbaa ja kalenterin pyöritystä ei kuitenkaan kauan jaksa ja itelle pitää antaa välillä armoa 🙂

  11. Anonymous kirjoitti:

    Mukavaa lukea tätä sinun blogia ja nyt kun vauvelikin mukana meiningissä niin vielä mielenkiintoisempaa ainakin minulle. Hyvä, että otat selkeitä tavoitteita, mutta vauvan ehoilla sitä kuitenkin mennään. Kun on selkeä tavote niin motivaatiokin on parempi. Kyllä se sieltä lähtee ja kyllä tuo treenauskin onnistuu jos pää itellä kestää. Kalenteri käteen ja ruksimaan.Itellä on 2 poikaa, 2,5 ja 4-vuotiaat. Ensimmäisen jälkeen kilot lähti helposti ja toisen jälkeen oli vaikeampaa. Salille lähin 2 viikkoa ekan synnytyksen jälkeen joka oli alatiesynnytys ja toinen oli sektio joten siinä meni se kuukausi. Kaks peräkkäistä raskautta kuitenkin otti selkään aika paljon, että suuret painot oli jätettävä ja tekniikkaa vaan pääasiassa tehtävä. Tämä ei oikein omalle luonteelle passannut, joten edessä oli väliaikainen lajinvaihto. Maratooniin aloin treenata kun nuorempi oli reilun vuoden. Aikataulun sovittaminen oli välillä aika raastavaa kun kävi kokopäiväisesti töissä, opiskeli ihan aikataulussa ammattikorkeassa, treenasi ja parisuhekki pitäs hoitaa. Noh, siinä alkoi mennä treenit sitten jo siihen että kello 4.30 lähettiin aamulenkille. Ja töistä pääsee illalla seittemältä. Sinnillä meni puoli vuotta ja maratoonin juoksin ja tulokseen olin tyytyväinen. Puulta se homma siis juoksu kuitenkin alkoi jo maistua kun aikaa ei vaan ollut yksinkertaisesti. Mutta kaikkeen sitä ratkeaa, jos sitä ottaa itteä niskasta kiinni ja päättää jotakin. Älytöntä rumbaa ja kalenterin pyöritystä ei kuitenkaan kauan jaksa ja itelle pitää antaa välillä armoa 🙂

  12. Jonna1983 kirjoitti:

    Riitta: mullakin oli vähän mielessä, että ottaisin aina korviketta salille mukaan kun toi meidän tytskä onneks pystyy sitä syömään. Tuttia ei ole vielä annettu kertaakaan mut luulen, että jossakin vaiheessa sekin pitää kaivella peliin mukaan 🙂 Minkäs ikäsenä teidän vauvelille alettiin tuttia antamaan?Niin, siihen kai sitä pitää totutella ettei mikään enää mene suunnitelmien mukaan. Ei edes sinne päin. KEskiviikkona olis tarkotus lähteä ekan kerran pienen kanssa salille kokeilemaan et mites se onnistuu… Mielenkiinnolla odotan :DAnonyymi: hienoa kuulla, että tavoitteisiin kyllä pääsee kun jaksaa suunnitella! Hattua täytyy nostaa, kun kahden lapsen kanssa jaksat vielä treenata! Moni ei jaksa edes yhdenkään kanssa. Kyllä tässä alkaa itellä jo väsy painaa noiden yöherätysten takia, mutta motivaatio treenaamiseen on kuitenkin niin kova että salille aion ellen ole aivan kuoleman väsynyt. JA ainahan sitä voi ottaa päiväunet jos vaan mahdollisuus siihen löytyy 😉

  13. Anonymous kirjoitti:

    Tutti rauhottaa kyllä hyvin yleensä lapsen jos mitään vaivoja ei ole. Ensimmäiset 2 -3 viikkoa vauvat on usein hyvin rauhallisia, mutta sitten alkavat päästä rytmiin. Rauhallisen ajan jälkeen tutti on kyllä mielestäni todella hyvä. Me ollaan opetettu heti laitoksella tuttiin, mielestäni se helpottaa huomattavasti elämää. Kaikki lapset eivät totu tuttiin ollenkaan. Tutista vieroittaminenkaan ei älyttömän vaikeaa ole ja hetki kerrallaan vauvelin kanssa pitää elää. Ja kaikki mikä hoitoa helpottaa, on useimmiten tervetulleita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *