Hae
Palasia Arjestani

Huolestuttava ylipaino

Fit you toon  Katri (en pysty tabletilla linkkaamaan) kirjoitti erittäin hyvän postauksen ylipainosta. Olen Katrin kanssa hyvin pitkälti asiassa samoilla linjoilla. Katukuvassa näkyy nykyään huolestuttavan paljon ylipainoisia ihmisiä. Huomattavasti enemmän kuin ennen. Olen huomannut, että  varsinkin ylipainoisia nuoria ja lapsia on koko ajan enemmän ja enemmän.

Processed with VSCOcam with c1 preset

Työskentelen terveydenhuollossa ja siellä hoidetaan hyvin paljon ylipainoisia ihmisiä, jotka sairastavat mm. diabetesta, korkeaa kolesterolia sekä sydäntauteja. Paljon on myös erilaisista ihoinfektioista sekä nivelkivuista kärsiviä. En sano, että kaikki ylipainoiset olisivat sairaita tai normaalipainoiset ja hoikat terveitä, mutta kyllä monet sairaudet on yhdistettävissä ylipainoon. On todella harmillista kuinka paljon nämä sairaudet tulevat maksamaan yhteiskunnalle, kun niistä voisi päästä eroon niinkin helpolla keinolla kuin laihduttamisella. Toki kaikki sairaudet eivät häviä vain painoa pudottamalla, mutta ymmärtänette pointtini. Jokainen saa olla just sen näköinen ja kokoinen kuin itse haluaa kunhan tuntee itsensä kaikin puolin hyvinvoivaksi ja terveeksi. Sitä vain en ymmärrä miksi ihmiset valittavat vaivoistaan ja sairauksistaan jos niistä olisi mahdollisuus päästä eroon laihduttamalla?

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mä olen vasta viime aikoina selvittänyt meidän suvun sairauksia. Sukurasitteena mulla on mm. kolesterolia, diabetesta, alkoholismi, sydäntauteja, syöpää… Vähän kaikenlaista siis löytyy! Jo sukurasitteen vuoksi olen huolestunut omasta lihomisestani. Mulla kaikki kertyy ensimmäisenä keskivartaloon ja tuntuu, että kaikki viime aikoina kroppaan kertynyt rasva on just siellä vatsassa. Rasva kerääntyy kroppaan ihan huomaamatta, ja jos ei heti kiinnitä asiaan huomiota, niin kohta onkin iso urakka edessä. 10kg ylimääräistä on helppo kerätä, mutta vaivalloista pudottaa, nimim kokemusta on! Nyt on munkin pakko olla entistä tarkempi ruoka-asioissa ja treenattava riittävästi. Haluan terveellisillä elintavoilla antaa hyvän esimerkin myös omalle lapselleni ja pitää hänetkin terveenä nyt ja jatkossa. Vahemmathan lasten hyvinvoinnista ja terveellisistä elintavoista ovat vastuussa! En todellakaan tahdo, että lapseni syyttää minua vanhempana siitä, että olen tehnyt hänestä ylipainoisen ja sairaan syöttämällä hänelle mitä sattuu.

Processed with VSCOcam with c1 preset

Mistä te luulette yleistyvän ylipainon johtuvan? Tietämättömyydestä, laiskuudesta, elintason laskusta vai mistä?

Ps. Eipä joku viiden kilon painonpudotus tekisi huonoa itsellenikään, mutta näillä mennään vielä vähän aikaa. Toivon että pääsen nyt säännöllisesti treenaamaan ja kroppa luopuisi samalla edes pienestä määrästä pehmeää…

30 kommenttia

  1. Jonna kirjoitti:

    Ei liity aiheeseen millään tavalla, mutta mistä noi kivannäköset bikinit on?:D

  2. Petra kirjoitti:

    Hyvinkin ajankohtainen aihe ja sukurasitteena juurikin mainitsemasi diabetes yms. Pyysin itse lähetettä verikokeisiin toukokuussa ja varasin ajan lekuriin. Viimeisen pari vuotta väsyttänyt ihan helvetisti ja viimeisen vuoden aikana ehkä jopa hieman enemmän jos mahdollista. Väsymys oli sitä luokkaa, että työnteosta, vapaa-ajasta saati treenaamisestakaan ei ole tullut mitään. Syyllinen löytyi korkeista verensokereista. Vuosi sitten sokerit vielä ok, vaikka silloinkin kävin lekurissa samasta syystä. En jäänyt odottelemaan sokerirasituksen tulosta, heräsin meinaan parin vuoden horroksesta yhdessä päivässä. Rasitustesti vahvisti asian ja ilmoitinkin lääkärille, että nyt lähtee painoa 15kg ja treeniä/lenkkiä lisää vaikka henki menis. Samalla vähentänyt hieman työnteon määrääkin ja otin ruokapäiväkirjan käyttöön. Lekuri totes, ettei hän ala mulle väkisin diagnoosia vääntämään oli jotenkin hämmentyneen ilahtunut kun kerroin ”hoitotoimenpiteistäni”. Ei ollut kuulemma lisättävää ja testi uusitaan elokuun lopussa.

    Kuukausi myöhemmin painoa lähtenyt jo 4kg ja olo on jumalattoman paljon parempi. Toki, ruokailussa on jeesannut mennä vähille hiilareille, sillä hiilarihan muuttuu kehossa sokeriksi. Aamupuurokin jäi pois, sillä sekin aiheuttaa väsymyspiikin. Myös kaikki sokeripitoiset palkkarit yms jäi pois. Onneks on Questbarit helpottamaan arkea. 😉 Treeneihin otetaan energiat proteiinistä ja rasvasta ja hiilarin osuus riisi/pasta jaetaan loppupäivälle ruokaisien salaattien muodossa. Sulamon ruokapäiväkirja on avannut silmät ja omia tottumuksiaan on ollut helpompi muokata kun on faktaa silmien edessä. Ostin jopa keittiövaan jotta opettelu on helpompaa. Ei edes tee mieli mitään hiilaripommeja kun tietää kuinka helvetin huono olo niistä tulee.

    Miten tilanne pääsi näin pitkälle? En tiedä. Kaikista sairauksistahan minun olisi pitänyt osata epäillä juurikin diabeteksen uhkaa perhetaustan takia, mutta ihminen osaa sulkea silmänsä ikäviltä tosiasioilta. Reilu kymppi lähtee vielä syksyyn mennessä, lenkkeily on kivaa (5-20km kerta) ja rautaa on kiva nostaa nyt varsinkin kun on virtaa. Työnteko on kivaa kun jaksaa ihan oikeasti yöllä istua töissä hereillä ja itsekin on hyväntuulinen. Pienillä muutoksilla sai aikaan sen, että nyt jaksaa jopa olla dieetillä kun jaksaa suunnitella päivän ruuat etukäteen ja tehdä eväät mukaan. Joka päivä. 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Aivan mahtavaa Petra! Sä olet elävä esimerkki miten vähällä loppujen lopuksi pääsee eroon sairaudesta ja sen tuomasta lääkityksestä. Koska lääkkeethän sulle olis varmasti lykätty. Ja kohta olis ollu rivi purkkeja vieressä…

      Mut miten sä jaksat noin jumalattoman pitkiä lenkkejä vetää!? Onko treenituloksetkin alkaneet samalla parantua? Voitaiskin tästä aiheesta turista joskus ihan ajan kanssa 🙂 Vitsi mä oon ylpeä susta!

  3. ulla kirjoitti:

    TOi on totta. Rittää kun istuu nyt kesäpäivinä kaupungin kaduilla seuraamassa ihmisvilinää, niin oho kuinka moni siellä nuorista / lapsista on ylipainoisia. Ei ehkä paljonkaan ylipainoa mutta on kuitenkin . Ja eilen juuri näin taas sellaista mikä inhottaa, äiti- tosi hoikka, työnsi jo 4 vuotiasta tyttöään rattaissa, valehtelematta ne rattaa natisi tytön alla. Tyttö Ylipainoinen ! Istui kyydissä, limupullo kädessä ja sitten äiti vielä kaivoi tytölle jonkilaisen namipussin, josta tyttö alkoi tyytyväisenä mussuttamaan nameja. Jokainen saa olla minkä kokoinen tahansa, mutta tuo pisti mulla sapen kiehumaan, Kyllä pitää joku vastuu olla vanhemmilla.
    Minkälainen nuoruus ja aikuisuus on tuollakin viattomalla tytöllä. Eihän osaa vielä määräillä ruokavaliotaan. surullista.

    • Jonna kirjoitti:

      Vanhemmillahan se vastuu on lapsen syömisistä. En ymmärrä miksi syöttää lapselle karkkia ja limua välipalaksi jos sellaisia ei syö itsekään? Ehkä se on se helppous, en tiedä…

  4. J kirjoitti:

    No ihan samastahan se johtuu kuin vaikka tupakointi, alkoholin käyttö, jne. eli ihmisten nautinnonhakuisuudesta. Ruoka vain on niin hyvää. Jos ei olisi, niin ei kai kukaan olisi ylipainoinen. Pitääkö sitä sitten saada kaikki mitä haluaa… Ei kai pitäisi, mutta ihmiset on sellaisia.

    Hauska muuten, että sanot samassa tekstissä muista puhuessa, miten helppo keino laihduttaminen on ja seuraavassa kappaleessa, kun puhut itsestösi, se onkin vaikeaa. Kuules kun se on meille muille ihan samoin; muiden läskien moralisointi on hyvin helppoa, mutta ne omat läskit istuu tiukassa. 😀 Siinähän se ongelma onkin!

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, eikä pelkästään että syödään liikaa vaan syödään vääriä asioita.

      Noin en muuten tarkalleen sano, mutta totta sekin on 😀 varsinkin jos pudotettavaa on varsin vähän niin jo aloittaminen on vaikeaa. Laihduttaminen on yksi niistä asioista, joka pitää vain tehdä ja hoitaa pois alta. Aina on helpompaa kerätä ne kilot kuin saada ne pois! Mutta kyllä laihduttaminen on se helpoin keino päästä sairauksista eroon (jos ne johtuvat ylipainosta). Siinä vaiheessa ei oikeastaan pitäisi olla mitään motivaatio-ongelmia asian suhteen. Tuskin kukaan haluaa elää sairaana?

  5. petra kirjoitti:

    Mutta sun kirjoitus ei ole ilkeä.. Asiaa, mutta ei ilkeilyä/inhoavaa ja et kirjoituksen perusteella pidä itseäsi parempana ja täydellisenä. Sillä miten asiat ilmaisee, on suuri merkitys. Tykkäsin.

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä enkä muutenkaan ehkä tykkää kirjoittaa kauhean provosoivasti. Se vaan ei ole mun tyyliä. Mä olen ammattini puolesta jo hyvin analyyttinen ihminen ja enemmän sellainen pohdiskeleva, hiljainen ja mietteliäs. Se on mun tapa käsitellä asioita 🙂

  6. Nanna kirjoitti:

    Helposti ajattelisi, että johtuu vain siitä, että syödään enemmän kuin kulutetaan. Totuus on kuitenkin monimutkaisempi ja ravinnon lähde ja laatu määrää kaloreita enemmän kuin ehkä ymmärretäänkään. Meillä on kolme suurta ongelmaa: sokeri, viljat ja prosessoitu ruoka lisäaineineen. Lisäisin vielä perään neljänneksi maitotuotteiden ylenpalttisen käytön. Kaloreita ei tarvitse laskea, kun ravinnon lähde tulee oikeista lähteistä ja syödään, kun on nälkä ja siihen asti kun ollaan kylläisiä. Simppeliä, eikö? 😀

    • sara kirjoitti:

      Oon samaa mieltä, että ylenmääräinen sokerin ja kaikkien noiden mainitsemiesi muiden juttujen käyttö on se ongelma.. Mutta halutessaan myös niitä ns .” oikeita ruoka-aineita” voi syödä liikaa.. 😀 Eli mun mielestä KOHTUUS ois se kova sana… Ite syön kyllä viikossa muutamankin kerran jäätelöä, piirakkaa.. Mutta esim. yks pala jäätelöä/mustikkapiirakkaa, ei sentään koko pakettia tai pellillistä piirakkaa illassa. Päivittäin syön myös jälkiuuniruisleipää / ite tehtyä sämpylää. Ja sen lisäksi paljon suht. kevyitä ruokia kasvissosekeittoja, salaatteja, normaaleja kiusauksia ja oikeastaan ihan mitä vaan tavan kotiruokaa, joka ei nyt aina ole niin kevyttäkään. SIlloin vaan jää sitten leipä syömättä ruuan kanssa ainakin!! Ja paino on n. 50-53 kiloa ollut viimeiset viisi vuotta ja pituutta on se 162, eli en ole läski. 😀 Ja uskon, että kukaan ei näillä ruuilla liho. Jos lihoo, niin sitten voi olla joku aineenvaihdunnallinen sairaus tms. jolle pitää tehdä sitten jotain.

      • Jonna kirjoitti:

        JEp, kohtuus kaikessa. Harva aktiivinen ihminen lihoo perusruokavaliolla ja ihan normaalia kotiruokaa syöden, mutta se vaatii nimenomaan myös sitä arkiaktiivisuutta: hyötyliikuntaa + lihaskuntoa/aerobista treeniä. Jos vain istuu illat pitkät tietokoneella tai töllöä katsellen niin ei siinä juurikaan kuluta. Ruokailuiden pitäisi olla myös sen mukaiset.Se on loppujen lopuksi aika pieni määrä minkä normaalikokoinenkin nainen voi syödä päivässä jos ei mitään aktiivisuutta ole. Mä kuolisin sillä määrällä nälkään 😀

    • Jonna kirjoitti:

      Jep, just näin ja simppeliltähän se kuulostaa. Mutta niin kuin sanoit niin totuus on monimutkainen. Ajatellaan vaikka mun tapoja: haluaisin oikeasti jättää viljat ja maitotuotteet kokonaan pois, mutta se on niin hemmetin vaikeaa! Jos se jo mulla, perusterveellä, ihmisellä on vaikeaa niin on se varmasti vielä vaikeampaa sellaisella, jolla ruokavalio ja elämäntavat ovat muutenkin retuperällä. Nää on mielenkiintoisia asioita!

      • Nanna kirjoitti:

        Nämä ovat todella mielenkiintoisia asioita, eikä missään nimessä niin simppeleitä. Lähinnä vitsailin aiemmin. 🙂
        Mä olen itse tutkinut paljon ruokavalion ja liikunnan vaikutuksia elimistöön ja olen hirveän kriittinen sanan ”perusruokavalio” kohdalla ja toivoisinkin, että jokainen ruokavaliosta syystä tai toisesta kiinnostunut pohtisi tosi tarkkaan, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Usein ihan tämä mainittu perusruokavalio sisältää aika paljon juuri viljoja, tärkkelystä ja maitotuotteita. Ne on yllättävän usealle terveelle ihmiselle ongelmallisia, varsinkin kun puhutaan painonpudottamisesta. Vaikka nauttisi kohtuudella. Tottakai kaikesta ruuasta voi vetää överit. Kyseessä ei välttämättä ole aineenvaihdunnallinen sairaus, meitä ei vain lähtökohtaisesti ole rakennettu käsittelemään ko. aineita, vaikkakin osalla elimistö kestää paremmin kuin toisilla. Kyse onkin siitä, miten aineet saavat kehon reagoimaan ja toimimaan, ei niinkään määrät. Voisiko ollakin niin, että yleisesti käsitetty ”perusruokavalio” saattaa sairastuttaa meidät ja aiheuttaa aineenvaihdunnallista ongelmia ja ylipainoa? Mun toive olisi vain, että ihmiset katsoisivat hieman ulos boksista ja olisivat tosi kriittisiä ruuan laadun suhteen ja tosissaan pohtisivat perusruokavalion merkitystä ja sisältöä. Aina ei edes tarvitse olla lihava ollakseen sairas tai sairastua ruuasta. Jos aihe kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemiseksi esim. Ruokavallankumous (Andrea Eenfeldt) tai Bad Calories, Good Calories (Gary Taubes).
        Liikunta on mulle itselle todella iso osa elämää, mutta totuushan on että sen osuus laihduttamisen ja painon hallinnan osalta on aika pieni. Eri lukunsa on lähes ammattimaisesti treenaavat henkilöt tai nää muodonmuutosohjelmien osallistujat, joiden työ on liikkua monia tunteja päivässä. Perusliikunta/hyötyliikunta on riittävä pitämään ihmisen terveenä, kun ruokavalio on oikeanlainen. Eikä se tarkoita nälkää, miniannoksia tai kituuttamista. Tottakai liikunnalla on myös hurjasti hyviä puolia, erityisesti sen vaikutus mieleen ja hyvään oloon.
        Kuten todettiin, mielenkiintoisia asioita. Oot muuten eka ikinä, jonka blogiin kommentoin. 🙂

        • Jonna kirjoitti:

          Täyttä asiaa jälleen kerran! Tiedätkö, mä olen itse myös painiskellut jo jonkin aikaa näiden ruokavalioasioiden kanssa. Usko, että omalla kohdallanikin painon nousu johtuu pitkälti siitä, että käytän paljon vilja- ja maitotuotteita. Yritän pikku hiljaa vähentää niitä ja tutkiskella omaa olotilaani. Kiitos noista kirjavinkeistä!

          Varmasti moni muukin kamppailee ruokavalioasioiden kanssa kuin minä ja ylipainoiset ihmiset. Viljojen, maitotuotteiden ja prosessoiden ruuan syöminen on niin hyvin juurrutettua suomalaiseen ruokavalioon, että niistä on vaikeaa päästä eroon. Ihmisten pitäisi rohkeammin kokeilla erilaisia juttuja ja tutkia onko niistä itselle apua. Näistä asioista pitäisi yksinkertaisesti puhua enemmän!

  7. Tomi kirjoitti:

    Eiköhän kyseessä ole pitkälti laiskuuden ja nautinnonhalun yhdistelmä, niin miehillä kuin naisilla. Kuten täällä Helsingissä muutama reippaasti ulkoilua sisältänyt nyt viikonloppuna paljasti että ”fitness” suosiostaan huolimatta ei arkisin ole kuin pienen porukan juttu. Viimeistään Hietsussa sen näki.

    Jonkinlainen vanhan ajan ”viinakortti” olisi ratkaisu. Saisit vain tietyn verran makeaa per kuukausi.

    • Jonna kirjoitti:

      Varmasti osaksi myös noitakin yhdistettynä väärään ruokavalioon, liikunnan puutteeseen… lista on pitkä!

  8. K kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Itse kuulun tähän joukkoon joka on jo lapsesta asti ollut ylipainoinen. Ja voin kertoa, että niiden syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen on vaikeaa. Laihduttaminen onnistuu kyllä kun sen ottaa asiaksi, mutta se perusarki.. Kun ei ole niitä tottumuksia mihin palata sen dieettaamisen jälkeen.

    Yhtenä syynä varmaan nautinnonhakuisuus kyllä, mutta toisaalta tuleehan huonosti syömisestä myös todella huono olo. Mielenkiintoinen aihe ja vaatii lähivuosina varmasti lisätutkimusta ennen kuin tilanne räjähtää käsiin..

    • Jonna kirjoitti:

      Omia tapojaan on todella vaikeaa muuttaa. Mä nostan isosti hattua serkku-pojalle, joka oli teini-ikään asti ylipainoinen. Sitten iski urheilukärpänen ja pisti samalla ruokavalionkin uusiksi. Hänestä onkin viime vuosina kasvanut oikein atleettinen nuori mies! Eli kyllä tuo kaikki myös omaa motivaatiota vaatii suuresti. Täytyy jaksaa tehdä jonkinlaiset rungot ruokavaliolle myös dieetin jälkeen ja noudattaa niitä niin pitään, kunnes homma tulee selkärangasta. Vaikeaa, turhauttavaa, aikaavievää mutta kuitenkin palkitsevaa 🙂

  9. ranch kirjoitti:

    Ylipaino on tosiaan monimutkainen asia, jota on turha koittaa ratkaista sillä, että paasattaisiin joka paikassa että nyt sitä rahkaa naamariin ja lenkkipolulle, helppoahan se on! Monilla tuntuu yhdistyvän ruokaan vahvoja emotionaalisia siteitä ja myös lisääntyvä masennus voi näkyä painon nousemisena. Kumpaa sitten lähdetään hoitamaan, ylipainoa vai psyykkistä terveyttä? Varmasti molempiin pitäisi kiinnittää huomiota ja liikunta voisi parantaa myös henkistä hyvinvointia. Luulen, että monilla nykypäivän parikymppisillä on ongelmia ruoan suhteen, koska heidän vanhempansa ovat voineet elää sitä kautta, jolloin valittiin kaikki kevyt tuotteet ja välillä eletään salaatilla ja viikonloput sitten herkutellaan sipseillä,karkilla, jäätelöllä ja pitsalla. Kaikella mikä oli vanhempien mielestä hienoa ja uutta silloin kun he olivat nuoria. Nykyään onneksi on huomattu, että herkutella voi myös terveellisemmin. Sitä paitsi, väittääkö joku, että tuoreet hedelmät ovat pahemman makuisia kuin e-koodi irtokarkit?
    Kirjoituksesi on täyttä asiaa ja mielestäni kirjoitettu asiallisesti. Itsekin olen sairaalassa töissä ja ylipainoisia asiakkaita näkyy valtavasti. Samoin lapsille tuodaan vuodeosastolle mielettömät määrät karkkia ja herkkuja. Osa lapsista ei suostu syömään sairaalaruokaa, koska heidän vanhempansa tuovat heille ruoan mäkistä, hesestä tai pizzeriasta. Ihan uskomatonta. Mutta myös monet hoitajat ovat ylipainoisia ja pakko miettiä, miten he oikein jaksavat työssään.
    Ylipaino-ongelman ratkaisu edellyttää kulttuurista muutosta. Riskinä tosin on, että jos yhteiskunnan taholta aletaan puuttumaan, leimataan lihavat yhteiskunnan rahojen tuhlaajiksi. Luulen että hieman läpinäkyvämmät muutokset: valistus, verotuksen kohdistaminen ja koululiikunnan lisääminen sekä neuvolassa toteutettava vanhempien neuvonta voisivat toimia. Miksei myös työpaikkojen tyky-toiminta.

    • Jonna kirjoitti:

      Minä uskon myös, että ylipainoisten lisääntyminen johtuu pitkälti tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä. Valsitusta nimenomaan pitäisi lisätä. Ei monikaan ”normitallaaja” osaa edes laatia terveellistä ruokavaliota saati miettiä paljonko voi syödä laihtuakseen tai mitä pitäisi syödä. Kommenttisi oli täyttä asiaa! Koululiikuntaa pitäisi lisätä, someaikaa vähentää ja neuvolat olisi todella hyvä keino aloittaa valistus.

      Nämä asiat ovat todella mielenkiintoisia ja toivon hartaasti, että ylipainon lisääntymiseen keksitään sopiva ratkaisu.

  10. Christina kirjoitti:

    Moi! Itsekin olen alkanut huomaamaan että katukuvassa on yhä enemmän ylipainoisia ihmisiä ja kohta tuntuu että normaalipainoista pidetään anorektisena :O itselläni on myös jopa 30 kg ylimääräistä mutta olen sen päättäny pudottaa pois. En osaa oikein sanoa miten on mahdollista että tuo kaikki minulle on kertynyt.. Lapsena (olen nyt 21) söimme kotiruokaa mutta myös paljon esim. Makkaraa ym. Karkkeja en nykyisin stö lähes ollenkaan enkä roskaruokaa. Liikun enemmän kuin ennen mutta silti paino tuntuu junnaavan samoissa lukemissa.. En ymmärrä missä vika…

    Ihanaa kesää sinulle! 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Moi ja kiva kun kommentoit 🙂 Ylipaino on siitä katala, että se kertyy ihan huomaamatta ja pikku hiljaa. Muutosta ei välttämättä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Minä itse lihoin huomaamattani 15kg kun muutin pois kotoa. Jälkeenpäin ajateltuna mulla oli ruokavalio päin persettä, totaalisesti. Söin aamulla pelkän jogurtin, lounaalla koulussa jättiannokset ja illalla jonkin roiskeläppäpizzan tai kaksi. Viikonloppuisin bailattiin ankarasti. Ei ihme, että vaatteet alkoivat kiristää hetkessä!

      Laihduttaminen vaatii systemaattisuutta ja suunnitelmallisuutta. Mulla on parhaiten toiminut selkeä kaloreiden laskeminen. Teetin itselleni ruokavalion, jota noudatin. Pikku hiljaa kaloreita laskettiin ja liikuntaa lisättiin. Samalla jäinkin koukkuun salitreenaamiseen 🙂 Sama tapahtui myös raskauden jälkeen. Tiputin painoa valmiin ruokavalion avulla. Oletko miettinyt jos pyytäisit ravinto- ja treeniohjelmat ammattilaiselta?

      • Christina kirjoitti:

        Kaloreita en ole ikinä laskenut, ja tunnen itseäni sen verran että tiedän, etten niitä jaksaisi kovin kauaa laskea.
        Kerran olen pitänyt kunnollisemmin ruokapäiväkirjaa, ja eräs ihminen sitä on arvioinut ja antanut vinkkejä ruokavalioon.
        Kuitenkin tuntuu, että jos vähänkin lipsuu hyvästä ruokavaliosta, niin painoa kertyy. Onneksi paino ei nyt ole viimeisen kk aikana kuitenkaan noussut vaan pysynyt samassa. 🙂
        Täytyisi varmaan pyytää ohjeita ihan ammattilaiselta. Pt:tä tm. ei tällä hetkellä ole varaa ottaa..

        Onneksi sentään liikunnan puolella tulee tuloksia, vaikkei se painossa nyt näykkään ^^
        Nimim. Ensimmäistä kertaa elämässäni hölkkäsin putkeen 2 km.. Kuulostaa typerältä, mutta mulle se on suuri saavutus, ja olen siitä ylpeä 🙂

        • Jonna kirjoitti:

          Ei kuulosta yhtään typerältä! Mä jaksan ehkä just ja just ton 2km hölkätä putkeen 😉 Juoksu ei ole koskaan ollut mun juttu.

    • Jonna kirjoitti:

      Hyviä kirjoituksia molemmat, mutta keskittyvät molemmat nimenomaan ulkonäköön. Mulle on sama miltä kukakin näyttää eikä kukaan ole sen parempi ihminen, oli sitten laiha tai lihava. Mua kiinnostaa ulkonäköä enemmän nämä muut seikat, kuten sairaudet, niiden hoito ja niistä aiheutuvat kustannukset. Kiitos linkeistä! Löysin niiden kautta muitakin hyviä tekstejä 🙂

  11. Terhi kirjoitti:

    Kirjoitin Fit you too -blogiin aika pitkän kommentin ja copy pastella laitan sen tännekin.

    Itse olen sitä mieltä, että valistusta ei tarvitsisi lisätä. Kaikkialta nykyisin kuulee riskeistä ja vaaroista sekä oikeanlaisesta ruokavaliosta. On ehkä kyse ennemminkin siitä, että ei huvita ja myös psykologiset syyt sekä masennus aiheuttavat syömisongelmia.

    Itse olen 60 kg ylipainoinen, ennen 70 kg ylipainoinen. Olen 176 cm pitkä, joten voit aika nopeasti laskea mikä olisi minulle normaali paino ja mikä ylipaino. En ole aina ollut tällainen. Me muuten törmättiinkin crossfit-salilla joskus reilu vuosi sitten, kun olin InBody-mittauksessa siellä yksi aamu. 😉 Vielä vuonna 2009 olin normaalipainoinen, pystyin juoksemaan kerralla 15-30 km lenkkejä ja halusin kovasti osallistua puolimaratonille tai maratonille v. 2010. Kävin salilla ja minulla oli lihaksia ja habaa. 😀 Kaikki kuitenkin muuttui, kun yllättäen toinen polvi kipeytyi ilman syytä ja jalalle oli vaikea astua ilman kipua. Polvikipu jatkui puoli vuotta, en pystynyt juoksemaan enkä oikein kävelemäänkään eivätkä lääkärit tienneet mikä jalassa oli vikana. Eräs ortopedi punktoi toisen kerran polven, jonka jälkeen vaiva hävisi ja siirtyi toiseen polveen. Seuraavat puoli vuotta meni toista polvea ontuessa. Sitten selkä tuli kipeäksi ja lopulta sormien nivelet. Minulla ei ollut reumaa eikä syy selvinnyt. Voit varmaan kuvitella miten liikunnasta tullut ilo ja endorfiiniryöppy katosi. Ei huvittanut mennä enää salille, kun jalkaliikkeitä ei pystynyt tekemään eikä liioin käsiä ja selkää, kun joka paikkaa koski. Tilalle tuli syöminen. Tuli herkuteltua makeilla ja suolaisilla ruoilla. Tuon kipeimmän vuoden aikana lihoin 10 kg. Aina, kun yritin lisätä lenkkeilyä ja salillä käyntiä, ongelmat palasivat. Juoksin lääkärissä ja magneettikuvissa ja itkin tilannettani. Ahdisti ja söin lisää. Loppujen lopuksi selkä- ja sormiongelmat lähtivät pois eikä niistä ole ollut enää vaivaa pariin vuoteen. Polviongelmaan tuli selvyys vasta vuosi sitten keväällä ja vinossa ollut polvilumpio vapautettiin toukokuussa 2014, jonka jälkeen se on ollut kivuton. Syy oli joko anatomisesti tai liikunnasta rasittunut kalvo polvessa, joka veti polvilumpiota vinoon ja aiheutti kivun. Nyt kaikki on ollut ok ja sama leikkaus pitäisi tehdä toiseenkin polveen, jossa on sama ongelma.

    Kun olin liikunnallinen ja normaalipainoinen, minulla oli äärimmäisen tarkka ruokavalio. Pidin jogurtteja pahoina, vaaleaa leipää pahana ja tietysti kaikki muukin hyvä oli pahasta ja piti hävetä niiden syömistä. Kielletty hedelmä, jota ei missään nimessä saisi syödä. Miten olinkaan saanut ruoasta niin neuroottisen asian elämääni? Äitini on ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja hän muisti muistuttaa minua siitä, että vaalea leipä on pahasta, ranskalaiset on pahasta, sipsit, karkit ja jäätelö on pahasta. Kevyttuotteet, vihannekset ja terveellinen ruoka on hyvästä. Minulla oli karkkipäivä kerran viikossa ja silloin karkkeja syödessäni äitini muisti muistuttaa minua, että en saisi niitä syödä, koska ne ovat pahasta ja minä lihoisin. Lihoisin niin, että kaikki pitäisivät minua ällöttävänä enkä mahtuisi vaatteisiini. Olin kuitenkin hoikka. Kai hänellä oli tarkoituksena ettei minusta tulisi ylipainoista niin kuin hän oli. Meillä syötiin terveellisesti; kotiruokaa, ei eineksiä, ei pannulla paistamista vaan keitettyjä ruokia tai uuniruokia, ei rasvaa ruoanlaitossa, ei mausteita, äiti tuputti vihanneksia. Meillä ei ikinä ollut vaaleaa leipää ja muistan lapsuudesta sen, että tykkäsin vierailla siskoni luona, jossa sai syödä paahtoleipää. Söin niitä varmaan 6-8 viipaletta kerralla. Kavereiden synttäreillä vedin limpparia, sipsiä, kakkua ja karkkia niin paljon, että tuli paha olo. 11-vuotiaana muistan ajelleeni pyörällä kaupunkia ympäri, että saisin ostettua mahdollisimman monta karkkipussia. Minun piti käydä useassa kaupassa ne ostaakseni, jotta kassa ei ajattelisi minun olevan läski ja syövän epäterveellisesti ja kiellettyjä ruoka-aineita. Karkit olivat piilossa oman huoneeni kaapissa. Kun äiti oli kotona, pistin oven kiinni, luin lehtiä ja vedin karkkeja kaksin käsin. Jos kuulin hänen tulevan lähelle ovea, laitoin karkit äkkiä vaatemyttyjen alle piiloon ja aukaisin ikkunan ettei karkin haju tulisi esille. Ahmiminen alkoi jo lapsena. Sittemmin minulla on ollut kausia milloin ahmimista on esiintynyt uudestaan mm. jos tuli ero, ahmin. Jos elämää koetteli joku muu kriisi, ahmin. Kun olin jenkeissä au pairina ja minua ahdisti, ahmin. Paino on sen vuoksi heittänyt monta vuotta +/- 10-20 kg, kunnes 2007 aloitin kurinalaisen elämän uudestaan ja kielsin itseltäni kaiken hyvän. Kun sitten polviongelmat alkoivat, alkoi myös ahminta.

    Minä tiedän mitkä ylipainon riskit ovat ja mikä on tyypin 2 diabetes. Tiedän myös mikä on terveellinen ruokavalio ja kuinka kauan tulisi liikkua, jos haluaa kuluttaa esimerkiksi yhden suklaalevyn. Ylipainon riskeistä toitotetaan joka tuutista. En ole laiska enkä mukavuudenhaluinen. Mieheni tosin sanoo, että haen enemmän lyhyen ajan nautintoja kuin pitkän ajan ja tällä hän tarkoittaa herkuttelua vs. laihtuminen ja omassa kehossaan viihtymisen. Olen aktiivinen ja hoidan meidän taloudessa lumityöt, aidan rakennuksen, haravoimisen, heinän niittämisen, nurmikon ajamisen, kivien keruun, kivien siirtelyn, koirien lenkittämisen pyörällä tai kickbikella tai kävellen. Pidän liikkumisesta enkä osaa maata sohvalla telkkaria katsellen. Jos en olisi murtanut olkapäätä toukokuussa kickbikella ajamisen yhteydessä kaatumisessa, olisin varmaan edelleenkin innoissani menossa pitkin metsäteitä kikkarin ja koirien kanssa parin tunnin lenkeillä. Nyt vaan valitettavasti tuli pysähdys ja kolmen kuukauden lepo aktiviteeteista, joihin liittyy käsien käyttö. Tällä kertaa en onneksi sortunut ahmimaan vaan olen tiputtanut painoa jo 10 kg.

    Viime syksynä olin saanut tarpeekseni ahmimisesta ja tk-lääkärin suosituksesta aloitin käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Kävi ilmi, että historiassani on paljon tapahtumia, jotka ovat ajaneet minua ahmimiseen ja että minulla olisi syömishäiriö. Talvella aloitin BED-ryhmässä, jossa oli vertaistukea. Meillä kaikilla oli samanlaiset elämänkokemukset lapsuudesta ja nuoruudesta: syyttelyä, pelottelua, syömisen rajoittamista yms. Me kaikki reagoitiin ahdistukseen syömällä. Vertaistukiryhmä kesti melkein kolme kuukautta ja tuona aikana opimme syömään uudestaan ilman syyttämistä ja ahdistusta. On ok syödä pulla välillä, siitä ei tarvitse ahdistua. Ryhmän vetäjät painottivat säännöllistä ja runsasta syömistä lautasmallin mukaan. Tarpeeksi proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja. Minulla oli ongelmana se, että söin liian vähän oikeaa ruokaa ja hiilihydraatteja, mikä kostautui illalla ahmimisena. Keho vain viestitti, että en ole syönyt tarpeeksi ja sen pitäisi saada energiaa. Kun opin tämän ja annoin itselleni luvan syödä riisiä, perunaa tai pastaa, ahmimiskohtaukset väheni ja paino alkoi tippua. Tosin hitaasti, mutta varmasti. En ole pitkään aikaan ollut yhtä huoleton syömisissäni kuin nyt. Jos minun tekee mieli jäätelöä, syön sen. Saattaa mennä viikkokin, etten syö muuta kuin perusruokaa. Syön satunnaisesti mikroruokia, en joka viikko, mutta joskus.

    Keskityn ruoan laittamiseen, koska perheeseemme kuuluu myös alle 2-vuotias poika ja haluan tarjota hänelle puhdasta ruokaa. En halua hänelle syöttää purkkiruokia vaan tarjoan kalaa, kanaa, kasvisruokaa ja naudanlihaa. Mahdollisimman monipuolisesti ruokia vaihdellen. Osana ruokaa perunaa tai riisiä sekä keitettyjä ja tuoreita kasviksia. Luomulihaa ja -vihanneksia ja pysyn kaukana GMO-tuotteista. Poika syö sen minkä haluaa syödä enkä tuputa hänelle ruokaa enkä aio tulevaisuudessa saarnata siitä, mikä on pahasta ja mikä hyvästä. En halua hänelle samanlaista syömisongelmaa mitä minulla on ollut. Uskon siihen, että esimerkkiä näyttämällä mm. kasvisten syömisellä on suurempi vaikutus kuin puheella. Mitä enemmän vanhempi alkaa sotkea lapsen syömistä, sen suuremmaksi ongelmaksi se muuttuu. Patrik Borgilla on hyvä blogikirjoitus aiheesta täällä (lue myös kommentit) —> http://patrikborg.blogspot.fi/2014/04/vanhempien-vaikutus-lasten-syomiseen.html

    Tulipas pitkä kommentti. Kiteytettynä: lihavan ihmisen syitä lihavuuteen voi olla monia muitakin kuin vaikka laiskuus ja mukavuudenhaluisuus, lihavat vanhemmat tai lihava äiti eivät välttämättä syötä lapselleen paskaa ja epäterveellistä ruokaa, lihava voi olla tietoinen ylipainon riskeistä ja vaaroista sekä siitä miten syödä oikein.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä olen edelleen sitä mieltä, että valistusta tai jonkinlaista tiedottamista pitää lisätä tai ainakin ylläpitää. Törmään aika usein työssäni siihen, että ihmisillä kyllä on halua laihtua ja tehdä elämäntaparemonttia, mutta tietoa siihen ei ole. Moni saattaa olla oikeasti laiska hankkimaan tietoa tai ei oikeasti tiedä mistä sitä kannattaa hankkia. JOkin aika sitten juttelin nuoren pojan kanssa, joka oli pudottanut painoa valtavat 50kg! Hän sanoi, että kyllä se itseltä vaati aika paljon alkaa etsimään tietoa ja löytää ne oikeat väylät. Totta kai laihduttamiseen tarvitaan myös henkinen puoli kuntoon, läheisten tuki ja oma motivaatio.

      Mä olen todella pahoillani, että sulla on käynyt noin huono tuuri. Kenellekään ei pitäisi sattua noin paljon huonoja asioita vähän ajan sisällä. Toivon koko sydämestäni, että saat henkisen puolen kuntoon ja pystyt nauttimaan elämästä täysillä. Ihanaa, että olet saanut apua!

      Ps. Mäkin muistan sut 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.