Hae
Palasia Arjestani

Masentava maanantai?

Helou, täällä kanat tirisee uunissa, kynttilä palaa pöydällä ja tyttö tuhisee sängyssä. Pitkästä aikaa maanantai, jolloin ei vituta jo heti aamusta. Syynä saattaa olla kunnon parhaimmat yöunet naismuistiin. Tyttö herätti tosin kaksi kertaa, mutta siihen on totuttu.

Viime viikko oli aivan kauhea. En saanut nukuttua kunnolla, tyttö kiukutteli ja itkeskeli paljon päivisin ja välillä tuntui, että kaikki kaatuu niskaan. Torstaina sain onneksi vähän purettua tuntojani miehelle ja elämä lähti paranemaan hiljalleen. Viikonloppu vietettiin mökillä ja siellä vasta huonosti nukuinkin, vaikka maalaisilmassahan sitä parhaimmat unet pitäis saada 🙂 Se perhanan sänky tappaa hihtaasti mutta varmasti mun selän. Selkä ei ole pitkään aikaan ollut näin kipeä kun se nyt on. Onneks on ylihuomenna osteopaatin käsittely. Tällä viikolla otan ohjelmaan myös syvien vatsojen treenauksen ihan kunnolla ja selän liikkuvuusharjoitteet. Ei tästä muuten mitään tule.

Treenien osalta viime viikko meni vähän kehnosti: 3 aamulenkkiä ja 2 salitreeniä. Huonojen unien takia en yksinkertaisesti kyennyt treenaamaan, kun jo pelkkä oleminenkin tuntui ylivoimaiselta. 2-jakoisen ohjelman ansiosta kroppa tuli kuitenkin treenattua kertaalleen läpi. Jalkatreenin taisinkin tänne jo päivittää. Yläkropan treenissä tein vinopenkkiä smithissä ( 2 sarjaa 50 kilolla!!! ), tasapenaa kässäreillä, olkapäille pystypunnerrusta koneessa ja vipareita sivulle, ojentajille ranskalaista monta monituista sarjaa ja selälle leukoja ja alataljaa superina. Eipä noita leukoja taas monia tullut, mutta tein sit negatiivisia ja pieniä rutistuksia loppuun. Hyvä treeni oli ja 2-jakoisella jatketaan tälläkin viikolla.

Vähistä treeneistä huolimatta painokin oli humpsahtanut aimo harppauksen alas päin. Kiva, että tapahtuu edistystä näinkin rennolla otteella. Ihanaa, kun ei tartte stressata dieetistä. Tää menee ”siinä sivussa” 🙂

Lueskelen aika paljon salitreeniä harrastavien blogeja ja yhtä blogia lukiessani viikonloppuna karvat nousi aika mojovasti pystyyn. Kirjoittajan ajatuksia lukiessa muistin taas kuinka pinnallinen laji tämä onkaan. Minusta oli aivan kauheaa lukea kuinka aloitteleva kisaaja arvosteli muita lajia harrastavia ja varsinkin heidän ulkonäköään ja rasvan määrää kehossa. Pitäisi kuulemma ”siistiä kuntoa” kun selluliitit hölskyivät reisissä. WTF!? Tekeekö se ihmisestä jotenkin muita huonomman jos on rasvaa kehossa enemmän kuin kisadieettiä pitävällä neitokaisella? Hei haloo. Ei kaikki ole menossa kisoihin jos sinä olet. Ei se tee ihmisestä tyhmempää, huonompaa tai muutenkaan epäkelvompaa ihmistä jos et ole kisakunnossa. Toisilla kroppa imee enemmän rasvaa kuin toisilla. Jollakin saattaa olla ongelmia vaikkapa kilpirauhasen toiminnassa. Ehkä joku ei yksinkertaisesti halua olla kireässä kunnossa ympäri vuoden. Läskin määrä ei kaikille ole prioriteetti numero 1 elämässä…

Tässä asiassa voin taas käyttää esimerkkinä, ketäs muutakaan kuin itseäni. Mulla oli molemmilla kisadieeteillä suhteellisen helppoa saada paino laskemaan ja rasva tirisemään. Tiedetään tiedetään, en ole koskaan ollut todella kireässä kunnossa mutta silti. Jos kisojen jälkeen olisin halunnut pitää itseni monien asettamassa painotavoitteessa eli +6-8kg kisapainosta niin olisin saanut hangata helvetisti aerobista, tehdä 5-6 salitreeniä viikossa, jokusen intervallin ja vielä aamulenkkejä päälle. Kalorit olisi saanut olla 2000 alapuolella. Kiinnostaako moinen? No ei todellakaan. Mulla paino asettuu vaivattomasti n.65 kiloon eli +12-13 kg kisapainosta. Siinä painossa on hyvä olla ja omasta mielestäni näytän hyvältä. Eikös se ole kaikista tärkeintä? Että on sinut itsensä kanssa ja hyvä olla? Ei se miltä muiden mielestä näyttää. Mun ei ainakaan tartte enää todistella mitään kenellekään, pelkästään itselleni. Nyt tavoitteena on pudottaa n. 8-9kg kropasta pikku hiljaa ja pysyä siinä. Mitään aikarajaakan pudotukselle en ole asettanut. Melko vapauttavaa 🙂

Raskaus ja lapsen saaminen on todellakin muuttanut mun ajatusmaailmani täysin. Syyllistyin ennen itsekin muiden arvostelemiseen ulkonäön ja varsinkin kunnon perusteella, mutta en enää. Totta kai haluan tiputtaa raskauskilot pois mutta se riittää minulle. Itseään vartenhan sitä treenataan ja siksi, että olisi hyvässä fyysisessä kunnossa. Kyllä mä ihailen edelleen tiettyjä kisaajia ja heidän tykkikuntoaan lavalla, mutta se ei tarkoita sitä että haluaisin itse olla samanlainen. Musta on aika surullista miten jo aloittelevat kisaajat puhuu paskaa toisista selän takana ja luovat negatiivista ilmapiiriä puheillaan. Kateuttaan kai, en tiedä… Onneksi lajin parissa on myös paljon aidosti positiivisia, ihania ja kannustavia ihmisiä. Mä en käsitä miksi pitää olla kateellinen muille, kun loppupeleissä jokainen voi vaikuttaa omaan treenaamiseensa ja omaan kuntoonsa vain ja ainoastaan itse. Ei ne muskelit paskaa puhumalla kasva. Päinvastoin.

Eiköhän kaikki nautita vaan treenaamisesta ja hyvästä olosta ja jätetä turhat muiden arvostelut sinne minne ne kuuluukin eli kisalavoille. Siellä on lupa arvostella 🙂

Tänään pidän vielä lepopäivän, koska aikataulut menis vähän turhan myöhäisiksi. Täytyy tyttö kuitenkin saada tarpeeksi ajoissa unille ettei tule maailmanloppu niin kuin viime torstaina 😀

Jos postauksesta heräsi ajatuksia niin ei muuta kuin kommentoimaan! Luulen, että tämä on asia jota yksi jos toinenkin on päässään pyöritellyt 🙂

7 kommenttia

  1. -didi- kirjoitti:

    Hyvä mietelause *yksi tykkää* Ihmisten pitäisi keskittyä enemmän siihen mitä itse tekeävät, eikä siihen mitä muute tekevät tai eivät tee.

  2. Mappe kirjoitti:

    Mie luulen, että sekään ei ois sitten hyvä, jos ympärillä sakki ois rasvattomammassa kunnossa kuin tää aloitteleva kisaaja. 😉 No joo siis, tosi kurjaa, että tuommosia viitsii vielä kirjotella, vaikka Suomessa sananvapaus onkin. Varsinkin lajia vasta aloittelevan suusta kuulostaa sitä paitsi tosi oudolta tuollaiset muiden kuntojen ruotimiset, mutta ehkä sitä on vaan niin sen oman navan ympärillä pyörimässä, kun kaikki on niin uutta ja mahtavaa ja kunto on loistava ja ja ja.. Ei osata nähdä enää yhtää mitää muuta…? Kaikkien pitäisi olla samasta puusta veistettyjä.Nii ja hei, tsemppiä äitinä olemiseen! 🙂 Hienoa, että oot saanu tuntojasi purettua ja arkikin helpottunut, hyvä hyvä!

  3. Jenni kirjoitti:

    Oi kun hyvän tekstin olit saanut aikaan (eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi, hei vaan :D).Joskus kanssa itsekkin kiinnitän tähän negatiivisuuteen salilla huomiota – toisia kytätään, kyräillään ja saatetaan sipistä jotain ”selän takana”. En sitten tiedä tuoko se toisille parempaa fiilistä itsestä tai antaako paskan puhuminen/ajatteleminen puhtia treeniin mutta itse suosin ainakin positiivisempaa fiilistä ja jätän arvostelut sikseen!

  4. Eeva-Kaisa kirjoitti:

    Oikein 🙂

  5. Momin kirjoitti:

    Puhut asiaa. BF lajina on todella rankka, olen itse sen huomannut, vaikka takana ei ole yksiäkään kisoja 😮 silti ne siintää haaveissa. Tässä huomaa, kuinka pitää olla ns. terve päästään, ettei lähde mopo käsistä täysin (itsellänikin keulii välillä pahasti). En silti hirveästi lankea arvostelemaan muita. Okei, se olisi tekopyhää väittää, etten koskaan arvostele ketään, kaikkihan me sitä tehdään, mutta rehellisesti sanottuna, muo itseäni ei kauheasti kiinnosta miltä muut näyttävät 🙂 sen sijaan annan välillä vähän liikaakin piiskaa itselleni. Kesäloma tuli varmasti tarpeeseen, katkaisemaan hieman tätä oravanpyörää. Paljon tsemppistä sinnekin. Itse palaan arkeen taas huomenna, uhhuh.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Hyvä postaus!Ihmiset muuttuvat onneksi ajan myötä ja elämä tuo vähän näkökulmaa (toisille enemmän, toisille vähemmän :D). Monella tuntuu juuri tuo lapsen saaminen olevan sellainen virstan pylväs… kyllä se vaan pehmentää. Hyvällä tavalla!Mitenhän tämän sanoisi kauniisti.. Itse muistan yläasteella tulleeni arvotelluksi ja kuulleeni selän takana supinoita ja nauramista, ja ihan päin naamaakin sanomisia… sinun taholtasi. Eihän siitä hyvä mieli jäänyt. Tuossa iässä varsinkin kaikki arvostelu yms. jää tuonne mielen sopukoihin, eikä sitä sanoja aina todellakaan varmaan tule edes ajatelleeksi, miten paljon se voi vaikuttaa toiseen ihmiseen. Mutta on silti aidosti ilo huomata, että jossain vaiheessa sitä ihmiset näitä asioita alkaa ajatella ja ”kasvaa aikuiseksi” niin sanotusti tuossakin asiassa.Miten paljon parempi paikka se maailma olisikaan jos osattaisiin olla positiivisia, kannustavia ja keskittyä toisten ihmisten hyviin puoliin ja auttaa huonoissa, eikä arvostella. Ja kyllä olet oikeassa siinä, että on niitä muita paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se rasvan määrä siinä kropassa ;).

  7. Jonna1983 kirjoitti:

    Mä olen oikeasti todella syvästi pahoillani jos olen (ja siis olenkin) sua loukannut. En muista kauheasti yläaste ajoista, mut sen tiedän että olin täysi idiootti. Oon monesti miettinyt miten idiootti sitä ihminen voikaan olla. Mut usko mua kun sanon, että oman osani olen saanut paskanjauhamisesta, selkäänpuukottamisesta ja haukkumisesta. Ja ne todellakin jättää jälkensä..Eipä ollut mullakaan toi lukioaika mitään maailman parasta.. Elämä muuttui paremmaksi vasta kun tajusin muuttaa pois Karttulasta, pois paskanpuhujien ulottumattomiin. Tosin vieläkin siellä jaksetaan ihmetellä mun tekemisiä eikä asiaa auta yhtään, että oma äiti kertoo kaiken mitä teen…Toivottavasti sä olet päässyt eroon myös kaikesta negatiivisesta ja ilmeisesti oletkin. Ihanan positiivinen kommentti ja sun elämän asenteesta saisi moni ottaa oppia :)Olisi kiva jos laittaisit mulle seöhköpostia tai viestiä faceen. Olis tosi kiva kuulla mitä vanhalle koulukaverille kuuluu, minne on elämä vienyt 🙂 Ei väliä ollaanko oltu ”kavereita” vai mut olisi tosiaan kiva vaihtaa kuulumisia!Mä olen nykyään varsin mukava ja fiksu ihminen, lupaan sen 🙂 En todellakaan sellainen kuin olen joskus teininä ollut! Hävettää, että olen sellainen joskus ollutkin. Mut toiset oppii virheistään, toiset ei. Ihmettelen aina välillä miten normaali minusta onkaan tullut!Kiva, että laitoit kommenttia. Saa kommentoida toistekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *