Hae
Palasia Arjestani

Mietteitä ei-vegaanisen viikon jälkeen

Mietteitä ei-vegaanisen viikon jälkeen

Kerroin teille jo ennen Turkin reissua, että aion matkalla syödä ihan normaalisti. Tuolla alueella on mahdollista syödä myös täysin vegaanisesti, mutta mulle itselleni se oli silkka mahdottomuus. Lähimpään vegaaniseen ravintolaan oli matkaa 3 km ja meillä oli valmiiksi maksettuna all inclusive. Tiesin myös satavarmasti sen ettei mies olisi lähtenyt ravintolaan matkustelemaan joka päivä monia kertoja, joten päätin itse joustaa asiassa. Sunwing Side beach -hotellissa olisi muuten varmasti myös ollut mahdollisuus syödä vegaaniruokaa, jos olisi kiettiöstä kysynyt ruokien ainesosat tarkasti. Tarjolla oli nimittäin runsaasti erilaisia salaatteja sekä papukastikkeita ja hedelmiä. Jostain syystä en koskaan halua tehdä omista ruokavalinnoistani niin suurta numeroa, että olisin lähtenyt asiaa tarkemmin selvittelemään. Tämä kuitenkin tiedoksi teille, joille vegaanisen ruuan saaminen on tärkeää myös matkoilla.

Söin siis koko reissun kaikkea mitä oli tarjolla. Aamupalalla usein paahtoleipää juustolla ja paistetulla kananmunalla, hedelmäsalaattia ja pari pannaria nutellan kera. Lounaalla runsaasti vihanneksia ja siihen lisäksi esim. kalaa, kikhernesoosia tai mitä nyt oli milloinkin tarjolla. Illallisella syötiin usein raskaammin buffetista ja ruuan päälle vielä isot jälkiruuat. Sanoisinko, että aika raskasta settiä oli! Pelkäsin, että viikko tekee sen, että palaan vanhaan ruokavaliooni ja osittain se saikin miettimään omia ruokavalintoja. Sen huomasin ei-vegaanista ruokaa pari päivää mussutettuani, että olo oli raskas yötä päivää. Suolisto ei sulattanut ruokaa samaa tahtia, kun sinne evästä tungettiin eikä minulla ollut missään vaiheessa nälkä. Söin kolme kertaa päivässä eikä ruokailuiden välillä tullut nälkä. Mielestäni varsin outoa ja kertoo siitä ettei kroppa sulattanut ruokaa kunnolla. En oikein pitänyt siitä olotilasta, koska aina kun mentiin syömään ei tehnyt mieli ruokaa ollenkaan. Vatsa oli usein aivan pinkeä pallo ja olo koko ajan todella raskas.

Reissun aikana huomasin miten olen kaivannut kananmunia. Mitään muuta en ole himoinnut niin paljon kuin paistettuja kananmunia ja olenkin miettinyt, että palauttaisinko ne takaisin ruokavaliooni. Lihaa tai kanaa en todellakaan kaipaa enkä maitotuotteitakaan. Ainoa mikä pistää asiassa vastaan on pääkoppa. Tuntuu, että olen täysi luuseri, jos en jatkakaan vegaanina. Pelkään, että kaikki tuomitsevat minut epäonnistujaksi, vaikka minun ruokavalioni ei muille kuulukaan. Kirjoitan kuitenkin julkista blogia, joten tuntuu että olen tilivelvollinen. Rehellisesti sanottuna olen kamppaillut todella paljon proteiinin saannin kanssa ja tiedän saavani koko ajan liian vähän protskua. En kuitenkaan osaa laatia ruokavaliotani vegaanisena niin, että pääsisin riittävän hyvälle tasolle sen kanssa. Jos otan kananmunat takaisin ruokavaliooni, en olisi enää vegaani, mutta olisin kasvissyöjä, eikö niin? Ehkä mun ei pitäisi ajatella niin paljon muiden mielipiteitä, vaan kuunnella itseäni enemmän. Ainahan voin palata takaisin täysin vegaaniksi, jos haluan. Tällä hetkellä tunnen oloni kuitenkin täysin epäonnistuneeksi. Tuntuu, että aloitan asioita, mutta mitään en pysty pitämään.

Mun olotila on ollut jo jonkin aikaa todella tukala ja painoa on kertynyt useita kiloja lisää vähän ajan sisällä. Alan pikku hiljaa siistimään ruokavaliotani ja yritän saada tämän kammottavan olotilan pois. Koska en saa riittävästi proteiinia tällä hetkellä, mun ruokavalio on hyvin pitkälti hiilihydraatti+rasvapainotteinen. Olen ollut käden takia pari kuukautta alamaissa ja vetänyt todella paljon herkkuja nassuun. Vaaka näyttää +4kg muutaman kuukauden takaiseen, joten ei ihme, että olo on tällainen. Tämän mittaisessa varressa tuo kilomäärä tuntuu ja näkyy. Harmittaa sinänsä, koska vuosi sitten pudotin painoa niin, että olo oli hyvä ja nyt olen taas syönyt itseni tällaiseksi. En ymmärrä miksi syöminen on mulle aina näin hemmetin vaikeaa? Tällä hetkellä kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka suurella innolla päättävät, että nyt loppuu tämä mässäily ja syövät hetken todella puhtaasti ja tarkasti. Sitten tulee jokin vastoinkäyminen ja koko homma kaatuu täysin. Mässätään monta kuukautta, tunnetaan huonoa omatuntoa ja mässätään taas lisää, koska on niin huono fiilis. Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en pysty. Matka ei ainakaan helpottanut tätä fiilistä ollenkaan. Noh, ehkä jonain päivänä saan taas itseäni niskasta kiinni. Näin tämä homma ei kuitenkaan voi jatkua. Olin sitten täysin vegaaninen tai en.

Semmonen ruoka-avautuminen näin lauantai-illan kunniaksi.

Edellinen postaus: Perjantai aamun aikainen salitreeni

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

26 kommenttia

  1. KG kirjoitti:

    Vegaaninen ruokavalio on ihan ok niin kauan kuin olet kotona ja teet itse ruoan. Reissussa on oltava joko omat eväät tai syötävä tosi rajoitetusti.
    Mut onko ruokavalio pakko määritellä jotenkin? Voithan olla sekasyöjä ja syödä mitä vain välittämättä muiden mielipiteistä! Ei itseään ole pakko lokeroida. Ei vegaanius tee ihmisestä parempaa.

    • Jonna kirjoitti:

      Totta joka sana! Ehkä ajattelen vain liikaa sitä pitävätkö muut minua epäonnistujana. Ei pitäisi miettiä, vaan toteuttaa omaa elämää juuri niin kuin haluaa 🙂

  2. Sanja kirjoitti:

    Moikka! Minä kutsun itseäni toisinaan vegaaniksi, vaikken sitä täydellisesti olekaan. Syön todella vegaanipainotteisesti, mutta toisinaan syön kananmunia ja kalaa. (Todellisuudessa en ole siis edes kasvissyöjä, haha!) Munat ostan ystäväni pieneltä kanatilalta, siellä on eläimillä todella hyvä olla, en siis mielestäni aiheuta eläimille kärsimystä. Ostin juuri kirppikseltä laadukkaan nahkahameen, jota aion tulla käyttämään paljon. Miellän itseni silti vegaaniksi ja pyrin tekemään eettisiä ja ekologisia valintoja päivittäin. Koitan pitää kokonaisuuden hallinnassa, en nipota tai syyttele itseäni ”yksittäisistä mokista”. Jokainen ekoteko on arvokas. Nykyään arvostellaan kaikesta jatkuvasti. Itseasiassa se vegaaninen valinta ei aina joka tilanteessa ole se eettisin ja ekologisin. Joskus ei nähdä metsää puilta.

    Olen seurannut innolla taivaltasi vegaanina!

    • Jonna kirjoitti:

      Joo, ehkä mä lähdin hommaan vähän liian radikaalisti. Nyt olen ottanut takapakkia ja yritän löytää uudenlaisen, mutta rennomman suhtautumisen asiaan 🙂

  3. - kirjoitti:

    eiköhän maailmassa ole vakavempiakin asioita mitä murehtia kuin mitä kukakin syö.

  4. ulla kirjoitti:

    Voi kuomaseni , älä mieti mitä muut ajattelevat . Syöt just niin kun sun on hyvä olla ja kroppa pelittää 😉 !!!

    Itse teen niin ,,, kun tulee mätettyy jotain ” väärää ” koko elämä kärsii, koska vatsa on oikeasti toiset aivot !
    Ny syöt ku susta tuntuu !!! Kohta oot taas kuosissa 😉

    • Jonna kirjoitti:

      Joo näin se on tehtävä. Ehkä olin vain liian jyrkkä asiassa ja pehmeämpi lasku olis ollut parempi tapa. No, viisaampana nyt eteenpäin 🙂

  5. Terhi kirjoitti:

    Samoilla linjoilla muiden kommentoineiden kanssa! Eihän ole pakko lokeroida itseään tiettyyn syöjäryhmään lainkaan, vaan syöt niitä ruokia ja aineksia, joilla voit hyvin ja kroppa toimii. ☺

  6. Susanna kirjoitti:

    Ehdottomasti syöt just niitä juttuja,joista itse pidät ja huomaat mitkä toimii omalle kropalle. Itseä ei kannata lokeroida mihinkään,tekee elämisestä mielestäni vain turhan vaikeaa 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Puhut asiaa Susanna! Nyt olen niin tehnytkin ja olotila on huomattavasti helpompi. Vaikka nyt otin vähän takapakkia, niin voin aina palata täysvegaaniksi, jos siltä tuntuu 🙂

  7. ida ihana kirjoitti:

    Musta on tosi rohkeaa, että et pidä blogissa yllä vain sellaista kulissia, että kaikki olisi hyvin ja etenisi hienosti, vaan kerrot rehellisesti, että hei, mäkin kuulun teihin 90 % ihmisistä, jotka innolla päättää ja kohtaa sitten myös vastoinkäymisiä. Kiitos siitä!:)

    Ja tsemppiä!!:)

    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Jonna kirjoitti:

      Haluan pitää blogin aitona ja kertoa myös huonoista hetkistä. Sehän on vain inhimillistä <3

  8. Nimetön kirjoitti:

    Jo se, että tekee tiedostavia tekoja ja valintoja sekä syö pääsääntöisesti vegaanisesti, on ihan huippuhyvä juttu! Älä ole turhan ankara itsellesi ja jos kananmunat on ne mitä todella kaipaat niin syö niitä hyvällä omallatunnolla (vaikka silloin, kun eniten tekee mieli tms). Kun itse aloin kasvissyöjäksi joskus 15 vuotta sitten, mieleni teki etenkin alkuvaiheessa (ehkä ensimmäisen vuoden aikana) välillä ihan jäätävästi metwurstia. Vedin silloin alussa pahimpiin himoihin metukkaa suoraan paketista ja jatkoin sitten muina naisina kasvissyöjänä. Sitten metwurstihimoja tuli aina vain harvemmin ja vuosiin en kaivannut sitä kuin todella satunnaisesti esim. pizzassa, mutta en sitten enää viitsinyt sitä syödä, kun se ”ei tuntunut oikealta”. Nykyään noi kaikki seitanmetwurstit ajaa ihan saman asian, enkä koe jääväni mistään paitsi.?

    Tsemppiä valitsemallesi tielle, mikä ikinä se tuleekaan lopulta olemaan!

    • Jonna kirjoitti:

      Viisaita sanoja ja taidan toimia juurikin noin. Nyt ruokavalio tuotti liikaa stressiä, vaikka kuinka halusin ”kuulua joukkoon”. Joskus on hyvä myöntää etten vain pysty. Syön jatkossakin pääasiassa vegaanisesti, mutta välillä saatan sisällyttää ruokavalioon jotain muutakin.

  9. Elina kirjoitti:

    Et ole epäonnistuja! Omasta kokemuksestani: Päätin aikoinaan ruveta kasvissyöjäksi, sitten aloin ajattelemaan etten saa tarpeeksi protskua ja maailmanparantaminen ei oo musta kiinni. Aloin syömään taas kanaa ja kalaa, kunnes huomasin ettei mun pää kestä kärsimyksen aiheuttamista, joten palasin takaisin kasvisruokaan, josta siirryin pikkuhiljaa vegaaniksi. 🙂 Joustaminen teki sulle varmasti hyvää, aloitit vegaanikokeilun mielestäni liian radikaalisesti. Jos syöt munia ja se on sun arvoilles ok, oot tehnyt oikean päätöksen. Lokeroimisesta ei oo mitään hyötyä.

    • Jonna kirjoitti:

      Mä luulen kans, että tein muutoksen liian radikaalisti, koska olin asiasta niin innoissani. Olen siitä edelleenkin innoissani, mutta täytyy tutkailla asiaa vielä enemmän ja elää siihen asti niin kuin hyvältä tuntuu. Kiitos Elina <3

  10. Veera P. kirjoitti:

    Voi Jonna ❤️ Älä lokeroi ittees! Mun mielestä on todella arvostettavaa, että oot pystyny tollasia muutoksia tekemään. Mä kokeilin viime vuonna vegaanista ruokavalioa ehkä 2 viikkoa ja palasin samaan tuttuun… Meni niin haastavaksi ja kuormitti siinä tilanteessa, en onnistunut. Se, että jos sä otat kananmunat takas ruokavalioon ei tee susta epäonnistujaa! Sä saat syödä niin kuin haluat ja jos kamppailet proteiininsaannin kanssa niin tuollainen siirto olisi mielestäni kannattavaa. Se ei estä sua ottamasta niitä munia pois, sitten kun ruokavalio tulee tutummaksi ja proteiininsaanti on muuten turvattu.

    Sä et oo epäonnistuja!

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos Veera! Se on just noin niin kuin sanoit. Täytyy vielä funtsia asioita ja jossain kohtaa ehkä idealamppu syttyy päässä ja pystyn koostamaan fiksun vegaanisen ruokavalion. Sitä päivää odotellessa 🙂

  11. Henna kirjoitti:

    Täällä yksi, jonka ruokavalioon kuuluu silloin tällöin kala ja luomukananmunat, lihaa en syö ikinä ja maitotuotteita välttelen 95 prosenttisesti. Tämä sopii mulle, täysin vegaanina oleminen olisi hankalaa. Syö juuri niin kuin sulle itsellesi sopii, älä välitä muiden mielipiteistä! Tsemppiä 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Kiitos! Kuulostaa aika lailla samanlaiseslta systeemiltä kuin mihin olen ajatuksissani päätynyt. Katsotaan ajan kanssa mitä tapahtuu 🙂

  12. Kristiina kirjoitti:

    Mä niin tiedän ton tunteen kun ei tiedä miten söisi. Itsellä gluteeniton + laktoositon + fodmap. Haluaisin olla vegempi, mutta tällä combolla vegehommat menee ihan liian vaikeaksi. Olenkin viime aikoina tehnyt niin että juon kahvin maidolla, syön lähinnä soiajrahkaa, himaan ostan juustoa ja munia (friidoja) ja koitan olla ostamatta lihaa kotiin. Töissä syön milloin missäkin lounasbuffassa ja silloin syön lihaa, koska kaikki kasvissafkat sisältää jotain fodmapia mitä mun maha ei kestä. Vaikeeta hommoo! 😀

    • Jonna kirjoitti:

      No on! Varsinkin, jos on ruokarajoitteita, kuten fodmap. Mä tykkään kokkailla erilaisia vegaaniruokia, joten niistä en luovu, mutta välillä saatan ostaa kananmunia tai kalaa. Eniten mua pelottaa se, että vatsa alkaa taas oireilla, joten maitotuotteita en aio ottaa mukaan enää (paitsi suklaata joskus :D). Mutta katselleen miten tämä tästä lutviutuu ajan kanssa!

  13. Saara kirjoitti:

    Moikka!
    Itsekin olin pari vuotta sitten jonkun aikaa vegaani. Mäkin todella kaipasin nopeaa ja helppoa proteiinia, koska treenaan salilla kovaa. Päätin siis ottaa kananmunat ruokavalioon mukaan. Ei se todellakaan ole mitään epäonnistumista, pitää syödä just niinkun itestä tuntuu. Tähän päivään asti olen siis sallinut itselleni kananmunat, rahkat ja satunnaisesti kalan, joten olen tyytyväinen lakto-ovo:)

    • Jonna kirjoitti:

      Kuulostaa hyvältä! Mä vähän luulen, että maitotuotteet yhdistettynä kaikkeen prosessoituun teki mulle kaikki ne vatsavaivat, joita mulla oli ennen vegaaniksi siirtymistä. Sen takia en uskalla ottaa enää maitotuotteita takaisin käyttöön, ainakaan säännöllisesti. Toki silloin tällöin voin jotain syödä, mutta en päivittäin tai edes viikottain. Pääasia, että ruoka on hyvää, siitä saa riittävästi protskua muskelin kasvatukseen ja on hyvä fiilis 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *