Hae
Palasia Arjestani

Kuinka pysyä ”kuosissa” dieetin jälkeen?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Dieetti on ohi ja paluu normaaliin arkeen tuntuu ihanalta. Ei enää listoja ruuista, ruoka-aineiden punnaamista ja omien ruokien kantamista ympäriinsä. Herkkuja saa taas syödä hyvällä omalla tunnolla eikä treenaamaankaan ole pakko lähteä, jos ei huvita. Tuttuja ajatuksia dieetin jälkeen? Ainakin itse ajattelin kuta kuinkin noin, kun päätin tammikuun alussa lopettaa yli kolme ja puoli kuukautta kestäneen dieettini. Vapaus syödä mitä tahansa tuntui ihanalta ja vapauttavalta, mutta samalla myös pelottavalta. Entä jos pullahdan entisiin mittoihin saman tien?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Pelko dieetin tulosten tuhoamisesta on mun mielestä aiheeton ellei aio palata vanhoihin ruokailu- ja treeni(ttömiin)tottumuksiin. Itsekin koin taas melkoisia oivalluksia dieetin aikana omasta kehontoiminnasta, vaikka treenivuosia on jo yli 15 ja kisadieettejäkin pari alla puhumattakaan lyhyemmistä projekteista. Tiettyihin tapoihin on niin helppoa juurtua ja vaikka tietäisi, että olisi parempiakin tapoja syödä, niin silti ei saa muutosta tehtyä. Minäkin tiedän tasan tarkkaan miten mun pitää syödä, jotta mun kroppa voi hyvin. Niin vain annoin pikkuhiljaa pirulle pikkusormen ja luisuin vähitellen yhä huonompiin ja huonompiin valintoihin. Tähän tarkka dieetti auttoi hyvin. Se toimi hyvänä herätyksenä ja johdatuksena parempaan hyvinvointiin. Mulla on sukurasitteena diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä sydänsairaudet, joten tässä iässä (huomenna 35-vee) täytyy alkaa tekemään niitä oikeita valintoja, jos mielii pysyä terveenä. Vanhempana elintapojen muuttaminen on aina vain vaikeampaa ja vaikeampaa, joten nyt on iskostettava oikeat elintavat hyvin syvälle selkärankaan.

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

Kuinka pysyä "kuosissa" dieetin jälkeen?

En voi sanoa etteikö olisi ollut hankalia päiviä dieetin jälkeen. On vaikeaa vastustaa leivän taianomaista kutsua, mutta tiedän helposti palaavani järjettömään leivän mussutukseen, jos annan itselleni siihen luvan. En missään nimessä sano, että leipä on paha asia, mutta siinä vaiheessa kun korvataan joka toinen ateria leivällä, mennään metsään. Yritän myös nipistää hieman hiilareista aina lepopäivinä, koska mun kroppa on aika hiilariherkkä ja kerää rasvaa liiallisesta hiilarin puputtamisesta nimenomaan vyötärölle. Herkkuja olen sallinut itselleni pienesti viikolla ja isosti viikonloppuna. En halua enkä edes yritä saavuttaa herkutonta elämää! Yritän löytää hyvän balanssin tähän kaikkeen. Ruokavalio ei saa missään nimessä olla liian niukka, koska haluan jaksaa arjessa ja treenata kovaa. Tarkoituksena on pitää vatsa tyytyväisenä ja mieli kirkkaana. Nautin suuresti, että voin varioida ruokia nyt loputtomiin ja kokkailla uusia reseptejä. Mikään ei ole kiveen hakattua. Tällaisena elämä on mielettömän mukavaa ja antoisaa! Rakastan ruokaa, mutta saattaisin rakastaa sitä ihan liiankin kanssa ellen välillä rajoittaisi ja miettisi ruokavaliotani.

Onhan tämä balanssin etsiminen vähän tällaista taiteilua alkuun, mutta mestariksi tullaan vain harjoittelemalla 😉 Pääasia on, että ruoka maistuu ja treeni kulkee!

Edellinen postaus: Jestas näitä mun unia

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

 

Jestas näitä mun unia

jestas näitä mun unia

Mekko täältä // housut: House of Brandon // kengät täältä. Kuva: Katri Gruner.

Mulla on nyt elämässä menossa aika hektinen vaihe ja huomaan sen heti unenlaadussa. Mulla ei normaalisti jää työasiat tai mitkään muutkaan mieleen pyörimään, mutta viime aikoina asiat on painaneet mieltä vähän liiankin paljon. Olen juuri saanut kotiasiat ja arjen luistamaan kodin puolella suorastaan loistavasti, mutta nyt tämä toinen puoli arjesta tökkii ja pahasti. Olen aina ollut hyvä työskentelemään paineen alaisena, mutta jos painetta ja kiirettä jatkuu liian pitkään, stressi ottaa vallan. Tiedän itse ettei mene kovin hyvin, kun töihin lähteminen ahdistaa ja ärsyttää. Normaalisti näin ei ole, koska viihdyn työssäni todella hyvin. Viime aikoina liiallinen kiire on vienyt työstä perimmäisen ilon ja tunnen olevani lähinnä kone, joka tekee sen mitä on pakko nauttimatta siitä sen enempää. Omaan korvaani tällainen ei kuulosta kovin hyvältä.

Nukun normaalisti todella hyvin ja yleensä koko yön putkeen ilman heräilyjä. Viime viikkoina olen heräillyt öisin enemmän ja enemmän ja nähnyt todella kummallisia ja painostavia unia. Ahdistaviakin. Herään tietysti kesken unen ja sen jälkeen on vaikeaa saada enää unta. Viime yön uni veti kyllä voiton kaikista. Aivan järkyttävä uni, jonka jälkeen asiat pyörivät entistä enemmän mielessä. Ei tosin työasiat, vaan ihan muut. Siinä yön pikkutunneilla itkeskelin itsekseni ja mietin minkälaista elämä olisi jos menettäisin kaiken. Miten siitä selviäisin.

Unessa olimme koko perheen voimin matkalla Balilla. Reissu oli ihana. Oli aurinkoa, yhdessäoloa ja hyvää ruokaa. Kauniita nähtävyyksiä, rantaleikkejä sekä iloisia kasvoja. Menimme porukalla johonkin vaateliikkeeseen, jossa paikallinen poliisi pidätti yhtäkkiä mieheni. Me oltiin kaikki ihan paniikissa. Mentiin tytön kanssa hotellille ja mietin mitä tässä tapauksessa pitäisi tehdä. Lähdimme sieltä poliisilaitokselle, josta ei kommentoitu muuta kuin että mies oli viety vankilaan. Kaiken huipuksi meidän lento kotiin oli lähtemässä samana päivänä. Pakkasin matkatavarat kiireellä ja lähdin taas poliisiasemalle. Minut päästettiin vankilaosastolle, jossa kerrottiin että miehen vaatteissa oli havaittu jollakin tunnistimella jäänteitä huumeista. Pyysin heitä tekemään uuden analyysin, joka osoittautui täysin puhtaaksi. Sain luvan hakea miehen matkaani ja kaiken piti olla ok. Menin selliin, jossa näin miehen makaavan sängyllä. Huhuilin häntä sillä hän oli kääntynyt selkä oveen päin. Hän kääntyi hitaasti minua kohti ja sanoi: Moi rakas, pääsenkö minä lähtemään täältä? Vastasin, että kyllä pääset ja käännyin ottamaan hänen tavaransa maasta. Kun käännyin takaisin häneen päin, kasvoilla oli vain lasittunut ilme. Hän oli kuollut. Yritin elvyttää, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Viimeinen ajatus oli, että me ei selvitä täältä pois. Uni päättyi siihen.

Tällaisia asioita kun alkaa aamun pikku tunneilla sitten miettimään, niin ei ihmekään, jos uni ei tule. Aloin laskeskelemaan, että pärjättäisiinkö me tytön kanssa kahdestaan vai pitäisikö myydä asunto. Paljonko saan kuukaudessa rahaa ja mihin se riittäisi. Entä hautajaiset, kuka ne järjestäisi? Selviäisinkö noin suuresta menetyksestä koskaan? Eniten mietityttää, että liittyykö tällaiset unet tähän vallitsevaan tilanteeseen vai mistä tällaiset oikein kumpuaa?

Siinä meni mun loppuyön unet. Eikä ollut ensimmäinen tällainen yö…

Hep! Elloksella taas hyviä tarjouksia:

  • -25% kalleimmasta tuotteesta (muoti), myös merkkituotteista! Tsekkaa tarjous täältä. ’
  • -25% rintaliiveistä ja pikkareista, myös merkkituotteista. Tsekkaa tarjous täältä
  • Jopa -50% alennusta talvikamppeista! Tsekkaa tarjoukset täältä
  • -20% verhoista, tsekkaa verhot täältä.

Edellinen postaus: Itseensä tyytymätön typerä ämmä

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka