Snadisti hukassa
6
Joo-o. Ei ole ihan kauheasti treenipäivityksiä tältä suunnalta nyt tippunut. Tällä viikolla en ole vielä treenannut kertaakaan, mut tänään tulee se viikon ensimmäinen (ja ehkä ainoa) treenikerta tälle viikolle. Meillä on tässä jaksossa voimaliikkeinä mave, takakyykky ja shoulder press enkä ole vissiin kyykkyäkään päässyt tekemään kertaakaan. Maven oon tehnyt kerran (tänään toinen kerta) ja shoulder pressin pari kertaa. Ei voida puhua mistään kovin nousujohteisesta treenaamisesta tällä hetkellä 😀
Motivaatio on edelleen vähän hukassa ja meen treeneissä täysin fiiliksen mukaan. Jos on intoa niin sit tykitetään täysillä, mutta jos ei ole niin sit himmaillaan. Eipä ole niin kauhean vakavaa. En halua lähteä pakottamaan itseäni mihinkään, koska tiedän että se johtaa vaan kyllästymiseen ja motivaation totaaliseen loppumiseen. Vasemman käden kanssa on ihan urakalla nyt ongelmia ja nyt kun kyynerpää on parantunut niin peukalo vihoittelee taas ihan urakalla. Ongelmia ongelmien perään.
Varmasti vielä tuo alkuviikon vatsatauti tekee tepposiaan ja olo on edelleen vähän voimaton ja väsynyt. Syömään sentään olen pystynyt suhteellisen normaalisti eli eiköhän tämä vielä tästä elämäksi muutu! Tahtoisin niin kovin takaisin entiseen treenivireeseen, mutta se tuntuu juoksevan koko ajan karkuun. Aina tulee jotain kun alan päästä taas hommasta jyvälle. Täytyy yrittää tänään ottaa treeneissä ihan rauhakseen ja fiilistellä omaa olotilaa. Saattahan se fiilis sieltä taas syttyä kun astun boksin ovesta sisään 😉
En edes muista mitä viime viikolla ollaan treenattu. Burpeita tehtiin ainakin ihan liian kanssa. Push pressiä, thrustereita ja double undereita kuului myös ohjelmaan. Vissiin leukojakin, ainakin selkä tuli jostain setistä aika kipiäks! Parin viikon päästä meillä alkaakin taas ohjelmassa painonnosto. Tiedossa siis epätoivoa, kiroilua ja toivottavasti myös onnistumisen hetkiä 🙂
Onko teillä kovasti treenitulokset nousseet vai mennäänkö tappavan tasaista tahtia?
Tappavan tasaista nousua 😀 Eli hiljaa mutta varmasti eteenpäin.
Kyllä se siitä, ylämäkiä ja alamäkiä on tämä touhu täynnä. Eiköhän se innostus ja motivaatio sinnekin taas löydy. Tsemppiä Jonna!
Näinhän se aina on. Tänään kävin boxbattlea katsomassa ja pieni motivaation kipinähän sieltä syttyi 🙂
Täällä alkaa pikkuhiljaa tuntua menemiset isolta takapakilta. Kaksviikkoa sitten iski räkis jota parantelin viikon verran. Sitten oli hiihtoloma ja matka eteläisempään Suomeen sekä isomman tytön synttärit. Tällä viikolla kävin maanantaina puntilla, torstaina juoksin äärimmäisen takkusen juoksutreenin ja tänään diagnisoin itselleni jonkinmoisen keuhkoputken tulehduksen. Ei naurata yhtään, ostin tänään ihanat juoksukengät, jota olisi tarkoitus ollut mennä maanantaina testailemaan ja huomenna olisi ollut punttipäivä takakyykkyineen ja muine rääkkineen. Ei vaan nyt ehkä viitsi jos todella (hyvin todennäköisesti) on diagnosointi osunut oikeaan. 2-3 viikkoa netissä sanottiin parantumisajaksi. Ei yhtään innostaisi olla taas kahta viikkoa liikkumatta. Se liikkumattomuuden jälkeen ”uudelleen” aloittaminen on aina niiiiiin vaikeeta. Ei tunnu luistavan yhtään mikään, ruokavalio ei kiinnosta pätkääkään jne jne.
Pitänee oman kunnon mukaan käydä ainakin kävelemässä ja punttailla vähän kevyemmin.
No juu, ei kannata kipeänä alkaa hirveästi rehkimään! Rauhallista köpöttelyä vaan. Turhauttavaa, mutta lopputulos kuitenkin parempi kuin pitkittynyt tauti 🙂
Täällä on suunta vähän hukassa. En osaa nimetä itselleni selkeää tavoitetta ja niinpä salilla touhuaminen ei oikein vie mihinkään suuntaan. Kaipaisin ehkä jotain uutta, mutta en tiedä, mitä se voisi olla. Juoksemisen voisi ottaa takaisin kuvioihin, crossfitin peruskurssiakin olen välillä pyöritellyt mielessä… Toivottavasti kuningasidea vielä tulee 🙂
Tiedän tuon tunteen kun on ihan hukassa. Mulla se johti parin viikon treenitaukoon ja punttitreeneistä crossfitiin siirtymiseen 🙂
Anna ajan kulua ja tee just sitä mitä sillä hetkellä kiinnostaa. Kyllä se oikea suunta taas sieltä löytyy!