Hae
Palasia Arjestani

Itkutreenaajien joukko kasvaa

Mä olen luonteeltani aika tunneherkkä ihminen, mutta osaan yleensä kätkeä tunnekuohuni aika hyvin. Oikeesti, saatan jopa itkeä tirauttaa lukiessani jotain menaisten henkilöhaastattelua. Tai katsoessani neljät häät amerikassa-ohjelmaa. Tai leffassa. Tai treeneissä.

kuvia 008kuvia 009

Hävettää myöntää, mutta aika monta kertaa olen niellyt treeneissäkin pettymyksen kyyneliä ja jonkun kerran on saattanut kyynel tirahtaa poskellekin. Inhoan epäonnistumista, mutta kun sen aika tulee niin en mahda sille mitään, että pettymyksen kyyneleet nousee silmiin. Joka kerta tekee mieli viskata addut nurkkaan ja lähteä himaan. Muistan eräänkin kerran, kun tehtiin snatch balancea ja sain tangon päähäni. Itkuhan siinä tuli. Noloa myöntää, mutta vessassa piti käydä tirauttamassa pienet turhautumisen salaitkut. Keräilin siinä vähän aikaa itseäni ja menin tekemään treenin loppuun. Onneksi näitä hetkiä on vain todella harvoin! Tiistaina teki oikeesti mieli taas itkeä. Tällä kertaa onnesta! Oon niin pitkään taistellut tempauksen kanssa ja vihdoin ja viimein se alkaa kulkea. En voi oikeasti sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun vihdoin ja viimein onnistuu jossain sellaisessa minkä kanssa on jo pitkään epäonnistunut. Olin varma etten opi kyseistä liikettä ikinä! Voin sanoa, että oli aika leveä virne naamalla vielä monta tuntia treenin jälkeen. Huh, miten upea fiilis. Okei, pienet onnen kyyneleet tirautin kotimatkalla. Ettei vaan kukaan näe ja pidä heikkona 😉 Käy lukemassa Lotan loistava postaus itkutreenaamisesta täältä! Meitsi on ainakin messissä Cryin´CrosFitters poppoossa enkä edes häpeä sitä myöntää. Mites siellä, tuleeko tirauteltua pettymyksen tai onnistumisen kyyneleitä treenien aikana tai niiden jälkeen?

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Maanantaina boksilla kävi melkoinen kuhina. Jengi alkaa selkeästi palailla lomilta takaisin treenien pariin ja tunnelma alkoi olla jo melkoisen tiivis. Onneksi on wodconnectin varausjärjestelmä käytössä niin tietää että joka kerta mahtuu hyvin treenaamaan ja tankoja ja välineitä riittää kaikille. Treeni oli varsin etukyykky painotteinen ja jalkahapotus oli aika kova! Alkuun tehtiin 8 minuutin emom etukyykkyä, jossa tanko vedettiin rinnalle maasta. Jokaisella minuutilla tehtiin kaksi toistoa. Mulla painot 34-42,5kg. Pikkusen jäi harmittamaan, kun en vika settiin laittanut neljääviittä.. Emomin jälkeen taattua happiloppuukuolematulee-tykitystä –>

kuvia 010kuvia 011kuvia 013kuvia 012

8 minuutin amrap (as many rounds/reps as possible)

15-10-15

  • front squat 60/35kg
  • box jump (normal box)
  • burpee pull up
  • rest 2 minsaa

8 minsaa amrap

5-4-3-2-1-

  • front squat 80/50kg
  • box jump (high box)
  • burpee bar muscle up

Ekassa setissä tehtiin siis ensin 15 toistoa kaikkia, sit 10 jne.. Mä sain jopa tehtyä rx painoilla ja etukyykytkin unbroken joka setissä! Tais mennä yksi kokonainen kierros ja 15:sia kerkesin vähän alottaa toka kiekalta. Tokaan erään korotettiin painoja, nostettiin boksi korkeammaksi ja ne jotka kykeni, teki bar muscle uppeja. Mulla oli etukyykyssä 40kg ja yritin tehdä burpee chest to bareja vaan aika onnettomaksi ne jäi. Tässä ehdin muistaakseni ykkösistä tekemään etukyykyn ja sit loppu aika. Hyydyin tokassa setissä ihan totaalisesti ja vikat toistot oli yhtä tuskaa ja puuskutusta…

kuvia 003kuvia 004kuvia 005kuvia 006kuvia 007

Tiistaina tehtiin tempausta ensin 13 minuutin emomin muodossa yksi toisto jokaisella minuutilla. Coachilta tuli käsky nostaa painoja, koska tekniikka näytti niin hyvältä! Siis woooooot!? Mun tempauspainot on edelleen surkeat, mutta uusi PR sieltä tuli eli 30kg kyykyn kautta. Se on aika paljon mulle se 🙂 Metconissa tehtiin 21-15-9 power snatchia ja toes to bareja. Snatchit sain tehtyä aika hyvällä temmolla, mutta ne toest to barit…. ei onnistu!!! Kauheeta paskaa 😀 Yritin treenin jälkeen vielä hiffata sitä kippiä ja otin siitä videonkin. Laiskaa on.

Eilen pidin lepopäivän kun olin iltapäivällä niin helkutin väsynyt että hyvä kun silmät pysy auki. Kroppa ehkä tahtoi sanoa jotakin….? Yritin vähän sohvalla torkkua, mut eihän siitä mitään tullut kun koko ajan korvan vierestä kuului äääääiiitiiiiiii! 😀 Tänään sit uudella innolla juoksutreeneihin. Saas nähdä kuinka penikat kestää…

7 kommenttia

  1. Leena kirjoitti:

    Cryin’ CrossFitters Club kuulostaa hyvältä. 😀 Mä en taida päästä kerhoon kuitenkaan, vaikka oonkin herkkis, mutta olen enemmän wannabe fitness-muikkeli kuin CrossFitter. Hämmästyttävää kyllä, mä en ole tainnut salilla itkeä kuin yhden kerran, kun olin tosi pettynyt omaan suoritukseen treenissä. Muualla itken ihan pikkujutuista, milloin ilosta ja milloin harmistuksesta. Siitäkin, kun nostin jonkun muksun rattaista tipahtaneen lelun ja se muksu hymyili. Mutta salilla tulee harmistumisitkun sijaan murinaa ja äänettömiä ärräpäitä, joskus tönäisen tankoa kostoksi siitä, että se ei ole ollut yhteistyökykyinen. Iloitkujen sijaan kirjoitan treenivihkoon ”JES! =) =) =)” ja kuljen lopputreenin ajan (ennen seuraavaa pettymystä) tyhmä virne naamalla. 😀

    Jos ei ole tuollasia hienoja krippersejä, millä tuossa toes to barissa varmistetaan otteen pitävyys? Ihan magnesiumilla tai sitten luotetaan omiin kätösiin vaan? Oon ihan varma, että jos kokeilisin tuota, niin ote lipsahtaisi hikoavien käsien vuoksi ja mätkähtäisin alas. Sitten varmaan kyllä itkisin.

    • Jonna kirjoitti:

      Ne päivät kun itku meinaa tulla, tunnistaa heti. Mieli on ollut maassa ehkä vähän jo ennen treenejäkin. Useinmiten kun joku treeneissä harmittaa niin kiroilen vaan kovaan ääneen, mut jos pettymys käy suureksi ja tuntuu ettei mikään onnistu enkä koskaan opi mitään niin itku on kyllä lähellä. Vähänkö liikkistä 😀

      Kyllä toes to bareja voi tehdä ihan ilman mitään mut ite käytän usein just magnesiumia tai noita kirpperssejä niin ei tartte miettiä käsien pitävyyttä 🙂

  2. Jerita kirjoitti:

    viimeksi tirautin kun jäi sormi tangon ja telineen väliin kyykkytreeneissä, muuten mua alkaa vaan ottaa rajusti päähän jos touhu ei onnistu.

    • Jonna kirjoitti:

      Auts! Oon muuten kokenut joskus saman. Kipu oli aikaa kaamee..

      • Jerita kirjoitti:

        Niin oli 🙂 siinä sai keräillä ihan tosissaan että pystyi taas jotain tekemään 🙂

  3. Emma kirjoitti:

    Yay Jonna! Minäkin tuskaillut tempauksen kanssa ni vihdoin mullaki eilen napsahti se 30kg kyykyn kautta! Niin siistii! 🙂
    Itellä itku tuli viimeeks, ku boxi söi mun sääret taas!

    • Jonna kirjoitti:

      Jee! No nyt se alkaa luistaa meillä molemmilla 🙂 Mä oon vielä välttynyt boksiäksidenteiltä. Saas nähdä millon sen aika koittaa… pari kertaa on kyllä ollu lähellä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *