Hae
Palasia Arjestani

Pakko se on nyt myöntää

Kun täytin 30 niin mulle sanottiin, että siitä se alamäki alkaa. Aineenvaihdunta hidastuu, ryppyjä alkaa ilmestyä kasvoihin, ei jaksa juhlia, palautuminen hidastuu ja perse alkaa levitä. Ei tässä pitkälti yli 30:tä vielä olla (32v ja 4kk päälle jos täsmällisiä ollaan), mutta nyt joudun allekirjoittamaan jo osan noista väittämistä. Ei tarvitse mennä kovinkaan kauan taaksepäin, kun mun paino pysyi hallinnassa ilman sen suurempaa yrittämistä. Nyt se on alkanut kivuta gramma grammalta ylöspäin ja muutamassa kuukaudessa olen kerännyt kolmisen kiloa painoa kupeitteni ympärille. Joo, tiedetään ettei puntarin lukema ole kaikki kaikessa, mutta kyllä eron huomaa jo peilistäkin. Ärsyttävää!

Takki Helly Hansen // t-paita: Reebok // Housut: Reebok // Kuulokkeet mieheltä lainattu :D

Takki Helly Hansen (saman tyylinen täällä.) // t-paita: Reebok // Housut: Reebok (saman tyylisiä täällä) // Kuulokkeet mieheltä lainattu 😀

Mun pitää alkaa nyt ihan tosissaan vähän miettimään mitä suuhuni pistän. Kuulemma syön hiilareita kokooni nähden aivan liikaa, sanoo mies. Voihan se olla, mutta mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Kun on tottunut syömään vapaasti niin on vaikeaa alkaa rajoittamaan mitään. Toki treenaan suht paljon, mutta nyt kun olkapää on taas telakalla niin treenitkään ei ole olleet ihan niin kovia kuin aiemmin. Olen huomannut, että palautuminen treeneistä kestää paljon kauemmin ja lihakset ovat kipeämmät kuin ennen. Lihashuoltoon joudun kiinittämään huomiota entistä enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Unta tarvitsen huomattavasti enemmän kuin ennen. Jos käyn jossain juhlimassa viikonloppuna niin palautuminen niistä kestää useamman päivän. Ja jos alkoholia erehtyy ottamaan niin olotila seuraavana aamuna on aivan kaamea! Hyi olkoon. Tässä vaiheessa elämää täytyy tosiaan alkaa jo miettimään perheenlisäysasioita. Halutaanko lisää lapsia? Yksi vai useampi? Jos lapsia tulee vielä lisää niin kohta puoliinhan niitä täytyy alkaa yrittämään. Ensimmäisenkin kanssa kesti vuoden ennen kuin hän ilmoitti tulostaan. Meneekö nyt kauemmin vai saanko enää ylipäänsä lapsia? Nämäkään asiat eivät ole ihan itsestään selvyyksiä.

OI000167-1

Vaikka tykkään olla just tässä iässä ja elämänvaiheessa missä olen nyt niin väistämättä muistelen kaiholla aikoja, jolloin olin vielä parikymppinen. Kaikki oli vielä avoinna ja energiaa hauskanpitoon riitti. Ei ollut huolta huomisesta! Nyt sitä huolehtii vähän liikaakin. Minkälainen tytöstä tulee vanhempana? Pääseekö opiskelemaan ja hyvään työpaikkaan? Onko mulla vielä tulevaisuudessa töitä? Pitääkö asunto vaihtaa isompaan ja jos pitää niin riittääkö meillä rahat?

OI000169-1

Täytyy mun kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä olen varmasti henkisesti ja fyysisesti parhaimmassa kunnossa ikinä. Jaksan juosta paljon pidempiä matkoja kuin koskaan, olen vahvempi kuin koskaan ja tunnen itseni melko hyvin. Tiedän olevani melkoinen tuuliviiri ja osaan suhtautua siihen jo huumorilla, samoin mieheni. Tiedän, että olen virkeimmilläni illalla ja haluaisin alkaa touhuta kotona just kun täytyy mennä nukkumaan. Tiedän, että aamulla olen aina väsynyt ellen ole saanut nukkua vähintään 10 tuntia. Tiedän myös, että olen ihan hyvä tyyppi näin vaikka puntarinlukema onkin lähtenyt nousuun. Tiedän, että elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö, selluliitti tai kodin siisteys. Elämä on just nyt mallillaan, näin 32-vuotiaana! Minkähänlaista se on vuoden päästä?

Mitäs iän tuomia muutoksia te olette itsessänne huomanneet?

Ps. Kuvat on otettu tämän päivän juoksulenkin jälkeen. En ole koskaan jaksanut juosta näin hyvin ja pitkään, oon ihan innoissani!

14 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Ah ihana jonna ja alkekirjoitan kaiken…paino pinkaisee pystyyn jos pidät herkkupäivän la…selluliitti ei todellakaan lähde irti perssiestä ja maha tykkää myöskin kerätä kaiken rasvan..selkä prakaa ja pahasti ja seuraan politiikkaa ja uutisia silmä kovana koska tulevaisuus huolettaa..mitä jos tulot tipahtavat..lasten hankinta..yms…elämä oli vaan helpompaa kun olit 20 puolella..mistä hitosta alkoi 30:nä kiire,stressi ja murehdinta pohditaanko me sitten 45 vuotiaina et-lehti kourassa että elämä tasaantui ja nyt hyväksyn itseni,nautin seksistä ja löysin henkisen tasapainon

    • Jonna kirjoitti:

      Joo-o, on tämä elämä vaan ihmeellistä. Saas nähdä miten tuon ET:n kanssa käy 😀 Neljävitosena meidän neiti on just teini-ikäinen, sitten ne huolet vasta alkavat!

  2. ninni kirjoitti:

    Hahaa, oon sun kanssa saman ikäinen ja tismalleen samat tuntemukset! Itsekin pohtinut tota lapsi asiaa että jos vielä yksi niin alkais olla jo aika, ihan myös siksi että lähempänä 4-kymppiä tuskin jaksaa valvoa enää senkäänvertaa ku nyt. Tiettyjä juttuja kaipaa sieltä 10 vuoden takaa, mutta kyllä tämä ikä nyt on silti vaan parempi kaikinpuolin. Epävarmuus itsestä on karissut, uskaltaa olla just mitä on ja voi seisoa sanojensa takana. Ja puhumattakaan fyysisestä kestävyydestä..lenkillä löytyy aina yksi vaihde lisää.

    • Jonna kirjoitti:

      En mäkään neljäkymppisenä ehkä enää haluais valvoa.. hyvä kun nytkään jaksaa! Mut mistäs sitä koskaan tietää missä ollaan sillon. Ja tiedätkö mikä muuten on parasta? Voi sanoa asiat ja mielipiteet just niin kuin ne on. Uskaltaa sanoa miltä tuntuu ja mitä ajattelee. Tänään sen taas opin itsestäni. Jouduin puolustamaan itseäni oikein kunnolla ja tein sen tasan niin, että vastapuolikin ymmärsi. En olisi nuorempana uskaltanut.

  3. Jonna kirjoitti:

    Ajankohtainen aihe, kun apauttiarallaa ollaan tasan samanikäisiä. Nyt kun olen jättänyt värjäämättä hiuksia viime kesästä lähtien, alati lisääntyvät harmaat näkyy selkeämmin (edessä erityisesti kasvaa moni valkea). Ne on ihan hauska lisä hiuksissa, otan ne vastaan fiiliksellä ”Vaiherikas mennyt elämä saa näkyä”. Silmärypyistäkin tykkään. Sain vast’ikään lonkkaani pitkän leikkausarven ja sekin tuntuu yllättävän tärkeältä merkiltä kropassani, vaikka treenaaminen on varsin erilaista kuin ennen.

    Mitä enemmän ikää tulee, sitä helpommaksi elämä on muuttunut (huolimatta lisääntyvästä huolesta/elämän rajallisuuden ymmärtämisestä), kun tunteitaan osaa käsitellä paremmin, osaa ottaa asiat rennommin, näkee asiat laaja-alaisemmin, luottaa elämän kantavan ja oivaltaa, että elämän vastoinkäymiset ovat parhaimpia opinteitä kiitollisuuteen ja merkityksellisten asioiden vaalimiseen.

    Kiva seurata sun polkua, kisa-ajoista asti, kun itselläkin ollut ihan samanlaisia mietteitä. Aurinkoista kesää Jonna!

    • Jonna kirjoitti:

      Kyllä elämä saa ihmisessä näkyä! Pitääkin näkyä. Erittäin hyvä kuvaus iän tuomista ”eduista”. Nuorempana vastoinkäymiset otin paljon rankemmin kuin nykyään. Tiedän, että selviän ja niiden jälkeen olen vain vahvempi 🙂 Elämän parhautta!

      Mukava kuulla sinustakin aina välillä 🙂

  4. Sofia kirjoitti:

    Olen 24 ja huomannut, että tosiaan alkaa murehtia ja stressailla välillä ihan turhista asioista. Oot kuitenkin hyvällä tavalla itsetietoinen ja hyvällä omatunnolla varustettu, mitä ihailen sussa tosi paljon. Tahdon kans vuosia täyttäessä olla tyytyväinen itseeni ja hyväksyä tapahtuvia muutoksia. On järkyttävää ja ärsyttävää lukea joistain blogeista, tai kuulla jostain siitä, miten murehditaan liikaa ulkonäköä tai jotain lisäkiloja. Epävarmuus on oikeastaan pahempaa kuin ne itse fyysiset iän kanssa tuovat muutokset yhteensä. Kaikkihan me ollaan ihmisiä ja kaikille tapahtuu ne samat muutokset. Arvostan että puhut avoimesti, mutta kuitenkin suhtaudut elämään niin kuin pitääkin, rennosti ja turhia stressaamatta. 🙂 <3 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Epävarmuudesta pääsee eroon iän myötä. Mäkin olin nuorempana todella epävarma itsestäni, mutta kun elämässä on tapahtunut yhtä sun toista (huonojakin asioita) niin olen kasvanut vain vahvemmaksi. Ei sitä turhaan sanota, että elämä opettaa 😉 Se on ihan totta!

  5. Ritu kirjoitti:

    Täytän itse 32 syksyllä, ja sanon ettei tunnu missään! Olen aina urheillut (ja ollut myös lihaksikas), ja tunnen itseni yhä 20-vuotiaaksi. Nukkumisesta olen tykännyt aina, joten en tunne itseäni sen väsyneemmäksi kuin aiemminkaan. Ryppyjä ei ole, johtuneeko se sitten hyvin nukutusta ”nuoruudesta”. En huomaa eroa 10 vuoden takaiseen missään asiassa! Ikä ei ole todellakaan numeroita, vaan paljon enemmän ;).

    • Jonna kirjoitti:

      Sinä onnellinen! Voi kun minäkin voisin allekirjoittaa nuo samat asiat, mutta niin vain ollaan erilaisia kaikki 🙂

  6. Gunagolu kirjoitti:

    Mä täytän syksyllä 28 ja on tosi vaikea uskoa että kolmekymmentä lähestyy kovaa vauhtia, kun sitä mieltää itsensä vieläkin nuoreksi tytöksi. Ulkonäöllisesti en ole paljoakaan muuttunut vuosien varrella: hymyillessä silmäkulmiin on alkanut tulemaan ryppyjä ja muutamat suonikohjut sääriin, mutta muuten aika samalta näyttää kuin aina. Aina välillä mieleen pompahtaa kysymys perheenlisäyksestä mutta en vieläkään ole kiinnostunut siitä (eikä ole mieskään vaikka on minua 4 vuotta vanhempi). Tiedä sitten, aika näyttää. Vanhetessa aika kyllä kuluu ihan hirveän paljon nopeampaa kuin nuorena. Ja sen päälle kun ymmärtää elämän rajallisuuden niin alkaa joskus ahdistamaan, että aika loppuu kesken.

    • Jonna kirjoitti:

      Aika kuluu tällä hetkellä tosiaankin nopeasti, varsinkin kun on se pieni lapsi perheessä. Toisaalta aika saakin kulua nopeasti eikä mua haittaa iän tuomat muutokset, mutta toisaalta on kauheaa, että ihan kohta huomaa kun tyttö lähtee jo kouluun… Hui! Okei, on siihen aikaa vielä mutta nopeasti nämä kuukaudet vierii. Täytyy vaan nauttia näistä hetkistä ja tästä elämäntilanteesta niin ei tarvitse vanhempana voivotella!

  7. Finonna kirjoitti:

    Kyllä mä kehitin ihan rehellisen ikäkriisin kun täytin 30. Painoa napsahti saman tien pari kiloa lisää, kasvoihin alkoi ilmaantua juonteita, eikä palautuminen todellakaan ole samaa kuin ennen. Selkä prakasi ja piti tehdä ryhtiliike ja alkaa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Kroppa tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja hyvää ravintoa, enää ei pärjäile millä ja miten sattuu, ja vyötäröllä istuvat varastot ovat tiukassa vaikka teen olevinaan paljon työtä niiden karistamiseksi. Kaikki se mikä jäi parikymppisenä tekemättä itsensä ja hyvinvointinsa eteen, on nyt edessä. Minun lapseni ovat jo vähän isompia, olen siis nuori äiti. Elämäni suurimmat virstanpylväät (valmistumiset, rakastumiset, naimisiinmenot, lastensaanti, lasten koulun aloittaminen) on jo nähty ja nyt eletään Arkea perheen kanssa. Tämäkin on iso kriisi itsessään, ”tässäkö tämä nyt olikin?!” Toki tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta nyt minulla on yhtäkkiä käsissäni tätä ylimääräistä aikaa ja energiaa, ja täytyy miettiä mihin sen fiksusti sijoittaisi. Kuullostan ihan keski-ikäiseltä, mutta monille tämä elämäntilanne lasten kanssa tulee vasta 40+ iässä vastaan, joten varmaan ihan ymmärrettävää.

    • Jonna kirjoitti:

      Minulla tuo elämäntilanne on vasta edessä, joten ymmärrän kyllä ajatuksesi! Näistä asioista olen puhunut muutaman tutun kanssa, jotka on samassa elämäntilanteessa sun kanssa. Nyt alkaa sitten se elämästä nauttiminen ja harrastaminen kun on omaakin aikaa. Eikö kuitenkin ole aika hienoa, että ruuhkavuodet on ohi ja elämä helpompaa? Itse ajattelen, että niin voisi olla mutta kun en siinä tilanteessa vielä ole niin en tiedä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *