Treenaaminen ei ole kaikki kaikessa
10
Joku tuolla jo kyseli, että eihän tästä blogista tule mitään höpö höpö Fitness -blogia kun olen innostunut vähentämään sokeria ruokavaliostani. Ei todellakaan tule, sen lupaa! Ihmisten elämäntavat järkyttää -postauksessa minulle kommentoitiin, että elän fitnesskuplassa ja oletan, että kaikki muutkin elävät samalla tavalla. Ei, en todellakaan elä missään fitnesskuplassa enkä oleta, että kaikki elävät näin niin kuin minä. Jokainen saa elää juuri sellaista elämää kuin haluaa, ei se ole minulta pois. Toisaalta, välillä tuntuu että minun elämäntapani on toisilta pois, koska siitä tulee silloin tällöin kommenttia. Että kaikki on minulle niin helppoa. Tällä hetkellä on helppoa, se on pakko myöntää, mutta tähänkin pisteeseen pääsemiseksi on tehty tuhansia tunteja töitä! Treenaaminen ja (suhteellisen) terveellinen ruokavalio on muodostunut minulle pikku hiljaa elämäntavaksi, mutta minä olenkin opetellut tätä tapaa elää jo 14 vuotta. Ehkä siinä tarttuu jo jotain oppeja käytäntöön.
No se siitä. Ainakin itse koen eläväni ihan normaali elämää. En mitään superterveellistä tai kilpaurheilijan arkea. Treenaan silloin kun pystyn ja syön niin kuin hyvältä tuntuu. Tästä saadaankin hyvä aasinsilta treeniasioihin. Viime viikolla pääsin salille neljästi, joka on mulle aika lailla passeli määrä. Olen nyt tehnyt vähän aikaa pelkkää voimatreeniä ja huomaan sen sopivan mun kropalle todella hyvin. Viime viikolla tein myös yhden pidemmän crossfit-treenin voimatreenien lisäksi. Olen pistänyt merkille etten oikeasti voi tehdä montaa kertaa viikossa kauheita tykityksiä, koska kroppa ei yksinkertaisesti kestä. Ehkä sen voisi pikku hiljaa totuttaa korkeampiin treenimääriin, mutta jos totta puhutaan niin ei mua edes kiinnosta treenata tämän enempää. Rajansa kaikella. Vaikka se todella rakasta ja hauskaa puuhaa onkin niin on mulla muutakin elämää ja se muu elämä on mulle todella tärkeää.
Treenaaminen ei todellakaan ole mulle kaikki kaikessa. Perhe on mulle kaikki kaikessa ja elän täysin sen ehdoilla. Jos viikolla on perheen omia menoja, synttärijuhlia tai tytön harrastuksia, niin treenit väistyvät aina niiden tieltä. Viime viikolla oli niin paljon kaikkea häppeninkiä, että ohjelmoin itselleni vähän pidemmän treenivapaan. Olin siis treenaamatta 5 päivää putkeen. Teki hyvää! Henkilökohtaisesti rakastan myös kotona olemista ja siellä touhuilua ja joskus huvittaa enemmän puuhailla kotona kuin mennä treenaamaan. Silloin ollaan kotona. Ei se niin vakavaa ole eikä sali tai treenit mihinkään katoa! Mutta. Aina on olemassa myös mutta. Joskus joudun myös rajoittamaan henkilökohtaista elämääni että pääsen treenaamaan. Senpä vuoksi olen vähentänyt blogitilaisuuksissa ja -tapahtumissa juoksemista todella paljon. Totta kai haluisin niissäkin käydä, mutta elämää joutuu usein priorisoimaan. Huomiselle ja ensi viikolle olisi useampi tapahtuma joihin haluaisin kovasti mennä, mutta en yksinkertaisesti voi. Elämä on valintoja tässäkin asiassa 😉
Kuinka te saatte sovitettua treenaamisen ja arjen viikkoon? Onnistuuko helposti?
”Olen pistänyt merkille etten oikeasti voi tehdä montaa kertaa viikossa kauheita tykityksiä, koska kroppa ei yksinkertaisesti kestä.” mun mielestä kenekään tavallisen ihmisen (ei ammattikilpaurheilija/sellaiseksi tähtäävä, harrastelija) ei pitäisi tehdä kuin 1 kova treeni viikkoon. Siis sellainen oikeesti kova. Tää fitness/crossfit-buumi ja pinnalla olevat pelkkää urheilua elävät bloggaajat yms antaa sellaisen kuvan, että muka joka päivä pitäs paukkua enkat ja tehä kuolemaan astia vieviä treenejä. mut ei pidemmällä tähtäimellä tavis, jolla on myös työ, muu elämä, ei omaa hierojaa, omaa valkkua, omaa fyssaria, oma itsellesi suunniteltu sänky kaikilla mahdollisilla mittareilla yms, muuta kuin riko ittensä. 🙂 Muut viikon treenit oman tason mukaan (pk/ei maksimivoimaa/taitoharjoittelua) ja yks kova!
Olen täysin samaa mieltä sun kanssa! Tämä nykyinen rytmi ja systeemi on just passeli mulle 🙂
Juuri tämän takia seuraan blogiasi; et elä Fitness kuplassa olet ”tavallinen” töissä käyvä perheellinen treenaamista rakastava mutta myös muita elämän osa alueita huomioon ottava kaunis nainen. On kiva lukea sun ajatuksia ajankohtaisista aiheista, lapsiperheen haasteista, ruokapäiväkirjoja, joskus apua perhe-arkeen, treenikuulumisia. Onneksi et postaa meikeistä ja vaatteista niistä en kauheasti välitä tai tuote esittelyistä. Olet oma itsesi ja blogisi on aito. tv 2 v seurannut
Vitsi miten ihanaa kuulla <3 Pidetään meininki samanlaisena!
Sitähän se nimenomaan on – valintoja. treenillekin on tehtävä aikaa, jos sitä haluaa tehdä. ja minä ainakin haluan, mutta en halua silti elää sen ehdoilla. joskus on sellainen olo että kroppa suorastaan huutaa tarvetta treenata, ja silloin minä tasan kuuntelen sitä, enkä lähde kaverin kanssa kahville. kahville voi sitten mennä joku toinen päivä, tai treenin jälkeen. joskus taas väsyttää, kotona pitäisi siivota ja tehdä ruokaa jne ja treenit siihen päälle tuntuu liialta, silloin ne vain skippaa. tasapaino kaikessa. olen niin tottunut liikkumaan, että tarve sille tulee ihan luonnostaan, joten teen sille mielelläni aikaa.
Kyllä, juurikin näin! Kun treenaaminen on iso osa elämää niin ei sitä tarvitse oikeastaan miettiä. Eikä ainakaan stressata!
Mulla piti kommentoida näitä treeniasioita jo siinä vaiheessa kun kerroit alkavasi tekemään enemmän painonnostoa, mutta se jäi. Olen itse harrastanu crossfittiä jo yli neljä vuotta. Välissä on tullut taukoa ja tämänhetkinen elämäntilanne ei salli kuin pari-kolme treenikertaa viikkoon. Olen siis joutunut asennoitumaan treenaamiseen vähän eri tavalla kuin joskus aikaisemmin sillä kuten sulle, myöskään mulle se ei ole koko elämä vaikka se ihan parasta onkin 🙂 Kirjoitit jo aikaisemmin siitä että kroppa ei kestä kovaa treeniä jatkuvasti ja tiedän hyvin mitä tarkoitat. Ja crossfittiä usein parjataan siitä että harjoittelussa on vain yksi vaihde, täysillä. Mua niin harmittaa tämä käsitys koska ensinnäkin salin ohjelmoinnilla on iso merkitys. Tykitetäänkö vain metconeita kovalla sykkeellä, vai keskitytäänkö myös palauttavaan treeniin ja peruskunnon rakentamiseen? Tämän asian suhteen harrastajat on eri asemassa riippuen siitä, millä salilla käyvät. Valitettavasti.. Toiseksi harrastaja itse on vastuussa. Noudatatko annettuja ohjeita treenin suhteen, esim. annettuja sykealueita tai painomääriä, vai painatko aina täysillä? Teetkö myös sitä huoltavaa treeniä vai poimitko ohjelmasta aina ne kovat treenit? Jos kroppa ei kestä niin jossainhan se on vika 😉 Minusta on mahtavaa että kuuntelet omaa kroppaasi, vaikka joskus se tapahtuisi kantapään kautta. Samaan pyrin itsekin, ja pyrin valitsemaan viikon treenit niin että mukaan mahtuu voimaa, painonnostoa, voimistelua/huoltavaa ja sitten yksi ns. kunnon rykäisy. Se ei ole liikaa mutta hidasta kehitystä tapahtuu, toivottavasti 😀 Kai yritän sanoa sitä että mikään ei ole mustavalkoista ja kunhan tavalliset kuntoilijat (kuten minä) ymmärtäisivät sen että vähemmän on joskus enemmän, niin vammat ja liikunnan vääränlainen kuormittavuus varmasti vähenisivät.
Lopuksi haluan vielä sanoa että jos sun elämä ei ole tavallista niin mikä sitten on 😀 Tämä siis hyvällä sanottuna. En kovin montaa blogia jaksa seurata mut sun blogia olen lukenut jo monta vuotta. Sinussa viehättää juurikin se tavallisuus, se että uskallat käsitellä kaikenlaisia aiheita ja sanoa sen mitä sillä hetkellä ajattelet. Ja ens viikolla muuttaa mieltä jos siltä tuntuu. Sun postaukset ei ole liian loppuun asti mietittyjä mikä on tosi jees. Jään innolla seuraamaan sun kehitystä painonnoston parissa, itselläkin tekis mieli siirtyä kokonaan painonnostoon vähäksi aikaa mut se ei ainakaan vielä ole mahdollista.
Oon sun kanssa niin samaa mieltä. 4v täälläkin tahkottu crossfittia. Oman itsensä kuuntelun tärkeys opittu vasta vähän aikaa sitten. Sitä aina vertaili muihin ja nyt oikeastaan teen jokaisen treenin ajatuksella, ilman että vertaan muihin. 1-2 treeniä viikkoon on mulle ihan ok, teen huoltavaa ja Pk treeniä sit lisäksi. Cf kyllästyny ehkä myös.. Joskus tulee olo et pitäiskö mennä normisalille, mut sit muistaa ettei sitä yhteisöä oo siellä samalla tavalla, sitä tulis kaipaamaan.
Hyvä kirjoitus Jonna!! Jatka samaan malliin!
Yhteisön vuoksi minäkin käyn tuolla edelleen vaikken joka viikko ole edes wodeissa mukana. MEillä on hemmetin hyvät valmentajat ja saan kuitenkin käyttää heidän osaamistaan hyödyksi, kun tulee tarve 🙂
Meillä on onneksi salilla todella hyvä ja monipuolinen ohjelmointi. Mitään ongelmiahan ei ollut ennen tätä olkapään episodia, mutta se ei vaan enää kestä niin kuin ennen ja se on pakko hyväksyä. Tarkoitus on kuitenkin nauttia treenaamisesta, ei hajottaa itseään 🙂
Ja hei, blogista selkeästi välittyy minusta juuri oikeanlainen kuva! On kiva aina kuulla palautetta, niin hyvässä kuin pahassa 🙂 Treeni-iloa!