Hae
Palasia Arjestani

Miten tähän on tultu?

miten tähän on tultu?

Huppari täältä ja Reebokin lökärit täältä.

Mietin tänään kuumeisesti mistä kirjoittaisin blogiin. Aiheita olisi vaikka kuinka, mutta kuvat uupuvat. Olen niitä bloggaajia, joilla ei todellakaan ole kattavaa asukuvapankkia varastossa, vaan napsin kuvia ennemminkin liian harvoin. Maailmassa olisi paljon kuvattavaa, mutta mieluummin koen ja näen ne omin silmin kuin katson kameran linssin takaa. Tiedetään, omituista blogia kirjoittavalle, mutta niin se vain on. Arjesta saisi vaikka mitä ihania kuvia, mutta en muista koskaan kaivaa kameraa esiin. Sen sijaan videoita otan mielelläni, mutta aika ei aina riitä niiden editoimiseen. Mennään siis elämän ehdoilla tehdään sitä mitä kulloinkin ehditään.

Niin, mietin mitä kirjoittaisin blogissa. Päätin kirjoittaa mitä mielen päällä oikeasti on. Viime päivinä olen miettinyt, että miten tähän on tultu? Elämässä siis. Täytän ihan kohta 35-vuotta ja jotain on taas loksahtanut tuolla jossain. Ihminen muuttuu koko elämänsä ja minä tunnen taas muuttuneeni. Olen onnellisempi kuin koskaan. En minkään erityisen takia, toisaalta taas aivan kaiken. Asia jota on vaikea selittää. Olen onnellinen elämästä ja kaikesta siitä mitä se on minulle suonut. Siitä minkälainen ihminen minusta on tullut. Jaksan jatkuvasti naureskella mun siivousintoilulle sekä käsityöinnostukselle. Eikö nämä ole keski-ikäisyyden merkkejä jos jotkin? No ei kai sentään. Ihmisiä kiinnostaa eri ikäisinä eri asiat. Nuorena biletettiin paljon ja etsittiin itseä. Opiskeltiin koulussa ja elämää siinä sivussa. Elämä löytyy vain elämällä ja monien mutkien kautta minäkin olen päätynyt tähän missä nyt olen.

Me eletään ruuhkavuosia, mutta en vaihtaisi näitä mistään hinnasta pois. Meillä on suhteellisen helppo ja kiltti lapsi ja siitä täytyy olla iloinen. Välillä olen miettinyt, että haluaisin toisenkin lapsen, mutta nyt taas tuntuu siltä, että näin on hyvä. Vaikeaa sanoa siis juuta tai jaata. Mieli muuttuu. Haaveilen myös suuremmasta asunnosta, mutta nyt tuntuu että senkin asian kanssa on hyvä juuri näin. Nämä kaksi ovat asioita, jotka tulevaisuus muuttaa jos on muuttaakseen. Olen onnellinen, että olen päässyt taas urheilemaan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mulle urheilu on tapa purkaa arjen paineita ja ylläpitää kehon hyvinvointia. Loukkaantumisia, selkävaivoja ynnä muuta on ollut tähän ikään mennessä jo ihan riittävästi, joten treenaamisella yritän pitää itseni siltä osin ehjänä. Myös ruokavalio on mulle tärkeä asia, koska en halua itselleni mitään sairauksia, joita voin omalla toiminnallani ehkäistä. Tässä iässähän ne ongelmat alkavat aina ilmestymään ja pahenevat vain vanhetessa.

Ihan hullua, että välipäivinä salilta ajattelen jo heti aamulla miten ihanaa kun pääsee kotiin siivoamaan ja järjestelemään koko illaksi! Viisi vuotta sitten olisi nauranut kippurassa, jos joku olisi tällaista mulle ehdottanut. Kaipa tätäkin innostusta voisi eräänlaiseksi harrastukseksi jo kutsua. Eilen aamulla jääkaappia puhtaaksi jynssätessäni ajattelin vain miten voisin jatkaa sitä vaikka koko päivän! Nuoresta huithapelista on nähtävästi kasvanut aikuinen nainen, joka arvostaa enemmän kotia kuin viikonlopun mahtibileitä. Niin sitä ihminen vain muuttuu. Noh, minä jatkan tällä hyväksi havaitsemallani tiellä ja teen juuri niitä asioita, joita rakastan, koska juuri niistä asioista koostuu onnellinen elämä (minun mielestäni).

Ps. Elloksen urheiluvalikoiman kalleimmasta tuotteesta (myös merkkivaatteista!) saatte -30% alennusta koodilla 375705 29.1.2018 asti. Tsekkaa valikoima täältä.

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Edellinen postaus: Myo repsit – Erikoistekniikat salilla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *