Hae
Palasia Arjestani

Tekisi mieli muuttaa maalle

muuttaa maalle

Tekisi mieli muuttaa maalle

Meinasin tippua perseelleni eilen kävelyllä, kun mies tokaisi yhtäkkiä ”tekisi mieli muuttaa maalle”. Öö, okei! Mistähän tuo nyt sitten tuli? Ei ole pitkäkään aika, kun keskusteltiin asuntoasioista ja mies vastusti viimeiseen asti omakotitalon hankintaa. Ollaan jo pitkään puhuttu, että olisi mahtavaa jos voisi olla mökillä toukokuusta aina lokakuun alkuun asti. Se ei ole mikään mahdottomuus ja minullahan se nyt jo toteutuu osittain. MUTTA. Olisihan se nyt ihan eri asia asua maalla kuin vain vierailla siellä silloin tällöin tai palata kaupunkiin aina talveksi. Monet ihmiset ovat sanoneet, että kun ikää alkaa tulemaan lisää, sitä alkaa kaipaamaan maalle ja omaan rauhaan. Ihmiset muuttavat kotikonnuilleen, vaikka monta vuotta olisivat vastustaneet ajatusta takaisin paluusta. En voi sanoa, että kaipaisin itse takaisin omille synnyinsijoilleni, mutta sen kaltaiseen paikkaan kyllä. Olisi ihanaa, jos ympärillä olisi lääniä ja saisi puuhastella pihalla ilman, että naapuri tarkastelisi tekemisiäni olohuoneensa ikkunasta.

en enää koskaan

Vielä muutama vuosi sitten vannoin etten enää opiskele koskaan ja ihan samalla tavalla vannoin, että maalle en enää muuta. Niin vain mieli muuttuu samalla kun elämänarvot muuttuvat. Enpä silti olisi uskonut kuulevani noita sanoja herran suusta! Alettiin asiaa siinä sitten pohtimaan ihan toden teolla. Mitä se tarkoittaisi kaiken kannalta, että muutettaisiin pois Helsingistä, jonnekin kauemmas. Riippuen sijainnista, minun pitäisi ajaa ajokortti ja todennäköisesti meidän pitäisi hankkia toinen auto. Tytön kaveripiiri, koulu ja kaikki muu menisi uusiksi. Työpaikat menisivät todennäköisesti uusiksi, riippuen jälleen kerran sijainnista. Olisihan siinä aikamoisia muutoksia eikä tässä varmasti ole edes kaikki.

muuttaa maalle

muuttaa maalle

haaveista totta?

Seuraavaksi pohdittiin, että eihän sitä tarvitsisi muuttaa kuin Sipooseen, niin pääsisi jo vähän suuremmille tonteille.  Mun suurena haaveena on saada joskus kanoja, omat omenapuut ja paljon marjapuskia sekä iso kasvihuone. Niin ja se omakotitalo, jossa olisi oma askartelu/ompeluhuone. Ennen kaikki nuo tuntuivat vain kaukaisilta tavoittamattomilta haaveilta, mutta eivät enää. Kun mieskin tuntuu haaveilevan samoista asioista (okei, ei varmasti ompeluhuoneesta), tunsin omien unelmien napsahtavan taas aavistuksen verran lähemmäksi. Päätettiin alkaa miettimään asiaa nyt ihan tosissaan ja laittamaan rahaa syrjään tätä haavetta mielessä pitäen. 10-vuoden päästä tyttö on täysi-ikäinen ja todennäköisesti rakentamassa omaa elämäänsä. Silloinhan voisi olla hyvä aikaa viimeistään hypätä kaupungin hulinasta pois maaseudun rauhaan kanoja kasvattelemaan. Siihen asti nautitaan mökkielämästä ja oman asuinalueen takametsistä 🙂

Onko sulla joku suuri unelma, jonka haluaisit toteuttaa?

Edellinen postaus: Pystyisinkö yhdistämään opiskelun ja työn?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

10 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Kuulostaa ihanalta nimim. Omakotitalo ja kanat

  2. Charming Nails kirjoitti:

    Kyllä maalla on mukavaa 🙂 meiltä on 13km kylälle, molemmilla omat autot kun eri työajat. Ja mie tarviin farmariauton koiran kuskaamiseen. Vanhassa rintamamiestalossa asutaan, vain yksi naapuri ja kesäisin kesämökkinaapurit. Molemmat on huutoetäisyydellä mutta ei näy sisään ellei kiikareilla tiiraa. En minä pidä verhoja ikkunoissa ikinä.
    Tykkään kun omassa pihassa saa huutaa, kaupungissa joutui aina miettimään kun puhekin kuului naapuriin. Imuroida saa vaikka keskellä yötä, kaupungissa joutuu miettimään häiritseekö aamu neljältä suihkussa käynti naapuria.

    Mutta omakotitalossa on raskasta etenkin talvella. Puitten kanto, uunin lämmitys, et voi sitten lähtee kotoota jos uuni päällä. Aina se pellin kyttääminen. Lumityöt ja traktorihommat, jos ei ole auramies käynyt niin oot aika pulassa ellei ole nelivetoautoa. Villasukkia on pidettävä aina ja kylmyyteen totuttava.
    Tietysti auttaa jos on mies talossa, yksin en omakotitalossa asuisi ellei se olisi jossain ihmisten ilmoilla jossa auraaja käy eikä tarvii kun vähän kolata. Ei minusta enää olisi kerrostaloon, vihaan sitä että aina pitää jutella naapureitten kanssa eikä ikinä saa kulkea rauhassa pihalla. Rasittavaa kyttäämistä :DD

    • Jonna kirjoitti:

      Ihan varmasti myös okt-elämässä on ne omat miinuksensa! Täällä kaupungissa ei tarvii miettiä lumitöistä ja lämmintä on ilman lämmittämistä. Mutta on se oma tölli metsän/peltojen keskellä silti oma tölli 🙂 Varsinkin kun sitä lääniä kaipais! Ja omaa rauhaa <3

  3. Anni kirjoitti:

    Suosittelen Päijät-Hämettä! Näin syntyperäisenä lahtelaisena ei voi muuta kuin hehkuttaa tätä maakuntaa. Niin kaunista seutua ja ns. maalaiskuntia joka makuun, esimerkiksi Hollola joka ympäröi Lahtea lähes joka suunnasta, mutta Hollolan keskustaan Lahesta 10 km, on Kärkölää ja Vierumäkeä ja nykyään Iittikin kuuluu samaan jengiin. Lahti itsesttään on mainettaan ehdottomasti parempi kaupunki, jossa järviä riittää jokaiselle ja mäkiä sitäkin enemmän. Asumiskustannukset on ihan toista luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Me saimme sadalla tonnilla omakotitalon isolla tontilla 1,5 km päästä rautatieasemasta, josta junalla pääsee Helsinkiin alle tunnissa. Unelmia kohti! Tai miksei vaikka Päijät-Hämettä!

    • Jonna kirjoitti:

      Täytyy pitää ehdottomasti mielessä! Olisi kuitenkin kiva, että suht lähellä pk-seutua asuis. Vielä kun miettii tuota teidänkin talon hintaa: me maksettiin yli 60t enemmän kaksiosta täällä 😀 Ai kauheeta oikeesti!!!

  4. miranda kirjoitti:

    Charming Nails miksi naapureiden kanssa tarvii jutella? Ei täällä Helsingissä ainakaan tarvi, just ja just moikataan 😅. Ja mä käyn kyllä kerrostalossakin suihkussa kun huvittaa, jos se jotakuta ärsyttää niin ei kuulu kerrostaloon. Ite oon asunu lapsuuteni pikkukunnassa, enkä voi sietää sitä, että kaikki tietävät toistensa asiat ja piirit ovat superpienet. Enkä kyllä sitäkään, ettei ole julkisia, ajatuskin autopakosta on kauhea 😅

    • Jonna kirjoitti:

      Itse olen kotoisin pikkukylältä, jossa juorut liikkui salamaakin nopeammin. Kolme vuotta pois muuttoni jälkeen kuulin yhdestä suusta, että mun epäilleen muuttaneeni sen takia, että menin vierotukseen 😀 Toinen taas oli kertonut, että olin raskaan. No, se lapsi syntyi sitten reilu 10 vuotta myöhemmin! 😀

  5. Charming Nails kirjoitti:

    miranda: No ei kai se pakko ole mutta kun koiran kanssa kulkee niin ihmiset lässyttää sille, etenkin tutut naapurit niin ei viiti riuhtoa sitä ja kieltää tervehtimästä 🙂 mulle taas julkiset kulkuneuvot on kauhistus, aina joku räkäinen humalainen tai narkkari samassa bussissa, saa pelätä. Ja junassa aina joku tuppautuu viereiselle penkille, kiva sitten keskikokoista koiraa yrittää likistää jalkojen väliin lattialle. Omassa autossa saa olla rauhassa eikä tarvii ootella lähtöä 🙂 no se on kyllä että kaikki tietää toistensa asiat mutta pahemmin ne kaupungissa tietää kun ikkunoista kyylätään ja kuunnellaan naapuria seinän läpi ;D

  6. miranda kirjoitti:

    Charming Nails kaipa mulla on käynyt tuuri, ei meinaan ole mitään hajuakaan naapureiden asioista, tai edes nimistä. Äänet kuuluu mutta ketään ei vaan kiinnosta toisten asiat. En nyt sanoisi et humalaisia/narkkareita on jatkuvasti julkisissa, tai sit oon tottunut niihin enkä pelkää. En toisaalta pelännyt edes yksin Nykissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *