Pakollinen breikki

Facebookissa ihmettelin loppuviikosta mun väsynyttä ja nuutunutta olotilaa. Jalat ei palautuneet millään tiistain treenistä ja nälkä oli jostain syystä aivan järkyttävä koko ajan. Mua huimas ja koski silmiin. Jotkut siellä jo epäilivät mun olevan raskaana 😀 Lauantai-iltana paukahti yllättäen 38 astetta kuumetta ja kurkku meni todella kipeäksi. Angiinahan se. Sain ilmeisesti tytön taudin itselleni ja se paukkas mulla suoraan nieluun. Täällä sitä nyt pötkötellään sohvalla vaakatasossa ja odotetaan, että lääkkeet alkais toimia.

Viikonloppu mökillä meni ihan plörinäksi tän taudin takia enkä ehtinyt kunnolla nauttia koko mökkeilystä. Harmittaa todella paljon, koska mökkeilykausi alkaa olla lopuillaan ja kohta koittaa pitkä ja pimeä talvi. Mä niin vihaan talvea ja pimeää! Tykkään talvesta silloin on lunta, pikku pakkanen ja valoisaa, mutta lumettomasta ja pimeästä en yhtään.

Moni on kysellyt vinkkejä flunssan selättämiseen ja torjumiseen. Mä olen itse huomannut, että kun flunssan merkit alkavat tulla niin se on menoa silloin. Virus jyllää jo kehossa eikä sille enää oikein mitään mahda. Mä en ole koskaan saanut tuossa vaiheessa enää flunssaa karkotettua, vaikka olen kokeillut keinoa jos jonkinlaista. (Sinun toki kannattaa kokeilla, olemmehan kaikki erilaisia!) Sen sijaan omaa ajatusmallia sairastamiseen voi muuttaa. Voi joko jäädä voivottelemaan kurjaa oloaan mikä vaan korostaa kurjaa oloa. Tai sitten voi ajatella niin, että tässä nyt ollaan kipeenä ja sairastetaan eikä tee asiasta sen suurempaa numeroa. Elämää se vain on ja menee ohi muutamassa päivässä. Paljon vitamiinirikasta ruokaa nassuun ja lepoa. Sairastamisenkin voi ottaa siltä kannalta, että kerrankin on aikaa katsoa suosikkisarjoja boksilta tai lukea kirjoja mitä ei muuten ehtisi lukea. Niin mä ainakin teen!

Mä vannoin lauantaina, että yritän syödä ja elää mahdollisimman normaalisti vaikka olenkin kipeänä. Lauantaina siinä hyvin onnistuinkin, mutta eilinen oli vähän hankalempi päivä. Kurkku oli niin kipeä ettei tehnyt mieli syödä mitään ja kuume vei ruokahalun. Aamupalan söin väkisin, mutta seuraavan kerran tunsin nälkää vasta 8h päästä aamupalasta… Smoothieta nassuun ja pötköttämään. Buranatankkauksen jälkeen kurkku alkoi asettua ja tilasinpa itselleni vielä illalla pizzan ja vetelin sen hyvällä ruokahalulla ihan itsekseni. Ladoin sohvalle Bulgarian tuliaisiakin, mutta ei ne maistuneet. Pakkaseen jäi koskemattomana myös jäätelöpaketti ja parempi niin. Tämä aamu on aloitettu taas smoothiella ja kasalla vitamiineja. Buranalla sain kuumeen laskuun ja tällä hetkellä fiilis on ihan ok. Kyllä tämä taas tästä muutamassa päivässä asettuu!

Hah, ennen vaivuin aina suurimpaan synkkyyteen sairauden iskiessä, mutta näköjään olen tässäkin asiassa oppinut jotain. Omalla ajattelutavalla on erittäin suuri merkitys sairauden kokemiseen: siitä voi tehdä helvetin kurjaa tai sen voi ottaa pienenä lepopaussina normaalista arjesta 😉

Kummanko sinä valitset?