Hae
Palasia Arjestani

Tyttö, joka oppi puhumaan tunteistaan

Processed with VSCO with b5 preset

Mun lapsuudessa tunteista ei juuri puhuttu enkä muista, että olisi puhuttu paljon muustakaan. Pääpiirteittäin en muista lapsuudestani kauheasti mitään ja nuoruuskin on pelkkää sumua. Olen aina ollut todella temperamenttinen ja kiihdyn nollasta sataan sekunnissa. Nykyään pystyn ehkä vähän paremmin hillitsemään itseäni, mutta en aina. En todellakaan toivo, että lapsestani tulee samanlainen kiukkupussi, mutta siltähän tuo jo uhkaavasti näyttää. Voi olla kotoa opittu tapa tai perusluonteeseen kuuluvaa. Onneksi itsekin olen iän myötä hieman tasaantunut, joten ehkäpä hänenkin kohdallaan käy samoin.

Mitä parisuhteisiin tulee niin en ole koskaan ollut kovin hyvä ratkomaan riitoja ja erimielisyyksiä. Sen muistan, että kotona huudettiin ja sen jälkeen mökötettiin. Itse olen soveltanut hyvin pikälti samaa käytäntöä. En vain koskaan osannut avata suutani, vaikka sanottavaa olisi ollut kuinka. Sen sijaan saatoin pitää mykkäkoulua parikin päivää ja odottaa, että tilanne laantuu. Näin jälkikäteen olisi ehkä kannattanut opetella puhumaan niin olisin välttynyt monelta ikävältä tilanteelta. Luulen, että puhumista on vaikeuttanut myös seurustelukumppanit, joilla keskustelutaidot ovat olleet vähintään yhtä vajavaiset kuin itselläkin. Kun laitetaan yhteen kaksi tuppisuuta niin eihän siinä hyvä heilu.

Käänteen tekevä hetki mulle oli nykyisen mieheni (edelleen siis avomieheni) tapaaminen, jonka kanssa ollaan porskutettu menemään jo 11 vuotta. Hänen perheessään puhutaan kaikesta, mikä oli mulle aikomoinen shokki alussa. En voinut käsittää miten läheinen joku perhe voi olla ennen kuin näin heidät yhdessä. Ei meillä syöty montaa kertaa viikossa yhdessä saati soiteltu päivittäin. Kaikki tämä oli mulle aivan uutta ja outoa. Se minkä jouduin toden teolla opettelemaan heti alussa, oli puhuminen. Tämä mies kun haluaa selvittää asiat heti puhumalla. Aikansa siinä meni ennen kuin pystyin puhumaan, mutta onneksi hän ymmärsi minua ja taustojani. Hitto vie se oli vaikeaa, mutta silti kaiken sen arvoista! Edelleen saatan joskus pistää mykkäkoulun pystyyn, mutta eipä siinä kauan jaksa mökötellä kun toinen vain tokaisee, että ”tuu puhumaan sitten kun oot mökötyksesi mököttänyt”. Ja sovintohan tehdään vasta sitten kun olen suostunut taas puhumaan. Nykyään näitä mykkäkouluja on todella harvoin ja meillä puhutaan suut puhtaiksi aina kun on sanottavaa. Olen huomannut puhumisen helpottavan elämää melko lailla! Ei tarvitse arvuutella tai miettiä että mitähän se toinen miettii. Mielestäni asioista keskustelu on yksi parisuhteen (ja muidenkin ihmissuhteiden) tärkeimmistä taidoista. Joskus puhuminen on vaikeaa, mutta kyllä se kannattaa ja puhumisenkin voi opettelemalla opetella 😉

Mites teillä, puhutaanko asiat suoraan vai pidetäänkö mykkäkoulua?

 

6 kommenttia

  1. Eve / Queen Of Everything kirjoitti:

    Mä oon kaikissa ihmissuhteissa sellainen että puhun suoraan ja avoimesti. Valitettavasti herkemmät ihmiset saattavat ottaa sen huonolla, koska näytän tunteeni selkeästi ja joskus jopa voimallisesti. Itse kuitenkin koen että puhuminen ja asioiden selvittäminen HETI on kaiken a ja o, ja kaikenlainen panttaaminen ja omassa päässä pyörittely on ihan saatanasta. Sillä minkä jotkut käsittävät riidan välttelyksi (mököttäminen) todellisuudessa pahentaa ongelmia entisestään. Omituista minusta on lähinnä se että harvoin ihmiset muuttuvat vaikka tietävät sen olevan haitallinen toimintamalli, mutta ehkä se on niin että minkä sitä luonnolleen voi? 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Mä olen edelleen vieraiden ihmisten parissa aika varovainen. En lauo suustani ihan kaikkea mitä ajattelen 😀 Mutta kyllä osaan kuitenkin mielipiteeni kertoa! Oikeassa olet, että asiat pitäisi selvittää heti. Omassa päässä ne saattavat paisua ihan uskomattomiin mittasuhteisiin. Kokemusta on tästäkin…Ja kyllä sille luonnolleen voi! Mäkin olen ihan opettelemalla opetellut puhumisen, koska on vaan ollut pakko. Tuskin tuo mies olisi mitään tuppisuuta kovin pitkään katsellut 😉

  2. Lovisa kirjoitti:

    Olen luonnostani todella huono puhumaan asioista. Mitä läheisempi ihminen sitä vaikeampaa. Ja tottahan se on, että suhteessa pitkä puhumattomuus ei toimi vaan jossain vaiheessa homma hajoaa käsiin. Töissä pomolla on onneksi linja ”asioiden lakaisemisella maton alle ei saavuteta mitään”, joten siellä mieltä painavat asiat otetaan väkisin käsittelyyn ellei itse uskalla avata suutaan. Siitä on hvyä ottaa oppia myös muuhun elämään. Mutta tosiaan puhuminen on tärkeä taito ja uskon että sitä voi oppia, paljon merkitsee myös miten esittää asiansa sitten kun avaa suunsa.

    • Jonna kirjoitti:

      Itse olen myös huomannut, että töissä on oikeasti hyvä puhua asiat halki ja ilmaista oma mielipiteensä, vaikka se välillä vaikeaa onkin. Kotona on paljon helpompi puhua, koska vastaanottajana on erityisen tuttu ja turvallinen ihminen. Töissä taas miettii, että ehkä joku suuttuu tai saa minusta ihan vääränlaisen kuvan.. Ja juuri tuo mainitsemasi asioiden esitystapa on todella tärkeä! Itsekin saatan joskus olla liian jyrkkä, kun pehmeämmällä tyylillä saisi asiansa ehkä paremmin perille.

  3. Lissu_ kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Minä kuulun tuohon puhumattomuus ja mökötys luokkaan :/ Ja en pidä siitä sitten yhtään. Nuorenpana asia oli paljon pahempi mutta nykyään olen opetellut puhumaan. Mieheni on juuri myös sellainen että tärkeät ja kiistaiset asiat täytyy puhua halki ja puhki, loppuun asti! Meidän alkuaikoina se oli mulle NIIN kamalan vaikeaa kun itku kurkussa pidättelin tunteita ja sanomisiani. Nykyään näin kohta 8 v yhdessä olleena olen oppinut toden teolla puhumaan, mitä minulla on sillä hetkellä mielessä- sen myös kerron :)! Tottakai joskus tulee kiukku ärsytys tilanteita..mutta muistuttelen aina itseäni- MUISTA PUHUA!! Puhumattomuuden pidättäminen on kyllä niin tuskaisaa kun alkaa ahdistamaan ja puristamaan rintaa yms.. :/ Eli voin sanoa, että puhumisen taidot voi oppia jos ja kun itse niin vain tahtoo 🙂

    • Jonna kirjoitti:

      Sulle on käynyt juuri niin kuin mullekin! Mökötys kuuluu luonteeseen/opittuihin tapoihin, mutta mies tulee ja vaatii puhumista. Pakkohan se on silloin opetella 😉 Onhan se alkuun todella vaikeaa ja yhtä tuskaa, mutta helpottuu melko nopeasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *