Kevyt vauvakuume

Nyt poiketaankin perinteisestä torstaista eli leivontaohjetta tulossa vasta huomenna! Kävin eilen Annan luona vierailulla ihastelemassa pienen pientä poikavauvaa ja tietysti moikkaamassa Annaa <3 Meidän tytöt on aika lailla saman ikäisiä ja mimmit touhottikin yhdessä ja me saatiin Annan kanssa kahvitella ja vaihtaa kuulumiset rauhassa. Mä en ole oman tytön syntymän jälkeen pitänyt pientä vauvaa sylissäni ja olin täysin unohtanut miten pikkuinen muutaman viikon ikäinen vauva voikaan olla! Ja se vauvan tuoksu… saako sitä jossain purkissa!? Mulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta viime aikoina oon havahtunut siihen ettei toisen lapsen syntymä ja etenkään raskaus ehkä olisikaan niin kauhea juttu. Esioire vauvakuumeesta 😀 Annan pientä Amos-poikaa sylissä pitäessäni tuli kyllä sellainen tunne, että tahtooooo!  <3

Anna oli käynyt ehtoisena emäntänä hakemassa kakut ja leivokset viereisestä Kakkukeisarista, nam! Mutakakku ei kyllä petä koskaan ja samaa mieltä taisivat olla myös pienet tyttöset 🙂 Ysätävän luona vierailu katkaisee kivasti omaa perusarkea ja taas jaksaa painaa entiseen malliin töissä ja treeneissä. Mä olen vasta tässä vanhemmalla iällä alkanut sosialisoitumaan ja oikeasti kaipaan ystävien seuraa. Nuorempana tykkäsin olla paljon omissa oloissani enkä jaksanut koskaan lähteä mihinkään. Mun mielestä on tärkeää näyttää tytöllekin vähän muitakin kulmia kuin niitä omia tuttuja ja turvallisia. Meidän mimmi viihtyy todella hyvin bussissa ja osaa matkustaa niissä jo nätisti. Ihanaa, kun tyttö on jo niin iso että hänet voi ottaa matkaan oikeastaan mihin vaan 🙂

Ystävistä toiseen elämäni erittäin keskeiseen asiaan eli treenaamiseen. Kohta meillä muuttuu arki vähän treenaamisenkin osalta, koska minä alan töissä tehdä kahta vuoroa. Onneksi mulla tulee olemaan maximissaan kaksi iltavuoroa viikossa, mutta kyllä siinäkin saa suunnitella aikatauluja uusiksi. Näyttää vähän siltä, että mun on pakko ottaa joku kortti myös vanhalle kotisalilleni eli Eastbodylle! Meillä ei ole boksilla keskiviikkoisin ollenkaan aamutreenejä, joten treenit täytyy hoitaa sitten jossain muualla.

Tällä viikolla olen päässyt vasta kerran boksille ja tänään torstaina tulee toinen treenikerta. Tehtiin maanantaina ensin voimana clean & jerkkiä ja mua suoraan sanottuna ahdisti aika paljon treeneihin lähtö. Olkapäät ei ole viime aikoina olleet kovin vastaanottavaiset jerkkaamiselle ja mua ärsyttää suunnattomasti kun kehitystä ei sen takia tapahdu ollenkaan. Mobbailin olkapäitä hyvän tovin ennen varsinaisen treenin alkua ja tehtiin vielä todella hyvät lämmittelyt alkuun. Mun olkapäät ei kipuilleet yhtään! Tekniikka oli kyllä vähän hakusessa sekä rinnallevedoissa että jerkeissä (varsinkin jerkeissä), mutta niin vaan pamahti 7,5kg lisää vanhaan PR:ään. Uusi PR on siis 47,5kg ja saletisti olis se viiskybääkin mennyt, mutta aika loppui kesken. Ens kerralla sitten! Loppuun tehtiin vielä hassun hauska metcon eli 50 x shoulder to overhead valitsemallaan tyylillä (shoulder press, push press, push jerk, split jerk). Tankoa sai lepuuttaa ainoastaan olkapäiden päällä ja jos tangon tiputti lattialle niin sakkoa pamahti kymmenen handstand push upin verran. Timecap 7 minuuttia. Niinhän siinä kävi, että sain tuossa ajassa 44 toistoa 25 kilolla ja sakkona tein 20 hspu:a 😀 Ennen metconin alkua ajattelin, et hommahan on ihan pala kakkua, mutta niin vain iski hyytelö aika nopeesti..

Jerkeissä tekniikka oli tosiaan vähän hakusessa pienen tauon jälkeen. Välillä etummainen jalka oli liian edessä ja välillä asento jäi liian pystyksi. En varmaan vaan uskalla pudottautua riittävän alas, mut sekin korjaantuu kun vaan treenaan lisää tekniikkaa. Muutamia toistoja kun otin treenin päälle niin tekniikka parantui koko ajan. Rinnallevetoakin täytyy alkaa tehdä enemmän ja katsoa tekniikkaa paremmaksi. Musta tuntuu etten vieläkään saa riittävästi lantiosta voimaa liikkeeseen ja hidashan mä olen edelleen… Anna mua muistutti taas eilen siitä, että täytyy välillä muistaa mistä on lähtenyt liikkeelle eikä koko ajan surkutella miks toi ja toi ei vielä onnistu. Se on muuten ihan totta! Kun miettii miten jäykkä ja hidas olin, kun aloitin crossfitin niin tilannehan on ihan erilainen siihen verrattuna. Paljon on vielä tehtävää, mutta olen mä kehittynytkin paljon 😉 Mutta miks noi jäätävät hamsterinposket ei mee pois!? Ne on ärsyttävät 😀

Krippers-arvonnankin suoritin jo eilen illalla ja random.org valikoi voittajaksi nimimerkin Jules kommentilla ”Arvontaan! Tuollaiset ois ihan täydelliset testata kun kädet on aina auki. Lidlin treenitopit on ihan parhaita  ”. Onnea Jules! Laitatko mulle osoitetietosi tulemaan niin saan paketin postiin: jonna.musakka@gmail.com 🙂