Huh, nyt on palattu kotiin ja aika käydä vähän viikonloppua ja itse kisoja läpi.

Punnituspainoksi perjantaina sain 53,8 kiloa mikä taitaa olla aika lailla sama paino missä kisasin vuonna 2007. Tällä kertaa kuitenkin lihasta oli enemmän ja kuntokin kireämpi. Eteen päin siis on menty 🙂

Kerron nyt ihan vaan yleisesti fiiliksistä yms ja myöhemmin tulee tarkempaa raporttia kuvamateriaalin kera.

Lauantain alkukilpailu jänskätti aika lailla. Mulle oli vedetty 12 kerrosta pro tania nahkaan ja väri oli edelleen todella vaalea muihin verrattuna ja lavalla vaaleus vaan korostui 🙁 Poseeraukset meni mielestäni aika hyvin ja katsomon puoleltakin sain samanlaista palautetta. Kuntoon olen itse tyytyväinen, koska se oli huomattavasti parempi kuin viime kisoissa eikä se muihinkaan kisaajiin verrattuna mitenkään huono ollut. Pari kiloa vielä kun olisin saanut tiristettyä niin avot, mut jätetään jotain seuraaviin kisoihin 😉

Lauantaina Suosaaren Voiton huoltaja sanoi mulle takahuoneessa, et värini alkoi vihertää pikku hiljaa, great! Vaihtoehtona oli pestä koko väri pois ja vetää uudet pro tanit tai vaihtoehtoisesti Jan Tanaa. Lähdettiin sit etsimään Jan tanaa, mut eihän sitä koko messuilla ollut myynnissä. Onneks älysin mennä Kaurasen Sallan juttusille ja kysyin häneltä neuvoa. Salla soitti Kasvin Tiinalle, jolta järjestyi aika sunnuntaille suihkurusketukseen Jan Tanalla. Miten voikin olla olemassa vielä noin ihania ja avuliaita ihmisiä!? Ei ihme, että Sallan tytöt on aina kunnossa. Siinä on muuten loistava valmentaja!

Sunnuntaiaamuna sit ensin värien laittoon Kasvin Tiinan liikkeelle ja siitä Vilmalle meikkiin. Kampaustakin muutettiin hieman erilaiseksi. Sunnuntaina ei kisat enää jännittänyt ollenkaan ja lavalla sai oikeasti nauttia! Lavalle nouseminen oli jotain aivan mahtavaa! Vaikea edes kuvailla sanoin. Vitsi mikä fiilis! Ja mikä tunnelma takahuoneessa! Monesta kisaajasta saamani negatiivinen kuva muuttui kertaheitolla. Aivan loistavaa porukkaa. Varsinkin meillä klassikki-tytöillä oli niiiiiiiiiin hyvä porukka ettei parempaa olis voinut olla. Kaikki oli tehnyt kovan työn kuntonsa eteen ja mikäs siinä enää ollessa ja nauttiessa. Heitettiin läppää, höpötettiin, pumppailtiin, leviteltiin öljyt ja kipitettiin lavalle 🙂

Kuten jo sanoin, omaan kuntooni olin tyytyväinen. Parempaan en olisi tällä kertaa pystynyt ja se saa riittää. Lihasta on tullut viime kisoista ihan mukavasti, esiintyminen oli kunnossa ja mukavaa ja posetkin meni aika buenosti. Vaparista sain paljon kehuja, kiitos niistä! Kuudes sija tuli enkä valita. Tyytyväinen olen siihenkin. Kotiin viemiseksi tuli pokaali ja Massin sikasiisti treenikassi, jossa oli ainakin pipo, sheikkeri ja jotain näytteitä sisällä. Kassi pääsee heti käyttöön.

Eilinen meni syödessä. Aika säälittävä esitys oli sillä saralla 😀 Kytiin hakemassa pitsaa ja lisäksi olin varannut purkillisen Ben&Jerry´siä pakkaseen sekä irtaripussin. Pitsasta jäi osa syömättä, puolet jätskistä syötin miehelle ja irtaripussikin tuhottiin loppuun tänään automatkalla. Ei vaan ole vatsa tottunut moiseen ruokamäärään eikä tarvitse tottuakaan. Ensimmäisen kerran pariin kuukauteen hikosin viime yönä, aika mahtava tunne sekin 🙂 Aineenvaihdunta heräilee pikku hiljaa ja kohta hikoilen taas kuin pieni sika kuten ennen vanhaan 😀 Nyt lepäilen muutaman päivän ja saatan sit lähteä haistelemaan salin ilmapiiriä. Jos huvittaa. Viimeistään ensi sunnuntaina alkaa taas kovat treenit ja lähdetään kohti uutta tavoitetta, jota en paljastakaan ihan vielä 🙂 Tämän päivän syöpöttelen ihan antaumuksella ja huomenna palataan ruotuun!

Kuvia löytyy muuten aika paljon Pakkiksen galleriasta, kannattaa käydä katsomassa!

…Jonna maalasi ruhoaan, ruskeaa ja ruskeampaa 🙂

Neljä kerrosta väriän pinnassa, kuvassa kolme. Vielä saa jokusen kerroksen vetästä, että lavalla olis sopivan värinen. Tänään vielä pari kerrosta ja huomenna lisää. On muuten enemmän sääntö kuin poikkeus, et heti kun saa värin laitettua niin tulee armoton vessahätä ja rakko meinaa räjähtää sillä sekunnilla. Varmaan lavallakin mulla näkyy hanurissa vessanpöntön renkaan jäljet 😀

Lähdetään huomen aamulla seitsemän aikaan ajelemaan kohti helsinkiä. Tulee mielenkiintoinen matka, kun ennen klo 12 täytyy juoda vähintään 4 litraa vettä ja isäntä ilmoitti ettei hän aio pysähdellä 50 kilsan välein. Tulee tukalat oltavat mun pähkinän kokoisen seurapiirirakon kanssa…

Paino alkaa olla melko alhaalla ja näyttää siltä, että tosiaan pääsen tavoittelemaani painoon! Jee 🙂 Mun ei ainakaan tartte menettää yöunia sen takia, et jäis kisat kisaamatta liian korkean painon takia. Saan loppuelämäni tahkota lihaa enkä silti varmasti saavuta sallittua maksimipainoani. Siinäpä sitä oliskin tavotetta kerrakseen 🙂

Nyt syömään, jälleen kerran. Vatsa huutaa ruokaa 24/7..