Viime lauantaina heräsin jumalattomaan päänsärkyyn, joten jo perjantai-iltana laitoin kellon soimaan seitsemäksi lauantaiaamuna. Tiesin, että väsyttää mutta tärkeintä oli testata kärsisinkö taas päänsärystä. Kellon pärähtäessä soimaan olin tikkana ylhäällä. Väsytti toki vähän, mutta pää oli kunnossa ja mieli kirkas. Muu perhe tuhisi sängyssä täyttä häkää, joten vetäisin hiljaa makkarin oven kiinni, laitoin villatakin päälle ja hipsuttelin aamupesuille. Pesujen jälkeen laitoin kahvin tippumaan ja paistoin aamupalaksi munia ja pilkoin kylkeen vähän vihanneksia.

Ehdin syödä aamupalan ja katsoa pari jaksoa Downsiftaajia ennen kuin mies heräsi. Laitoin pyykinpesukoneen päälle ja siivoilin keittiötä. Tyttö kömpi vihdoin sängystään ja veti saman tien prinsessamekon päälle. Laitoin hänelle aamupalan ja lastenohjelman pyörimään. Päätettiin, että lähdetään päivällä ravintolaan syömään, koska löysin edellisenä päivänä lahjakortin, joka olisi voimassa enää viikon. Aina pitää jättää viime tippaan! Mies ilmoitti lähtevänsä salille yhdeksitoista, joten kaivelin lenkkikamat kaapista ja lähdin juoksulenkille.

En ole juossut pitkään aikaan, joten päätin aloittaa kevyesti. Juoksin minuutin ja kävelin kaksi minuuttia. Alkulenkistä mua vastaan juoksi blogin lukija, joka pysähtyi hetkeksi juttelemaan. Ihanaa, että pysähdyit! Tuli todella hyvä mieli ja koko lenkki sujui kevyin askelin. Lenkille tuli kestoa 50 minuuttia ja kotona tein vielä vatsat ja venyttelin. Kylläpä muuten teki hyvää hikilenkki heti aamusta!

Treenin jälkeen kaivelin silitysvehkeet kaapista ja silitin paidan, jonka päätin laittaa raflaan päälle. Totesin, että silitys on varsin hauskaa puuhaa ja mietin pitäisikö alkaa silittämään kaikki vaatteet….Vaan mistä aika siihen? Ennen silitin kaikki petivaatteet, mutta nykyään en ole jaksanut. Päätin alkaa silittämään ainakin petivaatteet, koska se fiilis kun pääset silitettyihin ja pehmeisiin petivaatteisiin, on aivan mahtava!

Söin välipalaksi omenaa ja mantelivoita ja samalla inspiraation blogipostaukseen. Olin miettinyt etten postaisi ollenkaan lauantaina,  mutta vision iskiessä halu kirjoittaa vei voiton. Postauksen jälkeen etsin hetken uusia reseptejä testattavaksi ja leikin tytön kanssa. Laitettiin kamat kasaan meidän raflareissua varten. Mies tulikin saman tien ja lähdettiin viemään tyttö miehen siskon Le hoitoon hetkeksi. Hypättiin Munkkiniemessä bussiin ja köröteltiin täpötäydessä bussissa Kamppiin ravintola Coloradoon Simonkadulle.

En edes muista millon oltais käyty kahdestaan jossain. Jos saadaan tyttö hoitoon jonnekin niin mennään usein juuri syömään tai ollaan kotona kahdestaan, laitetaan ruokaa ja katsotaan leffaa. Baariin ei lähdetä koskaan kahdestaan. Ei vaan osata olla siellä eikä kumpikaan oikeastaan halua lähteä. Mukavampaa olla kahdestaan silloin harvoin kun siihen on tilaisuus! Tilattiin alkuruuaksi Southwest railroad trip, jossa oli makkaraa, pekoniin käärittyjä jättiravunpyrstöillä ja tuorejuustolla täytettyjä tulisia jalopenoja, cheddarjuustolla ja pekonilla täytettyjä perunankuoria, porsaan baby back-kylkiriviä, maissilastuja, bbq-soossia ja tomaattisalsaa. Me ollaan melkoisia suursyömäreitä molemmat, joten tämmönen satsi oli meille pala kakkua 😀

Pääruuaksi tilattiin Fajitas lajitelma kahdelle, jossa oli tortilloja, paistettua sipulia ja paprikaa, jalapenoja, guacamolea, ranskankermaa, tomaattisalsaa, kanan rintafileetä, jättiravunpyrstöjä sekä naudan lihaa. Tämä setti oli todella hyvää! Onnistuin tosin kaivamaan jostain haarukkaani todella tulisen chilin ja sitä poltetta yritettiinkin sit hetki saada pois 😀 Jälkiruokaa ei jaksettu enää ottaa, joten kipitettiin bussiin ja haettiin tyttö matkaan.

Kotona mietin menisinkö hetkeksi päiväunille ennen saunaa vai mitä tekisin. Päädyin silittämään olohuoneeseen uudet Vallilan verhot, jotka ovat odottaneet ripustamista jo hetken. Mietittiin hetki mitä tehtäisiin ruuaksi sanan jälkeen, laitettiin kamat kasaan ja paineltiin saunaan. Meillä kun ei ole omaa saunaa niin käydään aina lauantaisin taloyhtiön saunassa omalla vuorolla. Seuraavassa asunnossa on satavarmasti oma sauna! Saunan jälkeen lueskelin hetken blogeja ja päätin lähteä ostamaan kaupasta vichyä ja yhden siiderin Haluatko miljonääriksi-ohjelmaa varten. Joskus vaan tekee mieli sidukkaa! Mietin kaupassa pitkään minkä sidukan ottaisin. Päädyin alkoholittomaan mansikka-limeen ja marssin kassalle, jossa myyjä kysyi multa paperit. Olin vähän aikaa kuin puulla päähän lyöty ja sanoin, että toihan on alkoholiton…Hän repesi nauramaan ja kyllä muakin siinä vähän hymyilytti. Totesin ettei mulla mitään papereita olisi matkassa ollutkaan. No, onneksi ei tarvinnut yhden siiderin takia lähteä papereita hakemaan 😀 Kotimatkalla jäin suustani kiinni, kun useampi naapuruston perhe oli kokoontunut lapsineen pihalle. Meillä on tosi kivoja tyyppejä naapureina ja aika usein jutustellaan porukalla lasten leikkiessä omia leikkejään. Ollaan monesti mietitty, että pitäisi kantaa pihalle pöydät ja tuolit ja keittää kahvit. Ei huono idea ollenkaan! Onni on loistava naapurusto 🙂 Kotona mies oli taikonut meille espanjalaisen munakkaan ruuaksi. Vitsi miten hyvää toisen tekemä ruoka onkaan! Mies oli tytön kanssa närpinyt ruuan jo niin pahasti ettei mun kuvaamisesta tullut mitään. Olin ajatellut laittavani reseptin jakoon, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.

Katsottiin tytön hyppyesitystä ja Haluatko miljonääriksi. Mies on kunnon turhan nippelitiedon mestari ja loisti taas tiedoillaan. Aina se meuhkaa miten kilpailijat eivät tiedä mitään, mutta ei silti halua itse ilmoittautua mukaan! Taidan ilmottaa se salassa…Litkin ohjelmaa katsoessa siiderini ja maistettiin uutta Ben&Jerry’siä. Hitsi miten hyvää oli tämäkin maku! Kahvin makuista jäätelöä ja seassa suklaapaloja ja vaahtokarkkikastiketta. Taisi olla jotain kinuskikastikettakin 😉

Aika pian paineltiin tytön kanssa hampaiden pesulle ja lukemaan iltasatua. Mä kun en jaksa viikonloppunakaan valvoa paljon yli kymmenen….

Aika monen ihmisen suusta olen kuullut miten kauhea anoppi heillä on. Mullakin on joskus ollut anoppikokelaana ihminen, jonka kanssa en yksinkertaisesti tullut toimeen. Ihminen, joka luuli aina olevansa oikeassa ja tiesi kaiken jopa mun omasta elämästä paremmin kuin minä itse. Kerran sattui jopa sellainen, jonka mielestä oli mun tehtäväni potkia hänen laiska poikansa kouluun ja etsimään uraa. Mun mielestä se on jokaisen aikuisen ihmisen ihan oma tehtävä. Nämä kaikki ajat ja anopin ovat onneksi takana päin ja kaikkien näiden rikkaruohojen tilalle olen saanut todellisen ruusun!

Meillä käy kotona aika harvoin vieraita ja vielä harvemmin meillä kokataan isommalle porukalle enkä yhtään tiedä miksi. Ehkä sen takia, koska mua ahdistaa meidän pieni keittiö johon ei mahdu kerralla kovin montaa ihmistä syömään. No, eilen meillä oli kuitenkin anoppi syömässä ja katsomassa Vain elämää. Laitettiin ”perjantairuokaa” eli broiskupihvejä, ranskalaisia ja siihen salaatti kylkeen. Syötiin, oltiin ja juteltiin. Katsottiin Vain elämää. Relattiin. Jälleen kerran mietin mitä olen tehnyt elämässäni oikein, että löysin itselleni ihanan miehen ja kaupan päälle sain hänen mielettömän perheensä. Oma perheeni kun on vähintäänkin erikoinen (me ollaan siskon kanssa ainoat normaalit ) niin on ollut jännittävää päästä niin läheiseen perheeseen kuin miehelläni on. Mun anoppi on aivan huikea tyyppi! En voi edes kuvitella parempaa. Tuskin sellaista edes löytyy tältä maapallolta. Toivottavasti osaan olla samanlainen anoppi oman lapseni puolisolle joskus tulevaisuudessa 🙂

Mitenkäs teillä: löytyykö se kauhujen anoppi vai aivan loistava tyyppi?