Onko teillä sellaista harrastusta, joka vei sydämen heti alkumetreillä? Sellaista, josta saa äärimmäisen hyvän olon ja endorfiinit jylläämään joka ikinen kerta? Sellaista, jota ikävöi suunnattomasti, kun siitä joutuu luopumaan? Minulla on ja laji on nimeltään crossfit. Lopetin crossfitin noin 1,5 vuotta sitten, kun ranteeni kipeytyi pahasti. Käsikirurgi tutki käden ja kertoi, että oireiden perusteella siellä on selkeäsit kuluma ja kehoitti miettimään lajin jatkamista. Surullisin ja raskain mielin luovuin lajista ja palasin salitreenien pariin. Tykkään todella paljon bodailustakin, mutta aina jossain kohti sen kanssa tulee stoppi. Ei vain jaksa innostaa. Nyt olen taas pikku hiljaa muuttanut treenejä enemmän crossfit-tyyppisiksi ja mieleen on kymmeniä kertoja pälkähtänyt: uskaltaisinko lähteä vielä crossfittiin? Vähän aikaa sitten selvisi ettei ranteessa ole kulumaa, joten sekään ei olisi enää esteenä!

Rakastan crossfitin monipuolisuutta yli kaiken. En ole koskaan ollut niin liikkuva ja fyysisesti hyvässä kunnossa kuin treenatessani sitä. Olen todella laiska tekemään minkäänlaista aerobista, mutta crossfitissä sekin puoli tulee kuin itsestään muiden treenien lomassa. Voimat kasvavat, räjähtävyyttä tulee lisää, hengityselimistö joutuu töihin (erittäin hyvä näin astmaatikon näkökulmasta!) ja saa treenata periaatteessa yksin, mutta kuitenkin porukassa. Toiminnallinen treenaaminen kiinnostaa taas koko ajan enemmän ja enemmän, enkä olisi koskaan usonut, että voisin kokea tällaista kaipuuta jotakin harrastusta kohtaan. Ainoa asia mikä mietityttää, on tuo ranne. Kestääkö se? Osaisinko treenata niin fiksusti että se ei kipeydy enää? Pitäisikö vain testata? Teidän tällä hetkellä vain sen, että en jaksa perusbodausta. Aina se menee mulla näin. Innostun siitä aluksi, mutta jossain vaiheessa se alkaa tuntua liian tasapaksulta puurtamiselta.

Olen miettinyt, että voisinhan minä tehdä toiminnallista treeniä salilla yksinäänkin, mutta kun se ei ole sama asia ollenkaan! Tykkään muiden treenaajien tuomasta pienestä paineesta ja siitä, että voi treenata yhdessä. Tykkään myös siitä, että treenit on aina suunniteltu valmiiksi ja valmentaja on paikalla ohjaamassa, motivoimassa ja kannustamassa. Ohjelmoinnit on aina suunniteltu niin, että kehitystä tapahtuu koko ajan, kunhan vain jaksaa ja pystyy treenaamaan säännöllisesti. Vitsi mulla on niin ikävä crossfitiin!

Niin että uskaltaisikohan sitä vielä?

Edellinen postaus: Oman huoneen siivoaminen – Miten motivoin lastani?

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Taas on huone kuin pyörremyrskyn ja ydinpommin jäljiltä! Kaikki tavarat hujan hajan. Huoneessa ei voi kävellä kuin loikkien tavarakasojen ja rojujen yli. Kuulostaako tutulta? Meillä tämä on nimittäin ollut arkipäivää jo pitkään. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, niin en ole saanut meidän 6-vuotiasta pitämään huonettaan siistinä paria päivää kauempaa ja tämä jos mikä aiheuttaa perheessä kränää ja mulle harmaita hiuksia. Me on kokeiltu kaikki mahdollinen. On järjestelty huone yhdessä ja löydetty jokaiselle tavaralle oma paikka. On karsittu leluja ja vaatteita kassikaupalla. On keskusteltu asiasta ja riidelty asiasta. Kun pyydän tyttöä siivoamaan huoneensa, on vastauksena ”joo kohta” tai ”en nyt jaksa”. On kielletty menemästä kavereiden luokse ennen kuin huone on siisti jne. Tuntuu, että jokainen keino on käytetty, mutta huone on viimeistään parin päivän päästä taas kuin pommin olisi sinne iskenyt.

Olen miettinyt mistä tämä johtuu? Ollaanko me miehen kanssa annettu tällainen malli vai eikö huoneen siistinä pitäminen vain ole tuon ikäisen mielestä kovin tärkeää? Miksi lapsen oman huoneen siivoaminen on niin vaikeaa? Uskoisin, että osa lapsista on luonteeltaan siistejä. Tyttö taas tulee selkeästi minuun. Minua ei pieni sekasotku haittaa, mutta kuppi menee nurin, kun kämppä on niin mullin mallin ettei sieltä mitään löydä. Olin nuorempana melkoinen huithapeli itsekin eli ehkä tämä on vain kypsymättömyyttä hänenkin kohdallaan. Aikuisten ja lapsen standardit eivät kohtaa tässä asiassa ollenkaan! Varmasti suurin osa lapsista kirmaa mieluummin pihalla kavereiden kanssa kuin siivoaa ja järjestelee omaa huonettaan. Se täytyy kyllä myöntää, että niin tekisin itsekin. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että oman huoneen järjestyksen pitäminen on hyvä keino opetella pitkäjänteisyyttä ja omista asioista huolehtimista. Tyttö on kyllä luonteeltaan sellainen, että kun päättää jotain tehdä, niin sehän myös tapahtuu. Ihan niin kuin minullakin! Jos hän saa iltayhdeksältä päähänsä, että nyt muuten siivotaan, niin hän myös tekee sen. Vaikka puhun tässä nyt koko ajan siivoamisesta ja järjestelemisestä, niin meillä ei todellakaan vaadita mitään supersiistiä ja puhdasta huonetta, vaan sellainen perussiisti riittää, josta löytää tavarat hyvin ja huoneessa on kiva leikkiä ja puuhastella.

Tällä hetkellä taulukossa jo 17 tarraa 🙂

Jostain lehdestä tai ohjelmasta bongasin idean eräänlaiseen ”palkkiojärjestelmään”, jossa pelataan päivä kerrallaan. Aina illan päätteeksi saa tarran, joka laitetaan ennalta laadittuun ruudukkoon. Meillä ruudukko sisältää 30 päivää ja jokaiselle päivälle on oma laatikko. Kun huone on pysynyt suht siistinä koko päivän eli tavarat on leikkien jälkeen järjestelty omille paikoilleen, saa tarran, joka liimataan laatikkoon. Kun kaikissa laatikoissa on tarra, ruudukko on täynnä ja saa palkinnon. Mietittiin tytön kanssa yhdessä mikä olisi hyvä ja motivoiva palkinto. Päädyttiin siihen, että palkintona on äidin kustantama leffareissu, jonka jälkeen pääsee vielä syömään. Tässä yhdistyy sekä palkinto että yhdessäolo. Me ei käydä ravintoloissa kovinkaan usein syömässä, eikä kyllä leffassakaan, joten tämä oli oikein osuva palkinto meille molemmille. Ruudukkoon on mahdollista saada myös extratarroja extratehtäviä suorittamalla, mutta tarroja voi myös menettää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on ollut meillä varsin hyvä systeemi ja huone on pysynyt siistinä jo reilut pari viikkoa! Tyttökin on jo ymmärtänyt sen, että kun tavarat laittaa heti paikoilleen, isoa sotkua ei pääse syntymään ja huone on helpompaa pitää siistinä. Hänellä oli viikonloppuna yövieras ja ne sotkut odottaa tälle illalle vielä siivoajaa. Lupasin auttaa, koska lattialla on myös patjaa sun muuta yökyläilyn jäljiltä.

Miksi lapsen oman huoneen siivoaminen takkuaa? Pysyykö teillä lasten huoneet siisteinä ja millä keinoin?

Edellinen postaus: Viikon 45 ruokapäiväkirja – kalaviikko

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.