Tähän touhuun on tultava stoppi
12
Tähän touhuun on tultava stoppi! Olen ollut tässä kipeänä ja on ollut aikaa ajatella asioita. Asioita, joita olen sysännyt koko ajan taka-alalle, koska luulen niiden tapahtuvan tuosta noin vain, ihan itsestään. No, ei ne ole tapahtuneet, vaikka olen kuinka odotellut ja toivonut. Olen montaa kertaa kertonut täällä miten otin aika monta kiloa lisää painoa vegaanisen kokeilun aikana ja miten mun treenimotivaatio on ollut alhaalla viime aikoina. Tiedän, että nämä asiat kuulostavat ehkä jonkun korvaan kovin pinnalliselta, mutta minua ne vaivaavat suunnattoman paljon. En pidä tästä olotilasta enkä ulkomuodosta, vaikka kuinka olen yrittänyt tottua siihen ja oppia pitämäänkin. Ei vain onnistu. Se vaivaa ja kiukuttaa minua päivästä toiseen. Olen odottanut, että nämä fiilikset menisivät ohi, mutta sieltä ne vain puskevat säännöllisesti esiin.
Tämä kaikki – ne eivät vain ole minua. En tunne itseäni ”minuksi” tällä hetkellä. Olen miettinyt, että ehkä ikä on vain tehnyt tehtävänsä ja minusta on tullut mukavuudenhaluinen pikku pullukka, joka mieluummin katsoo sohvan nurkassa netflixiä ja syö suklaata. Ja hei, sekin on ihan ok, jos on sellainen ihminen, mutta kun minä en ole. Olen urheilullinen ja rakastan kovaa treeniä. Rakastan tavoitteiden saavuttamista ja niiden ylittämistä. Uusien tavoitteiden asettamista ja niitä kohti pyrkimistä. Rakastan liikunnan tuomaa hyvän olon tunnetta ja vanhoja vaatteitani, jotka mahtuvat päälle ilman että tursuan joka kohdasta ulos. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jopa ajatellut etten voi edes mennä salille tämän näköisenä. Jälleen kerran, tiedän että se kuulostaa varmasti pinnalliselta, mutta samaan aikaan en voi sille mitään, että minusta tuntuu siltä enkä aio pyytää anteeksi näitä ajatuksiani. Ne kun ovat nimenomaan minun ajatuksiani.
En pidä tämän hetkisestä tilastani, jossa haahuilen vain sinne tänne ilman minkäänlaista punaista lankaa. Olen treenannut taas crossfittiä jonkin aikaa, mutta lopetan treenit, koska en ikinä pääse treenihin. Ei ole järkeä maksaa melkein 100e/kk, kun pääsee treenaamaan vain kerran viikossa. Niinpä aion siirtyä takaisin punttitreenien pariin, mutta samalla pelkään, että en saa siellä mitään aikaiseksi. Treenaan taas vähän aikaa ja kyllästyn. Niinhän minulle käy nykyään koko ajan. Miksi en saa motivaatiota pysymään? Tai millä saisin sen pysymään? Millä pääsisin omiin tavoitteisiini? Vaikka minulla on kokemusta treenaamista ja diettaamisestakin, niin tuntuu etten silti saa oppeja siirrettyä omaan käyttöön mitenkään. Mutta sen minä tiedän ettei tämä näin voi jatkua enää, koska tämä ei ole munlaista elämää. Ehkä on vain aika ottaa ohjat käsiin ja tehdä se, mikä on välttämätöntä.
Tiedän, että olen paininut tämän asian kanssa jo riittävän kauan eikä tämä tästä muuksi muutu. Jos haluan olotilaani ja pään sisääni muutoksia ja paremman olon, asialle on tehtävä jotain. En voi jatkaa näin toivoen parasta. Nuorempana se ehkä vielä onnistui, mutta ei enää. Ulkonäkö ei ole maailma tärkein asia, oikeastaan sillä ei ole minulle juurikaan merkitystä. Tärkeintä on oma olo. Hyvä fiilis omassa kropassa ja tunne, että elää omanlaista elämää eikä vain haaveile siitä. Nyt on aika järkevöittää ruokavaliota ja löydettävä motivaatio treenaamiseen.
Tähän touhuun on tultava stoppi, joten ei muuta kuin laitetaan hösseliksi!
Edellinen postaus: Tunnustan: Olen melkoinen sählääjä!
Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa
Tunnustan: olen melkoinen sählääjä!
Tunnustan: olen melkoinen sählääjä! Olen aina ollut, mutta viime vuosina asia on alkanut vain korostumaan. Tuntuu, että näin aikuisena pitäisi osata keskittyä asoihin niin että ne saisi kerralla maaliin. Mä olen meidän perheen keskuudessa varsinainen vitsi kommelluksineni. Vaikka kuinka yritän hoitaa asiat vimpan päälle, niin ei onnistu. Aina sählään jossakin asiassa. Tämän takia mies ei esim. anna enää minun varata mitään matkoja 😀
Sama pää kesät talvet ja olen aika kova myös unohtelemaan asioita. Viime kuussa unohdin maksaa meidän yhtiövastikkeen (sen tärkeimmän kaikista!). Muistin sen puolessa välissä kuussa kesken suihkun. Tässä kuussa maksoin sen sitten ajatuksissani kahdesti. Kun käytiin laivalla ennen joulua ja varasin meidän matkan, olin kirjoittanut miehen sukunimen väärin. Tallinnan reissulla yhdeltä jäi passi ja matkalippu laivaan enkä edes tajunnut kysyä oliko ne matkassa. Näitähän riittää. Joka päivä mulle sattuu jotain tämmöstä, sählään tai unohdan jotain tärkeää.
Mun työ on luonteeltaan sellaista ettei siellä voi sählätä. Toki joskus sattuu inhimillisiä unohduksia, kuten unohdan vastata jonkun päivystystutkimuksen vastauksen, mutta mitään peruuttamatonta tai megamokaa ei ole koskaan sattunut. Koska työ vaatii niin paljon keskittymistä ja muistamista, niin ehkä sen takia olenkin tällainen unohtelija ja sählääjä muussa elämässä?
Onko siellä muita samanlaisia sähläreitä? Sanokaa, että on 😀
Alla mun uusin video, jonka juuri äsken julkaisin youtubeen! Toivottavasti tykkäätte 🙂 Mun muita videoita pääset katsomaan täältä. Muistahan tilata myös kanava, se ei maksa mitään.
Edellinen postaus: Ateriaideoita viikolle 9 – Laskiainen tulee!
Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa