Olin toissa viikonlopun töissä, josta palkintona minua odotti pitkä viikonloppu mökillä. Mukaan mökille lähti tietysti mies, tytär sekä tytön serkku. Appivanhemmat olivat mökillä jo eläkepäiviään viettämässä ja mökkiä lämmittämässä. Mökillä syksyn tulon huomaa aina dramaattisesti. Metsän keskellä nimittäin on pimeää ja kylmää aiemmin kuin kotipuolessa kaupungin sykkeessä. Vaikka mökkiä lämmitetään koko ajan, varustaudun kolmella vaatekerralla ja tärisen silti kylmästä. Vaikka tuota mökkiä rakastankin, niin tähän aikaan vuodesta minun kuuluisi ikuisena vilukissana ennemmin olla jossakin lämpöisessä maassa.

Pitkä viikonloppu on aina ihana ja extralepopäivä tekee aina välillä ihmeitä! Perjantaina käytiin Orivedellä ostoksilla ja suunniteltiin ruuat valmiiksi. Kirpparillakin pyörähdettin, mutta tällä kertaa ei tarttunut mitään mukaan. Yhdestä kaupasta kyllä ostin meille uuden ja pehmoisen kylppärin maton vanhan ja nuhjaantuneen tilalle. Olen laitellut kukkaronnyörejä nyt aika lailla tiukemmalle ja vältän kaikkea turhan ostelua. Kotoa löytyy jo kaikki tarpeellinen, niin mitäpä sitä ruuan lisäksi mitään ostelemaan? Ihan hyvin pärjätään näilläkin! Loppuilta menikin kivasti kirjaa lukiessa, tyttöjen nahistelua kuunnellessa ja villasukkia kutoessa. Juuri tällainen rento joutavana olo on ihan parasta!

Lauantai oli sienestyspäivä! Sanoin tytölle lähtiessä, että laitahan kunnolla päälle, sillä metsässä on varmasti kylmä. Mökillä oli lauantaiaamuna mittari pakkasen puolella eli millään kesävetimillä ulkona ei todellakaan pärjännyt. No, tiedättehän te nuo lapset. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eli lopputulema oli se, että kolmen minuutin metsässä tarpomisen jälkeen alkoi se perinteinen ”mulla on kylmä, mennään auton” -mantra. #@&! Sanon minä. Vein tytöt autoon istumaan ja painelin itse takaisin sellaisen matkan päähän metsikköön, että näkivät mut hyvin. Ilmeisesti kukaan muu ei ollut tätä lähialuetta käynyt läpi, sillä sain todella hyvän saaliin suppiksia! Sienestäminen on kyllä mukavaa puuhaa, mutta sienien siivoamisesta en niin kauheasti nauti 😀

Mitäs muuta viikonloppuna puuhattiin? Tehtiin sikahyvät pizzat, joista yksi oli kasvisversio. Se osoittautuikin kaikista maukkaimmaksi pizzaksi, vaikka täytteet vedettiin ihan hatusta: pestoa, kirsikkatomaatteja, mozzarellaa ja juustoraastetta. Melko lailla täydellinen makumaailma, ehkä jonkun jutun olisi voinut vielä lisätä. Oma perinteinen lisukkeenihan on raakaa punasipulia ja avocadoa valmiin pizzan päälle. Ihan parasta! Penkkiurheiltiin aika paljon viikonlopun aikana, mutta omaa kehoani en juuri huoltanut tai laittanut hikoilemaan. Suunnitelmat oli kovat, mutta toteutus uupui täysin. Hulavannetta, sellaista painavampaa versiita, pyörittelin kyllä. Miestä ärsytti suunnattomasti, kun minä pyöritin vannetta niin vaivattomasti ja hänellä kyseinen aktiviteetti oli työn ja tuskan takana 😀 No, todistetusti hallitsen edes jonkun asian paremmin kuin hän!

Mitäs teidän viikonloppuun kuului?

Edellinen postaus: Ahdistava viikko takana

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Ihmisen hyvyys ei ole kiinni ulkonäöstä, ei todellakaan! Toivon, että maamme nuoriso ymmärtäisi myös tämän. Koskee myös vanhempaa kansaa. Viime päivinä olen kuullut radiosta sekä lueskellut netistä nuorten ulkonäköpaineista. Jo pienet lapset haukkuvat omaa ja toisten ulkonäköä surutta ja kastittaa ihmisiä tämän perusteella. Se on todella huolestuttavaa ja olisikin mietittävä mistä tämä asia oikein kumpuaa? Jostainhan nuoret ja lapset ovat tämän mallin saaneet.

Uskon (ja oikeastaan tiedän), että omat näppinsä pelinsä on somella. Aikuiset ymmärtävät (yleensä) sen, että someen jaetaan vain ne parhaimmat hetket elämästä. Ne hetket, kun mekko istui täydellisesti, ympärillä on suuri joukko kauniita ystäviä ja edessä maailman herkullisin annos. Piiloon sen sijaan jätetään villakoiria vilisevät lattiat, vatsamakkarat, huonot tukkapäivät, sotkuiset tiskipöydät ja karrelle palaneet ateriat. Kaikki on aina ihanaa, mahtavaa ja suurenmoista, vaikka tili olisi miinuksella, puoliso jättänyt ja pomo antanut potkut. Eihän kurjia asioita kukaan halua tuoda esille. Jotkut asiat on tarkoitettu jättääkin pimentoon, mutta varsinkin nuorisolle on hyvä tuoda ilmi myös elämän varjopuolet. Ei kaikki ole aina täydellistä! Välillä on ylämäkiä ja välillä alamäkiä, mutta se on vain elämää.

Ulkänäkö ei kerro yhtään mitään

Kun ikää on alkanut tulla lisää, olen huomannut, että ihmisen ulkonäkö ei kerro hänestä juuri mitään. Tätä asiaa pääsen todistamaan kymmeniä kertoja päivittäin. Ulkonäkö ei kerro minkälainen hän on ihmisenä, minkälaiset arvot hänellä on tai minkälainen hän on ystävänä. Ihminen voi olla todella mahtava ja luotettava tyyppi, vaikka ei olisikaan kaikkien vallitsevien kauneusihanteiden mukainen. Ulkonäöllä ei ole kerrassaan mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä minkälainen ihminen olet. Ihmisen hyvyys kumpuaa jostain aivan muualta kuin ulkoisista asioista ja tämä on asia, joka pitäisi saada perille nuorille. Olen itsekin pitkään ajatellut, että jos vain laihdun 5kg tai olen sitä tai tätä, minua arvostetaan enemmän ja blogini tulee suositummaksi. Mutta tiedättekö mitä? Millään tuollaisella ei ole väliä! Vain sillä on väliä miten elämääni elän, minkä arvojen mukaan toimin ja saanko kasvatettua tyttärestäni kunniallisen hyvän itsetunnon omaavan ja suvaitsevaisen kansalaisen.

Olen aika paljon miettinyt näitä ulkonäköjuttuja viime päivinä ja sitä miten näistä kannattaa puhua oman lapsen kanssa. Huomaan hänessä jo selkeitä merkkejä koulumaailman tuomista ulkonäköpaineista. Koulussa pitää olla tietynlaiset vaatteet, tukka kauniisti ja käyttäytyä tietyllä tavalla jotta näyttää muiden silmissä ”joltain”. Ja tämähän vain pahenee tästä vielä! Millä saada lapselle opetettua, että hän on mahtava ihminen sellaisenaan ja kaikkien kanssa voi ja täytyykin olla kavereita ulkoisista seikoista huolimatta? Kaikista ihmisistä ei ole pakko pitää, mutta kaikkien kanssa täytyy tulla koulumaailmassa toimeen. En halua, että oma lapseni joutuu kärsimään yhtä huonosta itsetunnosta ja kiusaamisesta koulussa. Sain sitä kokea itse ihan riittävästi, koska en ollut riittävästi ”jotain”.

Tällaisia pohdintoja tästä ulkonäkökeskeisestä maailmasta tähän iltaan! Mitä ajatuksia herättää? Laittakaahan kommenttiboksi laulamaan 😉

Edellinen postaus: Mihin reissuun syyslomalla?