Mitä ominaisuuksia vaaditte huonekaluilta? Mitkä seikat ovet tärkeimpiä kodin huonekaluja valitessa? Onko se kauneus ja ulkonäkö, käytännällisyys, kestävyys, trendikkyys, kotimaisuus, hinta, ekologisuus…? Meille on ostettu suurempia huonekaluja uusina noin kahdeksan vuotta sitten, kun muutettiin nykyiseen asuntoon. Muutama vuosi myöhemmin ostin käytettynä tv-tason sekä lipaston. Vajaa vuosi sitten hankittiin tytön huoneeseen uutena parvisänky ja käytettynä lipasto. Huonakaluista huomaa jo, että ne ovat vanhoja ja vaatisivat uusimista tai kunnostamista. Sohvan ja sängyn kulmat kissat ovat pistäneet riekaleiksi aikapäiviä sitten ja sohva alkaa muutenkin olla loppuun kulutettu (tai paremmin istuttu :D). Toisin sanoen, nurkka jos toinenkin vaatisi pienimuotoista updeittausta.

Kävin pari viikkoa sitten Softrendin myymälässä blogitilaisuudessa. Liike oli minulle entuudestaan tuttu vain nimen perusteella, mutta en ollut koskaan käynyt siellä paikan päällä. Rakastan huonekaluliikkeissä kiertelyä ja kauniiden asetelmien katselemista. Softrend on virolainen huonekaluliike, jolla on yksi liike Suomessa ja muutama Viron puolella. Heillä on myynnissä myös muiden merkkien tuotteita, mutta pääasiassa myydään vain oman tuotemerkin tuotteita. Pakko sanoa, että suorastaan rakastuin Softrendin sänkyihin ja sohviin. Jokainen huonekalu tehdään käsityönä Virossa runkoa ja kankaita myöten. Sohvat ovat muistaakseni massiivipuuta ja päällisiin on valittavina satoja erilaisia kankaita ja sohvien jalatkin voi valita puisina tai metallisina. Mutta tiedättekö mikä on kaikista parasta? Voit jatkossa pelkästään verhoiluttaa sohvan ja se haetaan ja tuodaan sinulle kotiin. Tämä on seikka mitä arvostan todella paljon! Miksi uusimaan koko sohvaa, jos runko on täysin kunnossa. Verhoilun yhteydessä sohvatyynyihin saa tarvittaessa lisää täytettäkin. Tällainen systeemi tulee sekä halvemmaksi että se on myös todella paljon ekologisempaa kuin aina vain uuden ostaminen! Hintahaarukka on melko laaja ja halvimmat sohvat lähtivät n. 1500 eurosta ja kohoavat siitä ylöspäin riippuen mallista, sohvan koosta (senkin saa mittatilaustyönä muutettua!) sekä kankaista ja sohvan jaloista.

Sain Softrendustä sen käsityksen, että se on todella asiakasystävällinen kestävien tuotteiden lisäksi. Huonekalut tuodaan kotiin ja kootaan siellä valmiiksi. Roskat viedään mennessä, joten asiakkaalle ei jää mitään ylimääräistä työtä. Sen kuin vain osoittaa kuljettajille huonekalun paikan ja loput hoidetaan asiakkaan puolesta. Valehtelematta olisin huolinut meille kaikki myymälän tuotteet ja miehen kanssa puhuttiinkin, että meidän seuraava sohva ostetaan Softrendiltä juuri ekologisuuden vuoksi eli seuraavalla kerralla voidaan uusia pelkät päälliset. Mallistosta löytyi myös todella hyvä kangas kissoja ajatellen, joten ehkä tulevaisuudessa ei tarvitse nähdä raadeltuja sohvan selkänojia!

Mitä itse sitten arvostan huonekaluissa? Kierrätys ja ekologisuus ovat kova valttikortti. Yritän aina hankkia huonekalut ensisijaisesti käytettynä, mutta mitään lyttyyn istuttua sohvaa en meille hankkisi. Kestävyys on erittäin suuri kriteeri ja täytyyhän sitä hintaakin katsoa. En ole designin perään, mutta huonekalun täytyy sopia omaan kotiin ja miellyttää omaa silmää. Meillä on kotona paljon valkeita huonekaluja, paitsi sohva, tytön huoneen senkki ja sänky, jotka ovat tummia (tummanharmaa, musta ja musta). Olen jo kauan haaveillut joko vaaleanharmaasta tai jostain oikein räväkän värisestä sohvasta, mutta vielä ei taida olla niiden aika!

Mites teillä, mitä ominaisuuksia vaaditte huonekaluilta?

Softrend

Perämiehenkatu 11

00150 Helsinki

Instagram @softrendsuomi

Edellinen postaus: Ateriaideoita viikolle 12

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa

Törmäsin termiin kotihäpeä Umpun instagram-päivityksessä pari päivää sitten ja se kolahti ja kovaa. Podetko sinä kotihäpeää? Minä nimittäin poden. Luulin, että kaikki potevat jossain määrin kotihäpeää, mutta taidankin kuulua tässä asiassa vähemmistöön. Termihän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että häpeää omaa kotiaan niin paljon ettei halua kutsua sinne vieraita. Ja kyllä se on näin: en kovin mielelläni kutsu kotiini ketään. En myöskään kovin mielelläni järjestä mitään juhlia kotona. Nytkin on kauhea paniikki päällä tytön synttäreiden vuoksi. Kaverisynttärit järjestetään onneksi Hoplopissa, mutta sukulaisten täällä meillä. Rassaa. Ahdistaa. Paniikki! Tiedossa miljoona tuntia siivoamista, hinkkaamista ja puunaamista.

En tiedä mistä tämä kotihäpeä on oikein tullut. Kun muutettiin tähän asuntoon, rakastin tätä yli kaiken. Kun ei ollut lasta, paikat pysyivät järjestyksessä ja oli aikaa laittaa kotia. Sen jälkeen asiat onkin muuttuneet eikä todellakaan hyvään suuntaan. Lapsuuden kodissa meillä oli aina siistiä ja sain sieltä mallin, että äiti on se joka siivoaa ja pitää kodin kunnossa. Eikä siinä mitään, minä tykkään sellaisista asioista. Tykkäisin, jos olisi oikeasti aikaa. En ole mikään siisteysnipo, mutta haluan että kotona on perussiistiä. Ettei joka paikassa ole epämäärisiä myttyjä, kylppärin lattia täynnä pyykkejä, joita kukaan ei ehdi pesemään. Tasot täynnä tavaraa ja eteinen kuin pommin jäljiltä niin että hermot menee saman tien, kun astun ovesta sisään. Että ruokapöytä ei toimisi ruokatavaroiden säilytyspaikkana, vaan siinä voisi oikeasti syödä ja seurustella. Sillä tämä kaikki on meidän kodissa täyttä totta enkä mä jaksa enää. Mulla ja miehellä on vähän erilaiset siisteysstandardit. Hän ei välitä sotkusta eikä siihen osaa siis kiinnittää huomiotakaan. Hän ei juuri niuhota tai stressaa mistään, kun taas minä ahdistun sotkusta.

Mistä kotihäpeä sitten johtuu?

Nyt siellä moni varmasti miettii, että miksi sitten ette pidä paikkoja kunnossa? No kun ei ehdi! Jos iltaisin on pari tuntia aikaa kotona, se kaikki menee ruuanlaittoon, suihkussa käymiseen, lapsen kanssa olemiseen ja seuraavan päivän ruokien ja kamojen laittamiseen. Viikonloppuisin olen usein niin puhki ettei todellakaan kiinnosta siivota. Korkeintaan jaksan järjestellä keittiön ja siinä se on. Tekemäni siivouslista toimi muutaman viikon, mutta nyt se tuijottaa minua syyllistävästi jääkaapin ovesta. ”käytä minua, minä autan sinua!”, se huutaa. Ja minä kävelen häpeillen sen ohi.

Minun kotihäpeäni johtuu nimenomaan kaikesta tästä sotkusta sekä siitä, että kaikki tässä kodissa alkaa olla nuhjuista ja kulunutta.  Keittiönpöytä on naarmuinen ja tekonahkaiset tuolit niin raadellut kissojen jäljiltä, että puolet niistä on heitetty jo menemään. Sohva on loppuun kulutettu ja kissojen repimä sekin, sängystä puhumattakaan. Eteisen nurkkaan on kissa kussut niin monta kertaa, että parketit ja listat on paskana, mutta kuka nekin irrottaisi ja uusisi? Eteinen on yksi murheenkryyni, koska minä en saa edes tilattua sitä hemmetin kaappia, sillä kuka senkin kaapin sitten kokoaa? Sohva ja sänky pitäisi laittaa uusiksi, mutta millä rahalla? Seinät pitäisi maalata ja tapetit vaihtaa. Pari peiliä on odottanut seinään laittamista viimeiset viisi vuotta. Joten onko ihme, jos en halua ketään tänne nuhjuiseen murjuun?

Näin minä usein ajattelen, vaikka oikeasti rakastan tätä kotia yli kaiken. Ollaan pitkään katseltu uutta ja isompaa asuntoa, mutta toisaalta en halua muuttaa tästä mihinkään. Miksi muuttaisin? En tarvitse mihinkään lisää tilaa. Minulle iso asunto ei ole mikään statuskysymys. Me ollaan maksettu puolet meidän asuntolainasta jo pois ja ahdistaa ajatuskin, että pitäisi ottaa melkein 300 000 euroa lisää lainaa. Ei kiitos! En voi sanoa ettenkö kadehtisi toisten ihania isoja, avaria ja kauniisti sisustettuja asuntoja instassa ja blogeissa. Koen ne nähdessäni suunnatonta epäonnistumisen ja alemmuuden tunnetta. Miksi muut osaavat ja minä en?

Kotihäpeä poistuu vain sillä, että täällä laitetaan hihat heilumaan. Tehdään kodista sellainen kuin juuri me halutaan eikä siihen kauheasti vaadita. Kunnon siivous ja pientä pintaremonttia vain. Vaan mistä löytäisin siihen ajan ja rahat? Sehän on se ikuisuusongelma. Minulla on miljoonia ideoita, jotka haluaisin täällä toteuttaa, mutta koskaan ei ole ylimääräistä aikaa. Aikaa on juuri ja juuri siihen perusarjen pyörittämiseen. Helpottaako tämä aikapula tästä koskaan? Olisi niin ihanaa joskus tuntea rakastavansa oman kotinsa jokaista nurkkaa, mutta tällä hetkellä se on aikapulan vuoksi haave vain.

PS. Tähän tilanteeseen ihan pelkkä ulkopuolinen siivoojakin olisi elämänlaatuani parantava asia potenssiin miljoona!

Podetko sinä kotihäpeää vai olenko minä tosiaan ainoa?

Edellinen postaus: Uunilihapullavuoka – helppoa arkiruokaa!

Palasia arjestani // Blogit.fi:ssä // Bloglovinissa // Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa