Nyt alkaa kuulkaas männä jo härmö tän keleen taudin kanssa. Eilen oli jo ihan hyvä olo, ei lämpöä ei mitään eli salille. Tein todella kevyttä pumppailua, ei sitä voinut edes treeniksi sanoa. Vatsoja jumppailin muutaman sarjan enemmän ja otin siitä videotakin, tulee myöhemmin näytille. No juu, illalla alko olo taas huononemaan. Menin nukkumaan ysin jälkeen. Pyörin, yskin, pyörin ja yskin vähän lisää. Kello tuli yksitoista, kaksitoista.. sit nukahdin vähäks aikaa. Heräsin yhden jälkeen ja yskä vaan yltyi. Nukuin 15 minsan jaksoissa. Kolmelta nousin ylös, kun ei uni tullut ei millään. Kömmin kissojen kanssa sohvalle ja tuijotin kattoon. Kurkku alkoi taas kipeytyä ja päätä särkeä. Palelin jumalattomasti. Ei muuta kuin aamulla soitti pomolle ja iltapäivällä lääkärille. Keuhkoputkentulehdus ja lisää saikkua. Voihan *ittu, sanon minä. Treeni-intoa alkais olemaan taas vaikka muille jakaa. Uusi treeniohjelmakin värkättiin ja nyt aletaan jaksottamaan priorisointiakin. Olkapäät, ne pienet rassukat, saa entistäkin enemmän huomiota osakseen. Jalkatreeneissä jatketaan takareisi-pakara painotuksella. Selälle vois vielä keksiä jotain..

Awesome Heidi Vuorela.

Olen tässä mietiskellyt omaa lahjakuuttani tähän lajiin. Lihasta tulee hitaasti ja se on kovan työn takana. Sen sijaan nesteet ja rasva tulee ihan pyytämättäkin. Pelkkä ajatus riittää. Lihasta saa olla todella paljon enemmän ennen kuin kisaan seuraavan kerran. Olen jo pitkään seurannut ruotsalaisen bf-tyttösen, Heidi Vuorelan, blogia. Hän kisasi toissa viikonloppuna Ruotsissa BF:ssä sijoittuen huonosti, koska oli liian kireä ja liian lihaksikas lajiin. Heidi kertoi blogissaan siirtyvänsä classiciin. Häneen kun vertaa itseään niin iskee pienoinen epätoivo. Tuollaisiin massoihin tuskin pääsen koskaan. Kovan työn takana se ainakin tulee olemaan! Ehkä sitten 2020? 🙂 Siinäpä taas tavoitetta.

Ps. Olen koukussa suklaa- ja jogurtti päällysteisiin parapähkinöihin… Pelastakaa mut!

Tää tauti ei halua mennä ohi ei sit millään. Kolme päivää tippu saikkua eli torstaina olis kova yritys palata sorvin ääreen. Saahan nähdä kuin käy. Viime yönä heräsin taas helvetinmoiseen kurkkukipuun. Buranaa naamaan ja odottelemaan sen tehoa. Heräilen tän flunssan takia varmaan miljuuna kertaa yössä millon ottamaan särkylääkettä, niistämään nenää ja hörppäämään vettä, kun suu on kuivunut kiinni. Lääkärin mukaan tää saattaa kestää useamman viikon. Great.

Syöminen on nyt vähän mitä sattuu, lähinnä semmosta napostelua. No, hyvä kun ees jotain. Sitten joskus kun pääsen palamaan salille, oon varmaan täysin lihaton ja laiha läski. Siinä onkin sit tavoitetta saada kaikki lihas takas 😀

Tänään oli pakko raahautua tonne -20 asteen subtrooppiseen ilmastoon ja käydä keskustassa ostamassa joulukortteja ja vähän ruokaa. Mikähän siinä on, että joka vuosi korttien lähettäminen jää viime tippaan!? Päätän joka kerta, et ens jouluna lähetän kortit ajoissa mut ei… Kauppareissulla pyörähdin nopsaan myös Kuopioon vasta avattuun Punnitse&Säästä-kauppaan. Haahuilin hyllyjen välissä varmaan puoli tuntia ennen kuin osasin päättää mitä ostaisin. Valinnan varaa on aivan liikaa! Kuopiolaisille tiedokse, että kyseinen pulju sijaitsee sokkarin takana Jim&Jillin vieressä. Kannattaa käydä tutustumassa. Kyselin jo vähän Mokkamestareiden sokerittomia siirappeja ja joulun jälkeen mahdollisesti niitäkin tulee valikoimiin. Tällä kertaa tyydyin varsin pieneen ostoskassin sisältöön.

 Cold Seasons Jogi teetä, sopii mulle tällä hetkellä kuin nenä päähän. Tee sisältää mm. inkivääriä, lakritsanjuurta, eukalyptusta, mustapippuria, kardemummaa, basilikaa ja appelsiinin kuorta ja liudan kaikkea muuta.

Naposteltavaksi vauva viikunoita (ihan jo nimen perusteella piti ostaa 🙂 ), luomu hampunsiemeniä sekä suklaa päällysteisiä parapähkinöitä.

Näillä mennään. Kaupasta vielä viinirypäleitä ja paleolasagneainekset. Jospa sitä jaksais laittaa ihan oikeeta ruokaa…

Vähän aikaa sitten lukasin loppuun aivan loistavan kirjan,  Mari Jungstedtin Aamun hämärissä. Olen lukenut kaikki kyseisen kirjailijan opukset ja kertaakaan en ole joutunut pettymään. Myös tässä, niin kuin aiemmissakin kirjoissa, tapahtumat alkavat murhasta. Tällä kertaa gotlantilainen rakennusfirman omistaja ja kahden lapsen isä löydetään Fårön leirintäalueen hiekkarannalta kuolleena. Miestä on ammuttu päähän ja sen jälkeen seitsemän kertaa vatsaan. Komisario Anders Knutas on lomalla, joten Karin Jacobsson pääsee johtamaan ensimmäistä isoa juttuaan. Myös toimittaja Johan Berg etsii sinnikäästi totuutta, samalla kun yrittää voittaa takaisin elämänsä rakkauden, Emma Winarven.

Jälleen kirja, joka täytyy lukea yhdeltä istumalta kannesta kanteen. Sitä ei vaan voi jättää kesken! Jungstedtin kirjoissa päähenkilöt pysyvät koko ajan samoina ja myös heidän tarinansa jatkuu ja kehittyy kirja kirjalta. Melkein kannattaa siis etsiä käsiinsä Jungstedtin ensimmäinen teos ja aloittaa siitä 🙂 Tarkempaa tietoa kirjailista ja hänen teoksistaan esim. täältä.

Hei, ette ikinä arvaa mitä miedän koira-rouva on alkanut harrastaa vanhoilla päivillään!

Roskapussi oli siis saanut eräänä kauniina päivänä kunnon kyydit. Ihanaa.

Niisk ja moi.