Herkkua banaanista.
Väsymyksestä huolimatta oli pakko saada upottaa sormet jauhoihin lauantaina. Alkuun ei ollut oikein mitään hyvää ideaa leivontaan, mut vähän aikaa nettiä selattuani löysin yhdestä mun lempiblogista, Yummy Bakerista, ohjeen banaanineliöihin. Nämä oli tosi helppoja tehdä ja hyviäkin vielä!
Banaanineliöt
- 5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl ruokasoodaa
- 0,25 tl suolaa
- 100g voita
- 3,5 dl sokeria
- 3 kananmunaa
- 3 keskikokoista kypsää banaania
- 1 tl vaniljauutetta
Kuorrutus
- 50g voita
- 200g maustamatonta tuorejuustoa
- 2,25 dl tomusokeria
* Pinnalle mantelilastuja
Sekoita yhdessä kulhossa vehnäjauhot, suola ja ruokasooda keskenään. Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä sokeri vaahdoksi toisessa kulhossa. Lisää voi-sokerivaahtoon kananmunat yksi kerrallaan koko ajan vatkaten. Muussaa banaanit mössöksi ja lisää taikinan joukkoon. Lisää mysö vaniljauute ja kääntele lopuksi jauhoseos taikinaan lastan avulla.
Kaada valmis taikina voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun) n. 25 x 35cm vuokaan ja paista 175 asteessa n. 25 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys ja anna jäähtyä vuoassaan.
Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöiset ainekset keskenään sekaisin parin minuutin ajan. Tarkista maku. Paahda mantelilastuja pannulla, kunnes ne saavat pintaansa hieman väriä ja alkavat tuoksua. Päällystä jäähtynyt kakku kuorrutteella ja ripottele jäähtyneitä mantelilastuja päälle. Leikkaa neliöiksi ja tarjoile.
Maanantaisin alkaa uusi (ja parempi) elämä.
Meidän viikonloppu oli ihan saatanasta. Suoraan sanottuna aika perseestä. Kukaan ei nukkunut kunnolla ja kaikki oli pahalla päällä. Tyttö kuumeilee edelleen ja yöt on olleet tosi katkonaisia. Nukuttiin muutama tunti yössä ja nekin puolen tunnin jaksoissa. Nyt yksi hyvin nukuttu yö takana ja elämä alkaa palautua raiteilleen. Vasta silloin sen huomaa kuinka tärkeää on saada riittävästi unta, kun sitä ei oikeasti saa. Nukkukaa siis ihmiset kunnon yöunet älkääkä roikkuko netissä yötä myöten. Kunnon yöunia ei korvaa mikään, nih.
Torstaina treeneissän tehtiin benchmark-treeninä Cindy. Voi perrrrrkele mikä treeni! Olin ihan paskana enkä ees puhelinta pystynyt kädessä pitämään. Jouduin laittamaan puhelimen pöydälle ja hoitamaan puhumisen pää puhelinta vasten 😀
Cindy eli 20 minuutin amrap:
- pull-ups x 5
- push-ups x 10
- airsquat x 15
- kierroksia 14 ja kädet auki
Näin ruudulla treeni näyttää helpolta, mut ei se sitä ole. Ekaa kertaa flunssan jälkeen pystyin jatkamaan treeniä koko ajan eteen päin vaikka sykkeet oli katossa. Aletaan olla siis kunnossa! Seiskakierroksen jälkeen jouduin skaalaamaan punnerrukset boxille ja kierroksen yksitoista jälkeen kädet aukes niin pahasti että leuat muuttui rengassouduiksi. Otti päähän aika huolella, koska kerrankin olisin pystynyt vetämään leuat loppuun asti perhosina! Miten te ihmiset saatte kädet pysymään kunnossa? Miten hoidatte kovettumia?
Tuo torstain treeni olikin viikon vika treeni. Perjantaina saatiin lapsivapaa ilta, kun anoppi otti tytön hoitoon ja me lähdettiin miehen kanssa katsomaan Jarkko Tammisen Stars Showta. Esitys oli loistava yhdistelmä stand uppia, musiikkia ja tanssia. Meitä oli neljän hengen porukka liikkeellä ja kaikki tykättiin showsta tosi paljon! Jos tulee mahdollisuus lähteä se katsomaan niin suosittelen ehdottomasti 🙂
Esityksen jälkeen haettiin väsynyt lapsi kotiin ja lauantaiaamuna olin niin väsynyt etten todellakaan jaksanut lähteä treeneihin vaikka mieli teki. Jos ajatus pelkän tangon maasta nostamisesta tuntuuylivoimaiselta niin ehkä silloin kannattaa jäädä kotiin lepäilemään? Jos jotain olen tässä vuosien aikana oppinut niin se on oman kehon kuuntelu. Senkin virheen olen aikoinani tehnyt, että lähdin treenaamaan aamulla vaikka olin ollut yön töissä ja hyvä kun pystyssä pysyin. Enää en ole niin tyhmä. Muutama ylimääräinen lepopäivä ei tee haittaa, päinvastoin.
Lauantaina huomasin vähien unien vaikutuksen: ärsytti, masensi ja peilikuvakin näytti karmealta. Olin lihava, laiska ja saamaton. Huono äitikin vielä. Kaikki kaatui niskaan ja itkeä tihrustin pitkin päivää. Söin miten sattuu (vaikka herkkupäivä olikin) ja olo oli entistäkin karmpeampi. Illalla kaaduin yhdeksän aikaan sänkyyn ja nukuin 12h putkella. Sunnuntaina elämä voitti 🙂
Tänään taas normiarkeen kiinni ja treenit odottaa! Tyttökin kävi täällä mun duunipaikalla lääkärillä ja saatiin lääkekuuri. Jospa hänelläkin alkais elämä hymyillä nyt ja olo parantua. On niin kovin raastavaa äidille katsoa kipeää ja itkevää lasta, kun ei pysty muuta kuin antamaan särkylääkettä, pitämään sylissä ja toivomaan parasta.
Näin maanantaina on taas hyvä aloittaa uusi elämä, olla ahkerampi ja parempi ihminen, syödä terveellisemmin ja ottaa paremmin läheiset huomioon. Tehdään tästä viikosta edellistä parempi, eiks jee? 🙂
Mitäs suunnitelmia teillä on alkavalle viikolle?