Mä olen yleensä suht tyytyväinen elämääni, mutta viime aikoina mua on alkanut ärsyttää, koska en ole oikeastaan missään erikoisen hyvä. Jo bodausvuosinani halusin kovasti kisata, kasvaa ja kehittyä, mutta ei. Kroppa vaan ei ollut samaa mieltä. Vaikka kuinka kovaa treenasin ja söin millin tarkasti niin tietyt lihasryhmät vaan laahasivat jäljessä eivätkä suostuneet yhteistyöhön. Sitten tuli aika kun vaihdoin crossfitiin ja alkuhan oli yhtä huumaa kun tekniikat kehittyi ja treenipainot nousivat. Kroppa muuttui siinä sivussa naisellisempaan muotoon ja tykkäsin siitä kovasti. Sitten alkoi sairastelua ja kehitys loppui kuin seinään.

Wallballien tilalla kb frontsquat.

Nyt olen tullut siihen pisteeseen tätä omaa touhua miettiessäni, että mä taidan oikeasti olla vaan aika helvetin keskinkertainen urheilija eikä se siitä muuksi muutu vaikka kuinka yritän. Olen vierestä katsonut ja ihmetellyt kuinka vasta vähän aikaa treenanneet ovat pyyhkineet voimatasoissa ja treeneissä mun ohi. Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut kaikkeni ja silti. Olen aina vain keskinkertainen. En erityisen hyvä missään, mutta en ihan susipaskakaan. Haluaisin tulevaisuudessa kisata crossfitissä ja leikilläni olen sanonut tavoitteekseni vuoden 2023 Karjalan kovin mastersit. Mutta tiedättekö mitä? Ei se mitään leikkiä ole ollut. Mun kehitys on niin saatanan hidasta, että hyvällä tuurilla ja kovalla treenillä mun tempaustulos on ehkä 35kg tuona vuonna ja 50kg raja ylitetty clean & jerkissä.

Box overseja.

Olen vihdoin ja viimein myöntänyt sen, että halu ja todellisuus ei todellakaan kävele käsikädessä. Vaikka kuinka tahtoisin olla hyvä niin en sitä vain ole. Joistakin ei koskaan kuoriudu huippu-urheilijaa, ei edes lahjakasta harrastajaa. Nämä sairastelut ja loukkaantumiset tuskin ainakaan helpottaneet mun tilannetta ja olkapää on pistänyt osan treeneistä nyt jäihin. Olkapäässä on ilmeisesti joku limapussin tulehdus ja paranemisaika melko pitkä. Peukalon jänteestä löytyi hyvälaatuinen rappeumasairaus että näillä nyt mennään eteenpäin sen verran kun päästään.

Olishan se mukavaa kun olis rakastamassaan lajissa parempi kuin mitä on. Vituttaa olla vain keskinkertainen. Se käy luonteen päälle ja pahasti.

Illalla taas olemaan aktiivisesti keskinkertainen. Juoksutreenit. Hate it.

Olin eilen Akvamariinin järjestämässä ruokatapahtumassa nimeltä Food for media. Tapahtumassa esiteltiin kauden uutuuksia ja paikalle saapuneet saivat maistella ja testailla toinen toistaan herkullisempia ruoka-annoksia. Minä hyppäsin aamulla bussiin ja köröttelin yhdessä Maijun kanssa Etelärantaan hotelli Palaceen. Siellä treffasin vielä Katrin, jonka kanssa lähdettiin kiertelemään pöytiä ja syömään itsemme pinkeiksi (ei väriltään vaan vatsan koolta).

Pääsin fanittamani Hans Välimäen kainaloon <3

Tiedätte varmaan tämän mun ruokainnostuksen ja rakkauden ruuanlaittoa ja leipomista kohtaan? Tällaiset tapahtumat ovat mun taivas! Just kun ehdin marista etten koskaan bongaa mitään uutuuksia kaupoissa niin pääsinkin tarkastelemaan niitä varsin läheltä. Tulen varmasti tapahtumasta ja tuotteista puhumaan jatkossakin, mutta tässä kuvia aamusta. Ja niitä ei ole sitten ihan vähän…

Aloitettiin kierros Parmegiano Reggianon pöydästä, jossa saimme maistella ihanan voimakkaan makuisia juustoja, parman kinkkua sekä hunajamelonia. En ole koskaan aikaisemmin tällaista yhdistelmää maistanut ja se harmittaa suunnattoman paljon. Aivan mielettömän rikas makupläjäys! Täytyy joskus tehdä kotiin näistä vaikka lauantai-illan alkupalalautanen 🙂 Seuraavaksi mentiin Lidlin pisteelle ja minähän olin suurena Lidl sekä Hans Välimäki fanina aivan täpinöissäni. Hans oli taikonut maisteltavaksi kolme eri annosta. Kaikki hilppeet ei kyllä siinä herkutellessa jääneet mieleen, mutta yhdessä oli chorizomakkaraa ja vähän italiansalaatin tyyppinen salaattiratkaisu. Kahdessa muussa oli kanaa sekä pulled beefiä. Olisipa mukavaa saada nuo Hansin taikomat reseptit myös itselleni! Kaikki annokset nimittäin olivat järjettömän maukkaita! Lidliin on myös tulossa Finlaysonin tekstiilejä myyntiin ja ainakin mun mielestä kuosi on varsin leikkisä ja hauska. Just mun tyyliä 🙂

Apetitin pöydässä oli tarjolla mehukasta lohta ja uusia pehmeän pippurisia muurikkakasviksia (saa pakasteena). Noita kasviksia täytyy ostaa joskus itsellenikin. Sopis erittäin hyvin juurikin viikonlopun ruualle. Tai miksi ei viikollekin jos haluaa spessuhyvää 😉 Tuollaisia vartaita voisi myös tehdä joku kerta. Täytyy vaan hommata varrastikkuja!

Myllyn Paras oli taikonut herkullisia leipiä lehtitaikinasta, tuorejuustosta, juustosta ja paprikasta sekä pikkuleipiä suklaisesta taikinasta. Tällaiset sopii hyvin esim. juhliin! Helpottaa urakkaa aika paljon kun ymmärtää käyttää myös puolivalmisteita. Mä teen aika usein piirakat valmiiseen piirakkapohjaan, koska maultaan ne on mun mielestä ihan yhtä hyviä kuin itse tehdytkin. Juustoportilla käytiin hörppäämässä smoothiet!

Pirkan pisteellä maistoin jotain mistä en olis ikinä uskonut tykkääväni, nimittäin tuorejuustotäytteisistä paprikoista! Niiden kanssa oli coctailtikkuun laitettu antipastoleikkelettä sekä basilikaa. Oli yhtä hyvää kuin Parmegiano Reggianon tarjoilut! Oh lord, pitääkö jos ens viikonloppuna värkätä jotain tämmösiä…

Meiran pisteellä maisteltiin pähkinöitä ja siitä siirryttiin Alprolle jogurttikesteille! Noi Alpron uudet maut manteli ja kookos on mun mielestä todella hyviä ja oon niitä tässä lähiaikoina tuhonnutkin useamman purkin. Dansukkerilla saatiin maistaa vähän erikoisempaa hilloa jossa oli mansikkaa, inkivääriä, hillosokeria sekä thai-basilikaa. Tosi jännä, mutta hyvällä tavalla 🙂 Voisin tehdä samanlaista itsekin.

Mites se makea puoli? Viihdyin niidenkin parissa vähän turhan hyvin 😀 Saatiin maistella toukokuussa kauppoihin tulevia Ekorrens ekologiskan luomunameja ja noi lakut vihreässä pussissa oli mun suosikkeja! Pyrexillä kävin ihastelemassa lasisia leivontakulhoja, mutta muffinsia unohdin maistaa 🙁 Ajattelin jättää sen ihan viimeiseksi ja sit se vaan jäi. No ehkä ihan hyvä niin 😀 Hotelli Palace tarjoili muhkeita kakkutikkareita ja Perhon ravintolakoulun oppilaat olivat loihtineet todella hienoja jälkiruokia, joista tuo tötterö kera kukan oli jonkinlainen jogurttimousse. Voi kun saisi ohjeen jostain!

Kuten kuvista ja innostuksestani voi päätellä niin tämä tapahtuma oli kuin mulle luotu! Tietysti tuota syömispuolta olis voinut vähän rajoittaa, mut…. herkkuperse mikä herkkuperse!

Herkkuperse x 2.

Miltäs tällainen tapahtuma teistä vaikuttaa? Näkyykö mitään mielenkiintoista kuvissa?