Kaapit pullollaan erilaisia purkkeja ja purnukoita. Suurin osa niistä on miehen hankkimia lisäravinteita, mutta löytyy meidän kaapista myös  munkin ihkaomia purkkeja. Ostan nykyään aika harvoin mitään superfoodeja tai lisäravinteita ja nekin harvat jotka ostan, hankin aina samasta paikasta ja samanmerkkisinä. En jaksa enää testailla miljoonia eri merkkejä vaan käytän niitä vanhoja hyväksi havaittuja tuotteita.

Mun osalta superfoodkausi on jo ehkä pikkasen mennyt ohi. Olen huomannut etten tarvitse miljoonaa erilaista jauhetta päivittäiseen käyttöön. Ainoat mitkä mulla on ihan oikeasti vakituisessa käytössä ovat erilaiset viherjauheet ja näiden lisäksi superfoodeihin luokiteltavat chia-siemenet sekä maca-jauhe harvakseltaan (suomen metsistä löytyvien superfoodien lisäksi!). Mulla oli hetken aikaa taukoa kaikista viherjauhoista, mutta viime viikolla mun alkoi ihan rehellisesti tehdä mieli viherjuomaa! Koskaan aiemmin tällaista fiilistä ei ole ollut. En sitten tiedä oliko tämä joku kehon oma signaali, että nyt puuttuu elimistöstä jotain tärkeää (semidarralla tuskin oli osuutta asiaan 😀 ) Viherjauheissahan on paljon vitamiineja, antioksidantteja sekä mineraaleja ja niiden sanotaan mm. puhdistavan kroppaa. Mulla on tapana sekoittaa chlorellaa tai spirulinaa ihan vaan veteen ja sekaan saatan heittää pikkasen suolaa tai puristaa sitruunaa. Tämän sekoituksen olen viimeisen viikon ajan taas kulauttanut ensimmäisenä aamulla. Ihme tunne kun oikein tekee mieli viherjuomaa joka aamu!? Ei ollenkaan mun tapaista… Viherjauheista hyvä artikkeli Tikiksellä, kannattaa lukea!

Mulla on itselläni käytössä tällä hetkellä hyvin pitkälti yhteistyökumppanini Nu3:n tuotteita sekä lisäksi pari duunikaverilta hankittua viherjauhetta. Hänelle kun ei vihreet maistuneet 😀 Käytättekö te viherjauheita ja oletteko kokeneet niistä jotain hyötyä? Vai onko ihan huuhaata?

Koko viime viikko meni mietiskellessä elämää. Pysähdyn aika ajoin miettimään missä mennään ja mitä asioita on meneillään mun elämässä. Mitkä on hyvin ja mitkä ehkä vaatisivat enemmän panostusta. Mulla on aikakausia jolloin innostun jostain asiasta yli kaiken ja panostankin siihen todella paljon. Viime aikoina panostuksen kohteena on ollut blogi ja olen pyrkinyt postaamaan parikin kertaa päivässä. Blogin kirjoittaminen on mulle intohimo, mutta huomasin kirjoitusflown haihtuvan, kun hommasta tuli liian systemaattista ja vakavaa. Mulle tuli suorastaan pakkomielle postata joka päivä kaksi kertaa ja olin todella pahalla päällä jos en saanut kotona kirjoitettua illalla mitään. Tuntui kuin en olisi saanut mitään aikaiseksi koko päivänä.

Viime viikolla mietin asioita uudestaan ja aloin laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen. Ensin tulee totta kai perhe, toisena treenit ja vasta kolmantena blogi. Tämä on mulle rakas harrastus, mutta jos alan kirjoittamaan blogia liian tosissani niin siitä katoaa ilo. Tarkoituksena on jatkossa ylläpitää postaus per päivä tahtia ja viikossa pidän ainakin yhden vapaapäivän jolloin en kirjoita ollenkaan. Kun jätin iltapostaukset pois niin aikaa jäi yllättäen monelle muulle asialle: lukemiselle, kokkaamiselle (entistä enemmän!), ulkoilulle, lihashuollolle, tytön kanssa puuhastelulle ja ihan vain olemiselle. Totta kai jos fiilistä vaan on niin sitten saatan kirjoitella useammankin kerran päivässä. Mikäänhän ei ole kiveen kirjoitettua, mutta hommasta ei saa tulla pakkopullaa.

Treenien osalta tavoitteet ovat nyt korkeammalla kuin koskaan. Pikku hiljaa pudottelen muutaman kilon painoa ja samalla parantelen peruskestävyyttä. Treenejä saattaa jatkossa tulla 1-2 enemmän viikossa kuin aikaisemmin. Tämä on vielä vähän työn alla. Kun perheessä on kaksi aktiivisesti treenaavaa niin aina ei voi mennä oma nenä edellä. Viikot täytyy suunnitella yhdessä ja välillä on pakko joustaakin. Tytön kanssa olisi kiva myös päästä harrastamaan jotain, mutta vielä ei ole löydetty sopivaa juttua. Toivotaan, että lunta tulisi ainakin kunnolla niin päästäisiin opettelemaan hiihtämistä ja luistelua!

Mulla on tällä hetkellä unelmia ja haaveita enemmän kuin pitkään aikaan ja monelta elämän osa-alueelta. Jokainen näistä vaatii oman aikansa toteutua ja on pakko alkaa priorisoimaan ajankäyttöä entistä enemmän. Se tulee varmasti näkymään myös täällä blogin puolella jollain tapaa 😉 Unelmissahan on se hienous ettei ne maksa mitään! Parhaimmillaan niistä saa parannusta ja uusia ihania asioita omaan elämään ja juuri niitä mä tällä hetkellä haenkin.

Onko teillä tällä hetkellä jotain suuria haaveita tai unelmia?

Ps. Mä kyykkäsin eilen uuden PR:n, 90kg nousi niin että napsahti! Oon ihan fiiliksissä vieläkin 😉