Kerroin teille vähän aikaa sitten, että olen jo kauan kärsinyt selittämättömistä vatsaoireista. Vatsa oli koko ajan sekaisin eikä mikään pysynyt sisällä. Oli vatsakipuja ja kauheaa väsymystä, kaikenlaisia omituisia oireita. Välillä vatsa oli ihan kunnossa kunnes taas tilanne räjähti käsiin. Saatoin kärsiä viikonkin oireista yhtämittaisesti ja pahimmillaan ne olivat aina aamulla. Menin lääkäriin ja minulle määrättiin paljon erilaisia kokeita, joiden tulosten mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa. Valkosoluarvot olivat ainoat, jotka olivat koholla. Lääkäri kehotti pienen haastattelun jälkeen kokeilemaan kahvitonta elämää ja niinhän minä sitten tein. Jätin kahvin pois elämästäni siltä istumalta ja hetkeäkään en ole katunut.

Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Oikeastaan aika paljon. Ensimmäinen päivä oli toki tuskainen, mutta selvisin siitä hammasta purren ja buranan voimalla. Periksi en aikonut antaa vaikka mikä olisi! Sitä seuraavan päivänä homma alkoi jo rullaamaan. Heräsin virkeänä ja keittelin itselleni teetä. Haluan juoda jotain lämmintä aamulla, joten tee oli minulle enää ainoa hyvä vaihtoehto. Vatsa on ollut ihan normaali koko tämän ajan. Ei minkäänlaista oiretta tai oikkua. Ei vatsakipuja eikä väsymystä. On oikeastaan aika jännä olotila, kun ei väsytä missään vaiheessa päivää. Olo on energinen ja mieli kirkas. Aikaisemmin aamut olivat yhtä tuskaa, koska en herännyt millään ennen kuin sain kupillisen kahvia.

Join kahvia ennen muutaman kupin päivässä: aamulla heräämisen jälkeen, aamupäivällä töissä ja iltapäivällä töissä tai kotona. Aina kun alkoi väsyttämään otin kahvikupin käteen, koska sillähän se väsymys lähtisi. Noh, enää ei tarvitse kahvia juoda sen vuoksi, että väsyttää, koska sitä väsymystä ei enää tule. Jännää! Välillä olen miettinyt, että uskaltaisinko ottaa kahvilassa jonkin kivan kahvijuoman, mutta toisaalta miksi ottaa riskiä? Enää ei tarvitse miettiä kauppaan mennessä, että missähän täällä on wc kun kohta tulee kuitenkin lähtö. Eipä ole enää sitäkään ongelmaa! En ole kaivannut kahvia ensimmäisen päivän jälkeen eikä kahvin tuoksu saa minussa minkäänlaisia tuntemuksia aikaan. Eipä voi kuin miettiä minkälaista myrkkyä kahvi oli minun vatsalleni…

En voi kuin suositella kahvitonta elämää!

Joko alkaa tulla mifut, härkikset ja nyhtökaurat korvista? Mä söin juuri viisi päivää putkeen härkis-italianpataa, joten se alkaa ainakin olla loppuun taputeltu aihe hetkeksi. Ei muuten tee mieli! Mifusta kokkailin jos jonkinlaista saatuani Valiolta kattavan keon erilaisia mifuja ja mun makuun mifu on ollut varsin jees. Mifu ei sellaisenaan maistu juuri miltään, mutta hyvin maustettuna ja muun ruuan seassa se on oikein hyvä raaka-aine. Omaksi suosikkikomboksi on muodostunut mifu-sipulipaistos, jossa on käytännössä vain paljon pannulla paistettua sipulia kera hyvin maustetun mifun. Toimii hyvin uunipaprikoissa sekä kasvissosekeittojen kaverina!

Spagetti Mifunese (8 annosta)

• 2 sipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• öljyä tai voita paistamiseen
• 2 tlk tomaattimurskaa
• 5 dl kasvislientä
• ripaus sokeria
• mustapippuria ja suolaa
• 2 pkt Mifu-ruokaraetta välimeren tomaatti makuna
• spagettia syöjien mukaan
• tuoreita yrttejä & juustoraastetta pinnalle

Kuori sipulit ja porkkanat. Raasta porkkanat raastimen hienolla terällä. Hienonna sipulit. Kuullota kasarissa öljyssä tai voissa. Lisää loput ainekset Mifu ruokaraetta lukuunottamatta. Keitä kannen alla 30 – 60 min. Pidempi keittoaika tiivistää kastikkeen makuja ja tekee siitä maukkaamman.

Lisää Mifu ruokarae, kuumenna. Tarjoa keitetyn spagetin kanssa. Viimeistele hienonnetuilla yrteillä ja juustoraasteella.

Alkuperäisen reseptin löydät täältä. Allekirjoittanut hieman sovelsi sitä 😉 Itse tein ohjeen puolikkaana. Makoisia mifu-hetkiä!