Jo vuosia mua on jokin estänyt tekemästä asioita. Se jokin on epäonnistumisen pelko. Olen jättänyt asioita tekemättä sen vuoksi, että pelkään epäonnistuvani. Olen tiennyt jo pitkään, että tuosta tunteesta täytyy päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En voi koko elämääni pysyä mukavuusalueella ja huomaamatta olen itseasiassa osa-alua kerrallaan ottanut tilanteen haltuun. Nyt olen päättänyt selättää viimeisetkin möröt. Miksi juuri nyt? Ehkä siksi, että olen jo epäonnistunut elämäni aikana riittävän montaa kertaa ja huomannut ettei elämä siihen lopu, päinvastoin. Jokainen meistä epäonnistuu joskus. Olisi outoa jos ei epäonnistuisi!

Pelkäsin pitkään esiintymistä ja välttelin sitä kaikin keinoin. Sitten aloin kirjoittamaan blogia ja ottamaan kuvia. Esiintymistähän sekin on tavallaan. En ole mallina vieläkään kovin luonteva eikä minusta sellaista varmasti koskaan tulekaan. Pääasia, että kuvat ovat ihan ok ja menevät oman seulani läpi. Viime aikoina olen kunnostautunut myös vlogimaailmassa (tästä mun vlogiin) ja viimeisetkin esiintymispelot ovat kaikonneet. Videolla osaan olla luontevampi kuin kuvissa ja se on aika outoa! Olen sitä mieltä, että ihminen voi päästä peloistaan eroon ja kehittyä asioissa, jos vain oikein kovasti haluaa. Toisilla nämä tapahtuvat luonnostaan ja pikku hiljaa ja toiset joutuvat tekemään tosissaan töitä niiden eteen. Omalla kohdallani sekä että. Esiintymispelon olen selättänyt huomaamattani, mutta yksi pelko on vielä jonka eteen joudun tekemään oikeasti töitä ja se on epäonnistumisen pelko.

Olen halunnut jo vuosia osata tehdä kaikenlaisia remonttihommia kotona ja muutenkin tehdä asoita käsillä. Olen pikku hiljaa opetellut käsitöitä ja nyt pitäisi ottaa haltuun vielä erilaiset kodin nikkaroinnit. En tiedä miksi olen pelännyt niiden opettelua niin paljon etten ole halunnut edes alkaa opettelemaan. Syynä ei voi olla mikään muu kuin epäonnistumisen pelko. En uskalla edes aloittaa, koska olen varma että pyllylleen menee ja sanomista tulee. Nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa silläkin uhalla, että epäonnistun ja joudun tekemään koko homman alusta. Kysyin joskus töissä eräältä asiakkaalta, joka harrastuksenaan remppaa asuntoja, että mistä kannattaa aloittaa. Hän sanoi, että rohkeasti vain tekemään. Hän itsekin on oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurin sysäys tälle koko asialle oli isäni kuolema 1,5 vuotta sitten. Isä oli todella taitava kirvesmies, joka osasi mitä vain. Ihailin isän käden taitoja jo pienenä tyttönä ja halusin oppia yhtä taitavaksi kuin hän. Kun isä kuoli, totesin että nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa jossittelu ja epäröinti. Ehkä teille tällainenkin olisi ihan pala kakkua, mutta ei minulle. Jokaiselle meistähän on ne omat mörkömme. Noh, päätin aloittaa pienellä mutta haastavalla projektilla eli tytön huoneen laitolla. Eilen revin tapetit seinästä ja tänään raahasin miehen Bauhausiin ostamaan tapetointi tarvikkeita. Tänään on vuorossa seinän kittaus ja myöhemmin ensi viikolla hiominen. Koko homma kulminoituu ensi viikon loppuun jolloin ryhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni tapetointihommiin.

Vaikka epäonnistuisin, jatkan silti!

Paistettu banaani-maapähkinävoipuuro – vaihtoehto leivälle!

Tällä viikolla mun normaali aamupala on kyllästyttänyt kovasti ja kaipasin siihen taas vaihtelua. Kaurapuuroa en aamuisin kykene syömään keitettynä, joten ajattelin josko paistettu versio toimisi taas. Ja kyllähän se toimi! Tein joskus niin paljon viljattomia leivonnaisia joihin tuli yhdeksi raaka-aineeksi banaania ettei banaani ole vähään aikaa maistunut muuten kuin riisikakun päällä tai smoothien seassa. Annoin sille kuitenkin tässä tapauksessa tilaisuuden ja uunissa paistetun puuron seassa sillä on oikein mukava makeutta tuova vaikutus. Banaani ei ole tässä puurossa missään nimessä liian hallitseva maku! Itsehän rakastan maapähkinävoita valtavasti ja olen saanut tartutettua saman hulluuden myös lapseeni. Eilenkin lusikoitiin kilpaa maapähkinävoita suoraan purkista. Meille ostetaan nykyään ihan suosiolla kilon pönttöjä maapähkinävoita, koska se on niin hyvää! Yritän pitää tämän hulluuden hallinnassa ja syödä Maximissaan lusikallisen päivässä. Onneksi tämän aamupalan sekaan sai lusikoida pähkinäistä herkkua kunnolla ihan luvan kanssa 😉 Parasta!

Itse tykkään uunissa paistetuissa puuroissa paistaa ne aika kovaksi ja ”kuivaksi”. Silloin puurossa on kivan rapsakka koostumus ja näistähän voi pienellä fiksaamisella tehdä vaikkapa välipalapatukoita! Jos tahdot puurosta mieluummin löysempää niin lyhennä annettua paistoaikaa hieman.

Paistettu banaani-maapähkinävoipuuro

• 4,5 dl kaurahiutaleita
• 2 banaania
• 2,5 dl kauramaitoa tai muuta maitojuomaa
• 1 tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa
• 1 tl kanelia
• ripaus aitovaniljajauhetta
• 2 rkl maapähkinävoita + lisää päälle

Laite uuni lämpenemään 175 asteeseen. Voitele uunin kestävä vuoka (minulla n. 10 x 25 cm) voilla tai kookosöljyllä.

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Muussaa toinen banaaneista haarukalla ja kaada kuivien aineiden sekaan. Lisää kauramaito ja maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Kaada puuroainekset uunivuokaan ja paista keskitasolla noin 30 minuuttia. Anna puuron jäähtyä hetki. Viipaloi päälle toinen banaani ja pirskottele maapähkinävoita päällimmäiseksi reilulla kädellä. Nauti aamu-, väli- tai iltapalaksi. Hyvää on!

Onko uunipuuro teidän juttu? Entä onko banaani-maapähkinävoipuuro tuttu tai jokin sen variaatioista?

Tsekkaa myös:

Mustikkapullapuuro

Sweat dreams -puuro

Riisipuuro crock potissa

Ellan täyteläinen kookospuuro

Suklainen purnukkapuuro

Täyteläinen puolukkapuuro

Suklaa-maapähkinävoipuuro