Kaikilla meillä on asioita joita pelkää. Toisilla pahoja ja toisilla vähän lievempiä, mutta jokaisella niitä on. Kohtaan pelokkaita ihmisiä päivittäin työssäni. Pelkoa on ääripäästä toiseen eli lievää hermostumista ja aivan hysteeristä pelkoa. Omassa ammatissani pelkopotilaiden kanssa täytyy osata työskennellä ja yritänkin omilla toimillani saada asiakkaalle hyvän kokemuksen aikaiseksi. Jos voin jollain tavalla lieventää asiakkaan pelkoa, teen sen. Mulla käy asiakkaana muutama pelkopotilas, jotka eivät suostu enää muille labranhoitajille menemään. Näiden asiakkaiden kanssa on pitkä historia ja luottamusta on kasvatettu kerta kerralta. On todella surullista, että joku toinen voi omilla tekemisillään murtaa luottamuksen minkä minä olen pelkopotilaan kanssa saavuttanut. Ei siihen tarvita kuin yksi epäonnistunut kerta ja pelko on taas päällä. Tämän todistin aivan hetki sitten.

Mulla on suhteellisen paha korkeanpaikan kammo ja riittää, kun nousen mökillä junasta ritiläportaita ylös niin alkaa pyörryttää ja maailma vilisemään silmissä. Yritän siitä huolimatta aina kävellä rappuset, jotta jonain päivänä pääsisin pelosta irti. Viime keväänä kävin työkavereiden kanssa kiipeilemässä Talmassa ja meinasin jänistää aika monella pisteellä, mutta niin vain sain itseäni niskasta kiinni ja sysättyä pelon syrjään. Pelon voittaminen on aika mahtava tunne eikä sitä voi ymmärtää kuin ihminen, joka on kokenut saman. Niin kuin ei itse pelkoakaan. Harva pystyy kuvittelemaan esim. miten neulakammoinen kokee verinäytteenoton ellei sitä näe vierestä. Ihminen voi olla aivan paniikissa, hysteerinen, hikinen ja lakananvalkoinen jo sisälle huoneeseen tullessaan. Ei siinä auta sanoa vain ”kyllä se siitä” tai ” ei aikuinen ihminen voi pelätä”. Näitäkin nimittäin olen kuullut sanottavan pelkopotilaille. Asia täytyy käydä rauhallisesti keskustellen ja hellästi tsempaten läpi. No, minulla on omat keinoni tähän, mutta ei siitä sen enempää 😉

Tytön syntymän jälkeen minulla on ollut suunnaton pelko gynekologisiin tutkimuksiin. Jouduttiin käymään Kätilöopistolla viikkoa ennen tytön syntymää ja lääkärinä sattui olemaan ehkä maailman kovakouraisin ja -näppisin nainen. Meinasin pillahtaa itkuun, kun huomasin että samainen lääkäri oli vuorossa, kun synnytys alkoi. Ja taas hän rusikoi paikkani muussiksi. Ihan kuin ei olisi jo valmiiksi ollut tukalaa olla. En ymmärrä miten toinen nainen voi käsitellä naisia tuolla tavalla. Siitä naisesta oli empatia kaukana. Tämän ihmisen ansiosta mulle jäi järkyttävä pelko kaikkia alapäähän suuntautuvia toimenpiteitä kohtaan ja skippasin sen vuoksi mm. 30-vuotis papa-kokeen kokonaan. En vain pystynyt menemään. Typerää, tiedän, mutta en vai kyennyt.

Täytyin tämän kuun alussa 35-vuotta ja sain jälleen kutsun papa-kokeeseen. Mielessä kävi saman tien, että en todellakaan mene, mutta tiedän myös kuinka paljon nykyään on mm. kohdunkaulansyöpää, joten päätin rohkaistua. Päivä läheni ja jännitys kasvoi. Mulle sattui vielä vapaapäivä kyseiselle ajankohdalle, joten sain mennä paikan päälle ihan rauhassa. Jännitin omaa vuoroani ihan älyttömästi ja kun mun vuoroni tuli, kävelin tärisevin askelin huoneeseen sisään. Jos jotain olen tässä vuosien varrella oppinut niin sen, että aina pitää kertoa jos pelkää. Niinpä vuodatin koko tarinani sairaanhoitajalle, joka hoiti tilanteen todella hienosti. En huomannut koko toimenpidettä, koska hän jutteli koko ajan rauhallisella äänellä ja kysyi moneen kertaan olenko kunnossa. Minä alan nimittäin selittämään ihan ihme juttuja aina kun pelkään tai olen todella hermostunut. Niin kävi tälläkin kerralla. Koko homma meni niin hienosti kokonaisuudessaan, että seuraavan kerran jännitän ehkä vähän, mutta en pelkää. Huh, mikä helpotus!

Kukka-bomber täältä // farkut täältä // kengät ostettu duunikaverilta.

Onko sulla  ollut joku pelko, josta olet päässyt yli? Tai onko sinulla jokin asia, jota pelkäät suunnattomasti?

Asiaan liittyen, käypäs tsekkaamassa mun uusin video, jossa puhun postauksessakin käydyistä asioista! Mun muita videoita pääset katsomaan tästä. Muista tilata myös kanava, se ei maksa mitään 😉

Edellinen postaus: Viikon 6 ruokapäiväkirja – En voi jatkaa enää näin

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Poikkeuksellisesti viikon 6 ruokapäiväkirja tulee vasta näin sunnuntaina. Olin koko eilisen päivän niin väsynyt, että lupauksestani huolimatta en kyennyt koko päivänä edes ajattelemaan blogin avaamista. Ihme päivä kokonaisuudessaan, kun oikein mitään en jaksanut tehdä. Tällainen päivä kun tulee eteen niin täytyy vain levätä, ei siinä muu auta! Olen huomannut, että mun ruokavalio vaan lipsuu koko ajan vanhaan malliin ja viidestä pudotetusta kilosta jo kolme on tullut takaisin. Ei siis mene ihan suunnitelmien mukaan tämä homma. Se on vain pakko uskoa etten voi syödä miten sattuu, jos mielin pitää dieetin tulokset hallussa edes joten kuten. Huomaan, että vanha raskas olo alkaa hiipiä takaisin ja housun vyötärö kiristää ikävästi. Eihän tämä mikään maailman loppu toki ole, mutta ärsyttää suunnattomasti. Tiedän miten mun pitäisi syödä ja olla, mutta kaikki tämä on niin helppoa unohtaa. Tulipahan taas hyvä muistutus asiasta ja nyt täytyy vähän skarpata varsinkin arkiruokailuissa. Itselleni sopii hyvin 80/20 tyyli, mutta nyt ollaan oltu kaukana siitä. Ei, en ole mikään nipo ruuan suhteen, mutta en myöskään halua luisua vanhaan tyyliin, jossa leipää puputetaan jatkuvasti ja hiilaria muutenkin liian kanssa. Ei, myöskään hiilari ei ole pahasta, mutta oma kroppani ei vain sitä kestä liikaa syötynä. Kaikki ylimääräinen kertyy suoraan vyötärölle, jonne onkin jämähtänyt jo varsin mukavat jenkkikset. Noh, ei muuta kuin uutta viikkoa kohti hiukka viisaampana taas!

Viikon 6 ruokapäiväkirja

MAANANTAI

Töissä 12-20

7.15 kauraleipää juustolla ja kananmunalla, Valion vadelmagurttia mustikoilla ja pähkinöillö + teetä gheellä

11.00 smoothie, jossa banaania, avocado, marjoja, pinaattia, kuorittuja hampunsiemeniä, heraa ja kauramaitoa

14.30 itse tehty tonnikalasalaattia ja runebergin torttu

18.00 kaksi riisipiirakkaa kalkkunaleikkeellä

21.15 Valion proteiinivanukasta ja pähkinöitä

TIISTAI

Töissä 7.30-15.30

5.20 munia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja maapähkinävoilla

14.45 hera ja banaani

16-17.30 treeni salilla

treenin aikana malto ja bcaa, ja treenin jälkeen palkkari

18.45 Kokkikartanon naudanlihapata ja vihanneksia + R-kioskin paleomehua

21.00 omena

KESKIVIIKKO

Vapaapäivä

9.00 kauraleipää juustolla ja paistetulla munalla, Valio vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä + teetä gheellä

12.30 marjasmoothie

16.30 Ärrän falafel wrap, mango-kvinoapuddin ja teetä gheellä

19.30 kasvissosekeittoa raejuustolla

TORSTAI

Töissä 7.30-15.30

5.20 paistettuja munia, hapankaalia, vihanneksia ja teetä gheellä

11.00 puuroa marjoilla ja cashewtahnalla

15.00 banaani ja hera

16-17.30 treeni salilla

treenin aikana malto+bcaa ja jälkeen palkkari

19.00 edellisen päivän kasvissosekeittoa jauhelihalla ja riisipiirakka

21.15 omena

PERJANTAI

Töissä 10-18

6.20 munia ja vihanneksia, teetä gheellä

11.30 Picnicin lohi-fetasalaattia

16.00 Lidlin bcaa-juoma ja Tupla+ protskupatukka salmiakin makuisena (oli hyvää!)

19.30 tortillapizza, jossa jauhelihaa, ananasta ja juustoa + päällä vielä punasipulia ja avocadoa

21.30 omena

LAUANTAI

Töissä 10-15

6.00 cornflakeseja, marjoja ja teetä gheellä

7-9 treeni salilla

treenin aikana malto + bcaa ja jälkeen palkkari

11.00 riisiä, kanaa ja vihanneksia

13.30 bcaa-juoma ja possumunkki (hain koko meidän työporukalle)

16.15 kauraleipää päällisillä ja teetä

puolet pätkis-levystä

19.30 itse tehtyjä hamppareita kaksi kappaletta

Ainon mustaherukka-valkosuklaajäätelöä

SUNNUNTAI

10.15 kauraleipää juustolla ja kananmunalla, Valion vadelmagurttia marjoilla ja pähkinöillä, teetä gheellä

14.30 anoppilassa rankalaisia ja lankkuperunoita, possunlihaa ja vihanneksia

teen kanssa pala kääretorttua

piti mennä salille, mutta olin niin väsynyt, että jätin väliin ja päätin pitää koko seuraavan viikon kevyenä

18.30 Kokkikartanon havaijinleika ja juustoperunat

21.00 omenaa ja pähkinöitä

Näin kun katselen itsekin kuvia mitä olen viikolla syönyt, niin kyllähän noista huomaa että aika paljon on kaikkea ”ylimääräistä”. Tällä viikolla käynnistän taas treenit ja eiköhän tämä jumalaton turvotuskin ala laskemaan ja kunnon ruoka maistumaan paremmin. Ainahan mulla on kevyellä viikolla tällainen fiilis ja treenaamaan palaaminenkin on todella hankalaa. Ei huvittaisi ei sitten yhtään! En kuitenkaan halua orjuuttaa itseäni taas ruokavaa´alle, vaan jatkaa samalla rennolla otteella, mutta ehkä kuitenkin vähän siistimmällä linjalla kuin viime viikot 😀

Miltäs viikon 6 ruokapäiväkirja näyttää?

Edellinen postaus: Ystävänpäivän rocky road

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka