Minä liikutun todella helposti. Joka päivä jostakin asiasta. Elämäntarinasta radiossa. Vauvan syntymästä televisiossa. Herkästä laulusta. Töissä saaduista kehuista. Lääkärillä. Bussissa. Kotona. Ihan missä vain ja ihan joka päivä. Se on välillä aika raskasta, koska se tuntuu todella nololta. Ei ole montaa päivää, kun luin töissä uutisen syöpäsairaasta äidistä. Kuvittelin itseni hänen tilalleen ja itkuhan siinä tuli, kun aloin miettimään, että hän ei lapsensa kouluun menoa saati varttumista. Itse asiassa kun kirjoitin juuri äskeistä lausetta ja aloin miettimään jutun tuonutta tunnetilaa, kyyneleet nousevat taas silmiini. Miksi minä olen näin herkkä?

Luin Kodin kuvalehdestä jutun Älä turhaan häpeä kyyneleitä ja se pysäytti. Siinä sanottiin, että ihminen, joka liikuttuu herkästi, kokee elämää syvästi. Siksi kyyneleitä ei kannata nolostella. Helppoahan se on sanoa, koska kyllä se nolottaa kun työkaveri tulee kysymään jotain ja minä itkeä vollotan omassa kopperossani. Ihmiset ajattelevat automaattisesti, että minulla on jokin hätänä. Siksi yritän pidätellä itkuani aina. Joskus tuntuu hyvältä antaa patojen aueta, koska se helpottaa. Mutta milloin siihen olisi hyvä aika? Ei koskaan. Vai aina? Eilen pidättelin itkua viimeksi autossa kun veimme miehen kansa tytön päiväkotiin. Radiosta soi Anna Puun mestaripiirros, jonka siskon tyttöni soitti ja lauloi isäni hautajaisissa. Minulle se pahin paikka ei niinkään ollut itse laulu, vaan sen tuomat muistot. Näin se on melkeinpä aina. Muistot ja omat kuvitelmat nostavat liikutuksen pintaan ja siinä sitä taas ollaan.

En muista, että nuorempana olisin ollut näin herkkä. Kaikki alkoi vasta tytön syntymän jälkeen enkä varmasti ole katsonut sen jälkeen yhtään vauvan syntymää televisiosta ilman, että itkisin. Tai kun rakastunut pari saa toisensa. Tai kun tyttö esiintyy kevätjuhlissa. Tai kun siskon tytöt laulavat. Lista on loputon. Psykologi ja psykoterapeutti Kati Raikamo sanoo, että itkulla on tarkoituksensa: se helpottaa oloa. Kyyneleistä on hänen mukaansa mitattu stressihormonia. On arveltu, että murheisiin liittyvä stressi ikään kuin valuu meistä ulos kyyneltemme mukana, ja huolet pienenevät, Raikamo sanoo Kodin kuvalehden artikkelissa.  ”Sitä paitsi itkeminen kertoo tunteista. Siitä, että pystyy tuntemaan jotain niin suurta, että se liikuttaa. Liikuttunut ihminen kokee syvästi elämää”. En tiedä lohduttaako tämä, mutta nyt ehkä ymmärrän itseänikin taas aavistuksen verran paremmin.

En muista, että meillä kotona olisi juuri itketty. Ainakaan toisten nähden ja taidan itsekin noudattaa samaa kaavaa. Nyt kun mietin asiaa, niin miksi ihmeessä pidättelen itkua esimerkiksi tyttären läsnä ollessa? Hänelle voisin ihan hyvin kertoa miksi itken ja hänkin ymmärtäisi siten ettei itku liity aina kipuun tai suruun. Itkeä voi niin monesta eri syystä niin kuin tässä minun tapauksessa on jo todistettu. Tuskin tulen koskaan töissä itkemään tai julkisilla paikoilla, mutta kotona voisi antaa hanojen aueta aina kun siltä tuntuu 🙂

Onko siellä muita samanlaisia herkkikiksiä?

Edellinen postaus: Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen?

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Arki ja mitä tänään syötäisiin? Vakioajatus ainakin minun päässäni joka viikko. Samat ruuat pyörivät viikosta toiseen ja jos tytöltä kysyttäisiin, niin miellä syötäisiin vain ja ainoastaan spagettia ja jauhelihakastiketta. Tiedän, että on olemassa paljon hyviä, helppoja ja monipuolisia arkiruokia. Jännästi niistä yksikään ei kuitenkaan juolahda mieleen kauppaan astuessa. Haluaisin tehdä vaihtelevasti kalaa ja kasviksia, välillä toki lihaakin, kun sitäkin meillä syödään. Miehen mielestä ihmiset jotka eivät syö lihaa, ovat outoja. Olen hiukan eri mieltä asiasta, mutta ymmärrän myös vannoutuneen lihansyöjä-korstoni aivoituksia. Häntä tuskin saisi koskaan käännytettyä kasvissyöjäksi ellei lihansyönti uhkaisi akuutisti henkeä. Jokainen tallatkoon tällä maapallolla omien mieltymystensä mukaisesti ja itse pidän ruuasta ihan kaikissa sen skaaloissa.

Huomaan, että tyttö on alkanut nirsoutua pikku hiljaa. Ennen hän söi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta nyt ei tunnu kelpaavan kuin tutut ja turvalliset asiat. Kyllä hän onneksi maistaa kaikkea ja se on tärkeintä. En halua pakottaa häntä mihinkään, mutta aion ohjata kuitenkin syömään joskus sellaisiakin asioita, joista ei välttämättä niin pidäkään. En nimittäin voi rakentaa koko meidän ruokalistaa pelkästään hänen mielipiteensä ja -halujensa perusteella ja senkin vuoksi olen alkanut pakastaa nyt ruokia enemmän. Jos teen ruokaa mikä ei hänelle maistu, niin pakkasesta varmasti löytyy parempi vaihtoehto.

Omassa ruokavaliossani on vähän kaikkea. Maitotuotteita en käytä enää kauheasti, mutta rahkaa voisin ostaa taas joku päivä välipalaksi. Kasvisruokiakin tekisin mielelläni entistä enemmän ja haluaisin opetella käyttämään papuja ja linssejä. Jostain syystä en pidä pavuista, mutta uskon että oppisin, jos vain tekisin niistä jotain hyvää. Ehkäpä kasvistortillojen väliin ne voisivat sopia jonkin soosin kanssa? Ajattelin, että voitaisiin porukalla koostaa kattava lista arkiruuista ja lataan sen tuohon blogin sivupalkkiin, josta jokainen löytää sen helposti. Mitäs olette mieltä asiasta? Tehdäänkö yhdessä ruokalista arkeen? Jos teillä on linkata myös johonkin hyvään reseptiin, niin linkatkaa ihmeessä! Suunnitelmissa on myös alkaa kasaamaan kaikki mun julkaisemat reseptit yhdelle sivulle tuohon blogin yläpalkkiin. Hommaahan siinä on, mutta pikku hiljaa saisin sen varmasti kokoon 🙂

Mun ehdotuksia arkiruokiin:

• lohi ja perunamuussi, kylkeen esim. porkkanaraaste
• kasvissosekeitto
• täytetyt paprikat
• täytetyt kesäkurpitsat
• jauhelihakastike ja spagetti
• makkarakastike ja perunat (resepti)
• jauhelihakeitto
• lohikeitto
• kinkkukiusaus (resepti)
• pyttipannu
• savulohipasta (resepti) tai savulohi-pinaattipasta (resepti)
• pinaattiletut (resepti)

Jatkakaahan listaa kommentteihin niin kasaan näistä vielä oman postauksensa, jota voi jatkaa loputtomiin 🙂 Tehdään tästä lista, josta on kaikille hyötyä kauppareissulla ja viikon ruokalistaa suunnitellessa!

Edellinen postaus: Selätin yhden pahimmista peloistani

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka