Kerroin teille jo ennen Turkin reissua, että aion matkalla syödä ihan normaalisti. Tuolla alueella on mahdollista syödä myös täysin vegaanisesti, mutta mulle itselleni se oli silkka mahdottomuus. Lähimpään vegaaniseen ravintolaan oli matkaa 3 km ja meillä oli valmiiksi maksettuna all inclusive. Tiesin myös satavarmasti sen ettei mies olisi lähtenyt ravintolaan matkustelemaan joka päivä monia kertoja, joten päätin itse joustaa asiassa. Sunwing Side beach -hotellissa olisi muuten varmasti myös ollut mahdollisuus syödä vegaaniruokaa, jos olisi kiettiöstä kysynyt ruokien ainesosat tarkasti. Tarjolla oli nimittäin runsaasti erilaisia salaatteja sekä papukastikkeita ja hedelmiä. Jostain syystä en koskaan halua tehdä omista ruokavalinnoistani niin suurta numeroa, että olisin lähtenyt asiaa tarkemmin selvittelemään. Tämä kuitenkin tiedoksi teille, joille vegaanisen ruuan saaminen on tärkeää myös matkoilla.

Söin siis koko reissun kaikkea mitä oli tarjolla. Aamupalalla usein paahtoleipää juustolla ja paistetulla kananmunalla, hedelmäsalaattia ja pari pannaria nutellan kera. Lounaalla runsaasti vihanneksia ja siihen lisäksi esim. kalaa, kikhernesoosia tai mitä nyt oli milloinkin tarjolla. Illallisella syötiin usein raskaammin buffetista ja ruuan päälle vielä isot jälkiruuat. Sanoisinko, että aika raskasta settiä oli! Pelkäsin, että viikko tekee sen, että palaan vanhaan ruokavaliooni ja osittain se saikin miettimään omia ruokavalintoja. Sen huomasin ei-vegaanista ruokaa pari päivää mussutettuani, että olo oli raskas yötä päivää. Suolisto ei sulattanut ruokaa samaa tahtia, kun sinne evästä tungettiin eikä minulla ollut missään vaiheessa nälkä. Söin kolme kertaa päivässä eikä ruokailuiden välillä tullut nälkä. Mielestäni varsin outoa ja kertoo siitä ettei kroppa sulattanut ruokaa kunnolla. En oikein pitänyt siitä olotilasta, koska aina kun mentiin syömään ei tehnyt mieli ruokaa ollenkaan. Vatsa oli usein aivan pinkeä pallo ja olo koko ajan todella raskas.

Reissun aikana huomasin miten olen kaivannut kananmunia. Mitään muuta en ole himoinnut niin paljon kuin paistettuja kananmunia ja olenkin miettinyt, että palauttaisinko ne takaisin ruokavaliooni. Lihaa tai kanaa en todellakaan kaipaa enkä maitotuotteitakaan. Ainoa mikä pistää asiassa vastaan on pääkoppa. Tuntuu, että olen täysi luuseri, jos en jatkakaan vegaanina. Pelkään, että kaikki tuomitsevat minut epäonnistujaksi, vaikka minun ruokavalioni ei muille kuulukaan. Kirjoitan kuitenkin julkista blogia, joten tuntuu että olen tilivelvollinen. Rehellisesti sanottuna olen kamppaillut todella paljon proteiinin saannin kanssa ja tiedän saavani koko ajan liian vähän protskua. En kuitenkaan osaa laatia ruokavaliotani vegaanisena niin, että pääsisin riittävän hyvälle tasolle sen kanssa. Jos otan kananmunat takaisin ruokavaliooni, en olisi enää vegaani, mutta olisin kasvissyöjä, eikö niin? Ehkä mun ei pitäisi ajatella niin paljon muiden mielipiteitä, vaan kuunnella itseäni enemmän. Ainahan voin palata takaisin täysin vegaaniksi, jos haluan. Tällä hetkellä tunnen oloni kuitenkin täysin epäonnistuneeksi. Tuntuu, että aloitan asioita, mutta mitään en pysty pitämään.

Mun olotila on ollut jo jonkin aikaa todella tukala ja painoa on kertynyt useita kiloja lisää vähän ajan sisällä. Alan pikku hiljaa siistimään ruokavaliotani ja yritän saada tämän kammottavan olotilan pois. Koska en saa riittävästi proteiinia tällä hetkellä, mun ruokavalio on hyvin pitkälti hiilihydraatti+rasvapainotteinen. Olen ollut käden takia pari kuukautta alamaissa ja vetänyt todella paljon herkkuja nassuun. Vaaka näyttää +4kg muutaman kuukauden takaiseen, joten ei ihme, että olo on tällainen. Tämän mittaisessa varressa tuo kilomäärä tuntuu ja näkyy. Harmittaa sinänsä, koska vuosi sitten pudotin painoa niin, että olo oli hyvä ja nyt olen taas syönyt itseni tällaiseksi. En ymmärrä miksi syöminen on mulle aina näin hemmetin vaikeaa? Tällä hetkellä kuulun juuri niihin ihmisiin, jotka suurella innolla päättävät, että nyt loppuu tämä mässäily ja syövät hetken todella puhtaasti ja tarkasti. Sitten tulee jokin vastoinkäyminen ja koko homma kaatuu täysin. Mässätään monta kuukautta, tunnetaan huonoa omatuntoa ja mässätään taas lisää, koska on niin huono fiilis. Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en pysty. Matka ei ainakaan helpottanut tätä fiilistä ollenkaan. Noh, ehkä jonain päivänä saan taas itseäni niskasta kiinni. Näin tämä homma ei kuitenkaan voi jatkua. Olin sitten täysin vegaaninen tai en.

Semmonen ruoka-avautuminen näin lauantai-illan kunniaksi.

Edellinen postaus: Perjantai aamun aikainen salitreeni

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Nyt on tämän vuoden matkat matkustelu. Kotiuduttiin eilen Turkista kotiin ja säntäsin heti illalla salille. Lähdettiin tänään puolen päivän maissa mökille, joten tänään oli vuorossa perjantai aamun aikainen salitreeni. Ranne on edelleen kökkönä, joten kauhasti en treenaillut myöskään Turkin puolella. Pari hassua salitreeniä tein ja siihen lisäksi yksi allasjumppa. Näillä treenimäärillä ja all inclusiven varmistamalla huimalla vaakalukemalla oli sen verran näppinsä pelissä, että säntäsin tänään jo klo 7 salille. Normaalisti mies hoitaa meille nuo ”aamuvuorot” salilla, mutta tänään oli mun vuoro.

Ranne on tosiaan edelleen kipeä. Siihen ei auta lepo, ei tuki eikä tulehduskipulääkkeet. Se vain on kipeä koko ajan. Ihan sama teenkö sillä mitään vaiko en. Minulla on vielä viikko lomaa ja toivon, että ihme tapahtuisi ja pääsisin töihin täysin terveellä kädellä. Jos se kipuilee edelleen, niin seuraava vaihe on kortisonipiikki, jota en odota innolla, mutta tehtävähän se on, jos muu ei auta. Katsellaan mitä tapahtuu.

Treenipostauksia on toivottu, joten tässä sellainen! Olen jo tovin treenannut Eevskun Strong woman pro -ohjelmalla ja tykkään siitä kovasti. Tein tänään rinnan, olkapäät ja ojentajat. Sarjoja 4 per liike ja toistoja 8-12. Alkuun otin hyvät lämmöt erilaisilla kehonpainoliikkeillä. Koko treenin ajan käytin rannetukea ja pidin ranteen hyvin tuettuna.

1.Pystypunnerrus vipuvarsikoneessa

2. Pystypunnerrus väärinpäin koneessa

3. Rintakone

4. Vinopenkkikone

5. Sivuviparit käsipainoilla

6. Takaolkapäät kulmassa käsipainoilla

7. Dippikone + punnerrukset supersarjana

Treenaan tosiaan nyt Eevskun ohjelmalla, mutta Takamaan Tomin opettamilla tekniikoilla, jotka löytyvät Punttiopistosta. Löydettiin Tomin kanssa mulle niin osuvat tekniikat etten lähde niitä muuttelemaan. Tärkein havainto on ollut ehkä se, että lihas pidetään koko ajan liikkeessä ja jännityksessä ja liikeratojen ei tarvitse olla niin pitkiä kuin ennen. Näin saadaan lihas väsytettyä nopeasti ja tekniikat pysymään hyvinä. Teen esim. sivuviparit nykyään suorin käsin eikä käsipainoja tarvitse nostaa enää läheskään niin korkealle kuin ennen. Aikaisemminhan mulla kipeytyi lähinnä epäkkäät ja niskat, mutta nyt työskentelee vain olkapäät. Takaolkapäitä tehdessä pidän kädet suorina, pyöristän lavat (en siis vedä niitä yhteen niin kuin ennen) ja työnnän etuolkapäitä lattiaa kohti koko liikkeen ajan. Näin liike ei mene lavoille, vaan juurikin takaolkapäille. Myöskään tässä ei tarvitse tehdä kovinkaan pitkää liikerataa. Pienillä asioilla on saatu korjattua tuntumaa mielettömän paljon ja Eevskun ohjelma taas takaa progression koko ajan. Varsin hyvä ja toimiva kombo mulle! Kuten ehkä kuvista huomaatte, teen tällä hetkellä aika paljon liikkeitä koneilla. Koneet takaavat sen, että ranne pysyy koko ajan suorana eikä sille tulee liikaa painetta saati ikäviä äkkiliikkeitä. Käsipainoihin tai tankoon en uskalla tällä hetkellä koskea ollenkaan ellei kyykkytankoa lasketa.

Halu kehittyä olisi kova, mutta en tiedä onko se tässä tilanteessa mahdollista. Teen sen minkä pystyn ja kaikista tärkeintä on, että treenaaminen on kivaa ja hauskaa! Mulla oli motivaatio pitkään hukassa tämän tilanteen takia, joten nautin tästä uudesta fiiliksestä todella paljon 🙂

Minkälaisia treenejä sinä olet tehnyt viime päivinä?

Edellinen postaus: Haluan olla yksin myös lomalla

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka