Sitruunainen manteli-ricottakakku on hyvä lisä juhlapäivän, tai miksei ihan normaalinkin arkipäivän, kahvipöytään. Tämä kakku on laatuaan niitä, jotka kannattaa antaa levätä ainakin seuraavaan päivään. Maku paranee kylmässä seisoessa entisestään ja kakun rakenne mehevöityy. Tämä mehevä kakku on maultaan ihanan raikas ja maistuu varmasti kaikille! Kakku on helppo tehdä ja se tosiaan kannattaa tehdä ajoissa jääkaappiin odottamaan. Näin itse juhlapäivänkin aikataulu helpottuu.

Suosin itse leivonnaisia, jotka voi tehdä ajoissa odottelemaan ja joiden rakenne ja maku vain paranee seisoessa. Meillä kun syöjiäkin on vain kolme, niin on vain toivottavaa leivonnaisten olevan hyvin säilyviä. Ainahan sitä voi toki pakastaa, mutta ei se ole sama asia, kun kuitenkin olisin muutaman päivän sisällä herkkua pakkasesta kaivamassa 😀 Tästä kakusta muuten riittää useammallakin herkuttelijalle! Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

Sitruunainen manteli-ricottakakku

• 4 valkuaista
• 4 keltuaista
• 2 dl sokeria
• 2 kpl luomusitruunoita
• 100g voita
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 160g (2pss) mantelijauhetta
• 250g (1rs) ricottajuustoa
• 1 dl mantelilastuja

Pinnalle tomusokeria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pingota leivinpaperi 20-24cm irtopohjavuoan pohjalle. Leikkaa suikaleet myös vuoan reunoille.

Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaista ei saa päästä yhtään valkuaisten joukkoon! Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa lopuksi 0,5dl sokeria valkuaisvaahtoon.

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuori. Varo raastamasta joukkoon sitruunan valkoista kuoriosaa (ei maistu hyvältä). Purista sitruunoista 2 rkl sitruunamehua.

Vaahdota pehmeä voi ja 1,5dl sokeria toisessa kulhossa. Vatkaa keltuaiset joukkoon yksi kerrallaan. Sekoita vehnäjauhot vaahtoon. Lisää sitruunankuori ja -mehu, vaniljasokeri, mantelijauhe ja ricottajuusto. Vatkaa nopeasti tasaiseksi. Kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan lastalla.

Kaada taikina vuokaan. Tasoita pinta ja kopauta muutama kerta vuoan kylkeen ilmakuplien poistamiseksi. Ripottele mantelit kakun pinnalle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Siivilöi halutessasi tomusokeria pinnalle.

Herkuttele!

Mitäs seuraavaksi leivottaisiin?

Edellinen postaus: Mikä merkitsee työssä eniten?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Ei ruokavaliota, ei kuntoa, hienoa. Tällaisen kommentin sain uusimpaan youtube-videooni, johon olin kuvannut kaikki mun viime viikonlopun syömiset. Kerroin siinä etten noudata enää mitään tiukkaa ruokavaliota, vaan syön rennosti ja vapaasti. Olin vähän hämmentynyt, ja olen oikeastaan vieläkin. Ihanko oikeasti joku vielä ajattelee tänä päivänä noin ja haluaa vielä kertoa sen ihan ääneen?

Ei kuntoa vai on sittenkin?

Minä olen elämäni aikana testannut läpi jos jonkinlaiset dieetit aina kisadieeteistä ketogeenisiin. Aina lopputulema on ollut se etten voi hyvin. Toki kisadieetillä kroppa oli mintissä ja rasvaprosentti alhaalla, mutta onko se elämän tarkoitus? Olla hyvännäköinen muiden mielestä? Ei todellakaan. Näin 39-vuotiaana minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä joku vieras ihminen on minun ulkonäöstäni mieltä. Miksi ihmeessä haluaisin elää elämääni jonkun muun standardien mukaisesti? Minun mielestäni on paljon antoisampaa elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluan. Mitä edes tarkoittaa ”ei kuntoa”? Sitäkö, että minun pitäisi näyttää joltain miltä joku ulkopuolinen haluaisi minun näyttävän? Sitäkö tässä haetaan? Minulle kunto tarkoittaa sitä, että kroppa on ehjä ja sillä voi tehdä asioita. Sitä että voin sekä henkisesti että fyysisesti hyvin. Mitä teen kropalla, joka ehkä näyttää ulospäin hyvältä, mutta on muuten aivan romuna? En yhtikäs mitään. Minulla on aivan hyvä olla juuri tässä ”kunnossa”. Vielä kun saan olkapään taas kuntoon, niin kuntoni on suorastaan super.

miksi kaikkien pitäisi syödä samalla tavalla?

Ja toinen asia on tämä ”ei ruokavaliota”. Voiko ihminen hyvin ollessaan jollain ”ruokavaliolla”? Eikö normaalisti syöminen ole ”ruokavalio”? Vai vihjataanko tässä, että pitäisi laskea ja punnita kaikki ruoat ja elää mahdollisimman kurinalaista elämää? Jälleen kysyn: miksi minun pitäisi syödä jonkun minulle vieraan ihmisen asettamien raamien mukaisesti? Siksikö, että voisin silloin olla hänen kauneusihanteensa mukaisessa ”kunnossa”? Ruokavalio on jokaisen henkilökohtainen asia, ja niin sen kuuluu ollakin. Jos joku haluaa syödä äärimmäisen kurinalaisesti ja punnita jokaisen suupalansa, ei se ole minulta pois. Ei se myöskään tarkoita sitä, että minunkin pitäisi toimia niin. Omia ruokajuttujani jaan lähinnä siksi, että niistä voisi ehkä joku saada ideoita itselleen. Ei niinkään minun ”ruokavaliostani”, vaan erilaisista ruuista, joita voisi kokata vaikka lapsilleen.

Välillä mietin ovatko tuollaiset kommentit puhtaasti yrityksiä olla ilkeitä, vai kertooko ne enemmän kommentin lähettäjän huonosta itsetunnosta. Onhan se aika outoa, että joku oikeasti olettaa muiden elävän elämäänsä tavoitellen mahtavaa ”kuntoa” tai syövän jonkun tietyn ”ruokavalion” mukaan. Noh, meitä on valitettavasti moneen junaan, ja minun puolestani saa ollakin. Ihmiset tehköön mitä elämässään haluavat, kunhan se toiminta ei satuta muita.

Jos ruokajutut ja ruokapäiväkirja kiinnostelee, niin tässäpä tuo kyseinen video katseltavaksi. Youtube-kanavani löytyy täältä, jos myös muut videoni kiinnostaa.

Rentoa loppuiltaa toverit!

Edellinen postaus: Työtön bioanalyytikko täällä hei

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA