Viime kuukausien suurimpana myllerryksen aiheena on ollut pako sote-alalta alkakoon! Olen jo parin vuoden ajan pohtinut, että mitähän elämälläni tekisin ammatillisessa mielessä. Sote-alalle päädyin vähän vahingossa, ja vaikka tiedän olevani hyvä työssäni, se ei ole loppuelämäni ala. Se jos mikä on 100% varmaa. Kaksi vuotta sitten hain tradenomiksi, mutta en päässyt. Haaveena oli, ja on vähän vieläkin,  päästä työskentelemään rahahuolien kanssa painiskelevien ihmisten parissa. Ovet eivät kuitenkaan auenneet minulle tuolla kertaa. Tällä hetkellä tuntuisi musertavalta alkaa opiskelemaan uutta tutkintoa melkein neljän vuoden ajan. Koulunpenkillä istuminen ei ole minun juttuni, sillä minun on todella vaikeaa oppia vain kuuntelemalla. Opin parhaiten tekemällä ja luulen, että monen vuoden opinnot eivät ole nyt minua varten. Toisaalta, jos oikein kiinnostava opintolinja löytyy….

Pako sote-alalta

Olen tässä parin kuukauden ajan selaillut melko ahkerasti mm. Baronan ja Molin sivuja ja tiiraillut minkälaisia työpaikkoja on tarjolla. Tuntuu hullulta heittää oma työkokemus ja palkka ”hukkaan”, mutta tässäkään tapauksessa raha ei tuo onnea. Ehkä ainoa vaihtoehto miten voisin jäädä hoitoalalle on keikkalaisuus. Silloinkaan en haluaisi tehdä vain hoitoalan keikkoja. Mutta on tässä vielä yksi aika iso mutta: pakkorokotukset. Rokotuksia en aio enempää ottaa ennen kuin niistä kehitetään oikeasti toimivia, niin kuin influenssarokotekin on. Se on kerta vuoteen ja that´s it. Minun määräaikani hoitoalalla on pakkorokotusten vuoksi menossa umpeen ja tämä seikka oikeastaan vai nopeuttaa siirtymistä toiselle alalle. Nyt on pakko tehdä päätös, jota olen hautonut viimeiset pari vuotta. Se on kuulkaa nyt tai ei koskaan.

Ensimmäiset pääsykokeet tehty

Tänään tein ensimmäiset pääsykokeet it-alalle. Omasta mielestäni olen hyvinkin näppärä koneiden kanssa ja opin tietotekniikasta melko helposti uusia asioita. Koodausta en hallitse, mutta se opetetaan koulussa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen todella innoissani! Se into tosin kääntyi tänään isoksi pettymykseksi pääsykokeita tehdessäni. Oman fiiliksen mukaan ne menivät todella huonosti, mutta lopputulosta on vaikea ennustaa. Selvinnee tämän tai ensi viikon aikana. Koulutus kestää vain kolme kuukautta ja tuona aikana en saa mistään rahaa. Käsittääkseni kyseinen koulutus ei ole minkään opintotuen piirissä. Onneksi on säästöjä, joilla elää, kun vaan elää nuukasti, ja aina voin kajota rahastoihinkin, jos oikein tiukka paikka tulee! Joten nyt vain odotellaan tuloksia, ja jos ei tärppää, niin sitten vedetään hatusta suunnitelma b. Suunnitelma b:tä ei siis ole vielä olemassakaan, mutta kyllä se sieltä muotoutuu, kun oikein pähkäilee.

Oletko sinä vaihtanut alaa aikuisiällä?

Lue myös:

Rahaneuvoja opiskelija-Jonnalle

Palkkakeskustelu käy kuumana – Paljonko sinun palkkasi on?

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Niinhän siinä kävi, että eiliset pääsykokeet menivät penkin alle. Edelliset pääsykokeet olen suorittanut vuonna 2006 ja ne olivat täysin erilaiset kuin eilen tekemäni. Toki sosiaali- ja terveysalalle vaatimuksetkin ovat hieman erilaiset kuin liiketalouteen, mutta enpä olisi uskonut, että olisivat noin vaikeat! Sain viestiä, että ei kannata murehtia ennen kuin tulokset tulevat, sillä monella muullakin kokeet saattoivat mennä ihan yhtä huonosti tai jopa huonommin. Voin sanoa, että aika paljon on saanut kämmäillä, että olisi mennyt huonommin kuin minulla 😀 Voi kiesus, että tunnen itseni suorastaan idiootiksi. Miten edes kuvittelin pääseväni sisään ilman mitään valmistautumista…

Kun hain labranhoitajaksi, pääsykokeet olivat sellaiset, että niihin ei oikeasti olisi voinut valmistautua okein mitenkään. Eilisissä pääsykokeissa olisi pitänyt hallita hyvin esim. matematiikan peruslaskukaavat, mutta arvatkaapa onko sellaiset muistissa, kun lukioajoista on ihan vain muutama vuosi aikaa (kirjoitin ylioppilaaksi 2002). Lyhyellä matikalla noin 18 vuotta sitten olen edellisen kerran laskenut yhtään mitään kaavoja. Toki TeKussa oli matematiikkaa, mutta sekin oli avain erilaista. Ihan en muistanut yhtälöiden ratkaisujärjestystä sun muuta nyt äkkiseltään. Jotain yritin laskea suttupaperille ja muistella, että mistähän suunnasta nämä laskut piti aloittaa, vaan en muistanut. Yhtälöihin oli valmiit vastasuvaihtoehdot + ”ei mikään näistä” ja saatoin tuohon jälkimmäiseen täpätä aika monta, kun en vain saanut millään keinoilla vastaukseksi annettuja vaihtoehtoja. Matikan tehtäviin sentään vastasin kaikkiin, mutta ongelmanratkaisuista jäi osa vastaamatta kun aika loppui kesken. En taida olla kovin haka ongelmanratkaisuissa 😀

Äidinkielen tehtävä meni ehkä ihan hyvin. Ainakin se tuntui helpolta mikä taas ei kerro yhtään mitään. Kaikista eniten jännitin englantia, sillä ymmärrän sitä suhteellisen hyvin ja pystyn hakemaan aina lauseista niiden ydinasian. Kirjoittaminen ja sanasto muuten onkin vähän hankalempaa ja siihen taisi nämäkin tehtävät kaatua. Ymmärsin mitä kysyttiin, mutta koska en tuntenut kaikkea sanastoa, en osannut valita oikeita vastausvaihtoehtoja. Munkilla meni suurin osa. Jos mulla oli lottovoittajan tuuri, niin suurin osa saattoi jopa mennä oikein 😀

Noh, olihan se kokemus jo itsessään. En kuitenkaan odottele tuloksia kuin tulisilla hiilillä, sillä en usko pääseväni sisään. Monimuotoon otetaan Haaga-Heliaan muistaakseni 35 ja Laurean verkko-opintoihin 70. Minulla on vielä ensi tiistaina pääsykokeet yhteen toiseen kouluun (esimieskoulutus), mutta luulen etten edes osallistu niihin. En vain miellä itseäni esimiesasemassa eikä minua sellainen kiinnosta yhtään. Toki sekin olisi taas uutta oppia, mutta jaksanko nähdä vaivaa…? Se jääköön nähtäväksi.

Osallistuiko teistä kukaan eilen pääsykokeisiin?

Edellinen postaus: Haave joka on mahdollista toteuttaa

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA