Elämäntapamuutos on tarpeellinen kohdallani juuri nyt. Heräsin tähän asiaan, kun täytin helmikuussa 40 vuotta. Siis NELJÄKYMMENTÄ! Mihin tämä aika oikein kuluu? En ole enää kolmekymppinen, vaan neljäkymppinen. Ikähän on vain numeroita ja tärkeintä on se miten voi sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysisesti se onkin ollut vähän niin ja näin reilun vuoden ajan. Kaaduin tuolloin pahasti pyörällä ja jo kertaalleen leikattu olkapää repesi uudestaan kahdesta kohtaa. Kuntoutus aloitettiin vuosi sitten, otettiin vähän takapakkia syksyllä ja jatkettiin sitkeästi. Motivaatio liikkumiseen ja ennen kaikkea terveelliseen syömiseen oli tipotiessään pitkään. Mikään ei oikein kiinnostanut, kun en voinut urheilla niin kuin ennen. Samoihin aikoihin olkapään kanssa meni myös polvi, jota kuntoutin myös melkein vuoden. Nyt alkaakin molemmat olla kunnossa, joten on aika pistää suurempaa vaihdetta silmään!

Elämäntapamuutos Koodilla alkuun

Olen ihmisenä sellainen, että tarvitsen jonkun sanomaan ”tee näin”, jotta asiat varmasti tulevat tehdyksi oikein ja motivaatiä säilyy. Mietin jo tammikuussa ensimmäisen kerran lähteväni mukaan Jessica Reimannin Koodi113 -valmennukseen, mutta en kokenut vielä olevani valmis. Huhtikuussa asia palasi uudestaan mieleen ja hyppäsin valmennukseen mukaan enkä ole katunut päivääkään. Tavoitteena tässä valmennuksessa on oppia syömään oikeasti riittävästi ja minun kulutukseni vaatima määrä. Toisena tavoitteena on saada lisää energiaa arkeen ja parantaa unta. Kolmantena tavoitteena on maltillinen painonpudotus tai ainakin kevyempi olo. Kaikki nämä tavoitteet ovat jo osittain toteutuneet, vaikka ollaan vasta valmennuksen viidennellä viikolla. Painoa ei ole kauheasti vielä pudonnut, mutta vyötäröltä on lähtenyt 5 cm. Olen saanut arkeeni sopivat ruokailuvälit ja energiaa on rittänyt työn lisäksi muuhunkin kuin sohvalla makoiluun ja Netflixin selaamiseen.

Mielestäni on järkevää puuttua tällaisiin asioihin ajoissa. En ole mitenkään kauheasti ylipainoinen, mutta kaikki rasva kertyy minulla vyötärölle ja se ei todellakaan ole hyvä juttu. Kolesteroliarvot ovat hyppineet jo yli viitearvojen, ja kun sukurasitteena on vahvasti sepelvaltimotauti, niin en todellakaan halua lähteä leikkimään näillä asioila. Paino, kolesteroliarvot ja viskeraalisen rasvan määrä on helpompaa saada kuriin nyt kuin esimerkiksi 10 vuoden päästä. Nyt riittänee 5kg pudottaminen (ehkä vähempikin), mutta 10 vuoden päästä urakka saattaisi tällä menolla olla jo huomattavasti suurempi. Liikkumaan olen päässyt nyt todella hyvin ja monipuolisesti, mutta se tärkein työ tehdään keittiössä ja siihen panostankin nyt eniten. Voi olla, että tämän valmennuksen jälkeen ostan vielä toisen Koodin heti putkeen, jotta uudet ruokailutottumukset jäävät varmasti käyttöön.

Alla uusin videoni, jossa käsittelen myös tätä samaa aihetta, joskin videolla on myös paljon muutakin! 🙂

Joko teitä on sporttikärpänen puraissut näin kesän korvilla?

Edellinen postaus: Meemitalo-risteilyllä tyttären kanssa

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA

Käytiin viime viikonloppuna Meemitalo-risteilyllä tyttären kanssa. Youtubesta on tullut meille yhteinen harrastus: minä kuvailen omia videoitani ja hän taas fanittaa tubettajia, ei tosin minua 😀 Videoiden tekeminen on kiva harrastus ja sellaisena se tulee pysymäänkin. En koskaan pystyisi tekemään sitä työkseni eikä se toisaalta mun seuraajamäärillä olisi mahdollistakaan. Tykkään itsekin katsella erilaisia tubevideoita ja on mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea esimerkiksi Meemitalolaiset ja Roni Back keksivät kanaviensa ympärille. Aikamoisia juttuja he ovat päässeet ammattinsa kautta kokemaan!

Minua aina vähän naurattaa, kun keskustelupalstoilla jotkut marisevat miten videoiden kuvaaminen ei ole ”oikeaa työtä”. Mikä sitä oikeaa työtä sitten on? Sellainenko, jossa tulee rakkoja käsiin ja olen lopen uupunut työpäivän jälkeen? Sellainen, joka ei oikeasti ole hauskaa, vaan täyttä pakkopullaa ja viikon paras kohta on viikonlopun alkaminen? Ei minusta. Aivan varmasti tubettaminen on vanhemmalle sukupolvelle täysin vieras asia siinä missä erilaisten vaikuttajienkin työ. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että useat tubettajat tahkovat videoita tekemällä järjettömiä summia rahaa, työllistävät täysin itsensä sekä useamman työntekijän. Minun mielestäni se on hatun noston arvoinen paikka, jos pystyy itse keksimään itselleen työn ja elättämään sillä itsensä. Siihen ei nimittäin ihan joka jantteri kykene.

Meemitalo-risteilyllä Baltic princessillä

Meemitalo-risteily oli buukattu täyteen ja Baltic princessillä oli yhdessä meidän kanssa noin 2000 henkeä. Tähänkään suoritukseen pystyy nykypäivänä vain harva artisti, jos kukaan. Ostin minulle ja tytölle reissun jo joulukuussa, sillä tämä risteily oli joululahja tyttärelle. Puolet matkasta (175e) piti maksaa heti ja toisen puolikkaan maksoin maaliskuussa. Olin varannut meille myös aamiaisbuffetin sekä A-luokan hytin. Sen parempaan ei minun budjetillani päästy 😀 Ihan hyvin matkustettiin noinkin! Koko reissu oli sopivasti täynnä ohjelmaa heti lauantai-illasta aina sunnuntain satamaan saapumiseen.

Lauantai-iltana oli Meemitalo-show, joka oli mielestäni hieman huonosti suunniteltu. Kun kaikki 2000 henkilöä pakkautuu samaan pieneen tilaan, niin ahdastahan siellä on ja osa lapsista jää niin taakse etteivät näe mitään. Ehkä ensi kerralla show´n voisi järjestää kahdessa osassa? Ilmeisesti esiintymislavan edessä oli niin kuuma ja kova tungos, että osa lapsista alkoi pyörtyillä ja ahdistua siellä. Lähdettiin tytön kanssa melko pian pois, koska ihmispaljous oli niin ahdistavaa hänenkin mielestään. Palasimme tunnin päästä DJ-show´n alkaessa paikalle takaisin ja silloin mahtui jo huomattavasti paremmin ja jopa minäkin pääsin ihan lavan tuntumaan kuvaamaan. Mainittakoon myös yksi ikävä seikka: osa vanhemmista oli lauantai-iltana jo niin naamat, että joitain lapsia kävi todella surku. Näin alkoholistiperheen lapsena en katso tuollaista käytöstä kauhean hyvällä. Reissu oli kuitenkin tarkoitettu lapsille, ei vanhempien kännäämiseen. En voi tosin vaikuttaa kuin omaan käyttäytymiseeni enkä ottanut tälläkään reissulla pisaraakaan alkoholia.

Sunnuntaina oli meet & greetien vuoro ja ne oli jaettu todella järkeväsi neljälle eri pistelle ja ajoitettu niin, että jokaisen muksun oli mahdollista päästä jokaiseen tapaamiseen. Tyttö kiersi kaikki neljä kahteen tuntiin. Hyvin tuntui jonottaminen sujua kavereiden kanssa ja kävin aina välillä kysymässä josko neiti tarvitsisi vettä tai ruokaa. Meillä oli reissubudjettina 300 euroa, joka jäi meidän Turun reissusta käyttämättä talvella. Sillä kustansin meille kaikki ruuat, tuliaiset ja molemmille kosmetiikkaostokset. Oli kiva tuhlata rahoja, jotka oli tarkoitettu tähän nimenomaiseen reissuun 🙂 Nyt onkin jo uuden reissukassan kartuttaminen aloitettu! Ensi vuonna lähdetään kuulemma uudestaan 😀

Oliko teistä kukaan mukana Meemitalo-risteilyllä?

Edellinen postaus: Jonnan jämähävikkifuusiopiirakka

PALASIA ARJESTANI // BLOGIT.FI:SSÄ // BLOGLOVINISSA // INSTAGRAMISSA // YOUTUBESSA // FACEBOOKISSA