Mä suorastaan rakastan välipaloja! Niissä on sitä jotakin. Lautasellinen kivaa naposteltavaa, mutta ei kuitenkaan yhtä raskasta kuin normiruoka. Minä saatan oikeasti viikonloppuisin elää pelkillä välipaloilla. Tai oikeasti voisin elää niillä. Välillä mielikuvitus ei ruuan kanssa pelaa tai ei vain tee mitään mieli, niin silloin kerään jääkaapista vain lautasellisen naposteltavaa. Kyllähän sillä hetkeksi nälkä siirtyy, mutta ei välipaloilla montaa tuntia elä. Siksi kai ne välipaloja ovatkin.

Tykkään testailla erilaisia välipaloja ja fiilistellä, että miten nälkä pysyy niillä hallussa, antavatko ne buustia treenin vai käyvätkö arkiherkuksi. Välillä mun välipalat on oikeastaan pelkkää leipää, mutta nyt on tehnyt mieli kaikkea muuta. Alkuun oli haastavaa miettiä mitä vegaanisia välipaloja onkaan olemassa, koska olin tottunut syömään turkkilaista jogurttia ja leipää höystettynä kinkulla ja juustolla. Olen myös ihmisenä sellainen, että jymähdän helposti syömään samoja asioita, jos pidän niistä oikein kovasti. Vaihtelu olisi tässäkin asiassa hyvästä ihan vain huvin, urheilun ja makunystyröiden vuoksi. Mikään ei ole parempaa kuin löytää uusi herkullinen makukombo, joka iskee omiin makuhermoihin täysillä! Ah, ruoka on <3

Tässäpä kolme välipalaa testattavaksi. Maistuvat ainakin mulle!

3 x helppo ja herkullinen välipala

BANAANI-CHIAVANUKAS

Banaani-chiavanukas mun tämän hetken käytetyin välipala. Tai pitäisikö sanoa syödyin? Jos en ihan joka päivä, niin ainakin viitenä päivänä viikosta teen itselleni banaani-chiavanukkaan. Ehkä kohta olisi aika jo vaihtaa makua 😀 Teen vanukkaan aina illalla valmiiksi ja nappaan sen seuraavana aamuna töihin välipalaksi. Helppoa, hyvää ja kätevää! Näitä ei tosin kannata syödä kuin se yksi päivässä, koska chia-siemenet sisältävät paljon kuitua.

Banaani-chiavanukkaaseen tarvitaan:

• 1 banaani
• 0,5 dl chia-siemeniä
• 0,5 dl kookosmaitoa
• vajaa 1,5 dl mantelimaitoa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi. Sekaan voi laittaa makeutukseksi halutessaan esim. vaahterasiirappia tai pari taatelia. Itse en ole kaivannut. Anna hyytyä muutama tuntui tai yön yli jääkaapissa. Ripottele päälle halutessasi marjoja! Kypsät karviaiset toimivat hyvin (mun ykkösintohimo tällä hetkellä!).

VIHREÄÄKIN VIHREÄMPI SMOOTHIEBOWL

Jos illalla tuntuu ettei vihreitä ole tullut syötyä riittävästi päivän mittaan, tekaisen aina iltapalaksi vihreän smoothiebowlin. Nimensä mukaisesti laitan mukaan aina mahdollisimman paljon vihreää ja lisäksi jonkun hyvän hedelmän peittämään ruohomaista makua. Ananas ja appelsiini toimivat tässä asiassa erittäin hyvin. Pitäisikin taas kokeilla tehdä erilaisia vihermehuja, kun hankin oravannahkakaupalla vanhan mehulinkoni meille takaisin.

Vihreään smoothiebowliin tarvitaan:

• noin desi tuoretta tai purkkiananasta (tuore toimii aina parhaiten)
• 1 jäinen banaani
• (vege)proteiinijauhetta
• pinaattia pari kolme kourallista
• puolikas avocado
• mantelimaitoa
• kaikki maailman viherjauheet mitä kaapista löytyy

Laita kaikki ainekset blenderiin ja surauta tasaiseksi. Koristele esim. pähkinöillä ja kuivatuilla marjoilla. Nauti heti!

KARVIAISKULHO

Tämä välipala on mun keittiössä myös erittäin suosittu. Tykkään syödä tätä aamuisin, mutta toimii erinomaisesti myös iltapalana. Sain työkaverilta pari tonkallista karviaisia ja niitä olen käyttänyt tähän herkulliseen komboon päivittäin. En tiedä mikä noissa karviaisissa on, mutta niihin tulee suorastaan himo! Toivon ettei metsän eläimet kävisi tänä vuonna tyhjentämässä mökin karviaispuskia, niin saattaisin saada niitä edes pienen määrän pakkaseen. Viime vuonna kaikki karviaiset olivat menneet parempiin suihin. Ilmeisesti joku muukin tykkää niistä kuin minä.

Karviaiskulhoon tarvitset:

• karviaisia (muutkin marjat käy)
• Alpron unsweetened soijajogurttia
• iso pläjäys maapähkinävoita (Pirkan crunch on parasta!)

Tähän ei todennäköisesti tarvitse sen enempää valmistuohjeita 😀

Mikä on sun lempivälipala tällä hetkellä?

Edellinen postaus: Nyt loppuu tämä lokeroiminen

♥ SEURAA MINUA ♥

Palasia arjestani Instagramissa // Youtubessa // Facebookissa.

Snapchat: jonnamusakka

Ette usko miten paljon olen saanut viestejä uuteen ruokavaliooni liittyen. Kymmeniä. Päivittäin. Tein erittäin suuren virheen, kun puhuin asiasta ollenkaan, koska nyt syytöksiä ja kysymyksiä tippuu kuin sieniä sateella. Kyllähän toki kysyä saa, mutta ei tällaista julmetunmoista tivaamista ja arvostelua jaksa kovin kauan kukaan. Olen huomannut, että ruokavaliosta usein samanlaiset kuulustelut ja kiivaat keskustelut aikaiseksi kuin politiikasta, uskonnosta ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Eikä näiden yhdenkään asian pitäisi kuulua kuin henkilölle itselleen.

Tiedän, että bloggaajana on omaa syytä jos jakaa elämästään liikaa. Silti se, että vieraat ihmiset lähettelevät viestejä ja pyytävät minut määrittelemään itseni, on jo vähän liian paksua. Kyse on siis mun ruokavaliosta. Olen viime päivinä saanut viestejä siitä miksi vaihdoin ruokavaliota, mitä ajattelen siitä ja tästä ja jos ajattelet noin, niin et voi olla vegaani. Jos syöt jotain ”epäsallittua”, käytät villasukkia, neulot villasukkia tai pidät mitään nahkaista, et voi olla vegaani. Jälkimmäiset ymmärrän, mutta muuta en. On totta, että lähdin mielenkiinnosta kokeilemaan vegaanista ruokavaliota. Lähinnä halusin tietää miten se sopii minulle. Taustalla on myös ekologiset syyt, mutta ei mennä niihin sen enempää. Luulin, että vegaani on ihminen joka syö vegaanisesti. En tiennyt tästä kaikesta muusta mitä pitäisi tehdä ja tietää, että on vegaani, ennen kuin nyt. Siksi olen esim. instassa käyttänyt vegaani-etuliiteettä. Olen hyvin pahoillani, jos tämä nyt on loukannut jotakuta (selvästi on).

Kaikille niille, jotka haluavat tietää mikä minä olen: Olen ihminen ja syön ruokaa. En halua lokeroida enää itseäni yhtään mihinkään enkä olla ehdoton minkään suhteen. Syön niin kuin tykkään ja hyvältä tuntuu. Elän elämääni niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu. Aion jakaa jatkossakin täällä reseptejä laidasta laitaan. En pelkästään vegaaneja enkä pelkästään sekaaneja. Haluan voida syödä ruokaa ilman huono omatuntoa tai tarvetta selitellä kellekään. Joten ei, en ole vegaani, koska en sen määritystä täytä. Olen mieluummin sekaani, joka syö kasvispainotteisesti. Silloin ei tarvitse ainakaan kenellekään selitellä mitään tai joutua jodelin ruodittavaksi. En halua joutua enää kertomaan omalla tyttärelleni miksi äiti syö eri ruokaa. Tuon ikäisen lapsen ei tarvitse vielä miettiä sellaisia asioita. Siispä aion jatkossa syödä välillä samaa ruokaa kuin hänkin ja nauttia mökillä palan viineriä. Hyvällä omallatunnolla.

Ruokapäiväkirjat ovat nyt sitten hetkeksi pannassa. Tulen edelleen kirjoittamaan ruuasta ja syömisistäni tänne, mutta hieman eri konseptilla vain. Aion myös edelleen laittaa instaan kuvia tägillä #veganfood tai #plantbased, jos ruoka sen kriteerit täyttävät. Voi olla, että laitan myös kuvia muista ruuista. Kuka tietää. Mutta nyt loppuu tämä lokeroiminen. En vain jaksa enää tällaista. Välillä mietin, että jos olisin tiennyt tämän pyörityksen, en olisi edes kokeillut siirtyä vegaaniselle (tai olisin edes pitänyt suuni kiinni). Mutta toisaalta, se on myös tuonut elämääni niin paljon hyvää jo tässä ajassa, että en antaisi sitä mistään hinnasta pois.

Kiitos ja anteeksi.